Kelvoton lupasotku

Kalastajien läänikohtainen viehelupa on törmäämässä hallinnolliseen sekamelskaan. Koska luonnonsuojelulaki ei tunne kalastuslain mukaista viehelupaa, on luonnonsuojelualueilla kalastavien haettava jatkossa erillinen lupa Metsähallitukselta (MT 7.10.).

Ongelma ei ole vähäinen. Esimerkiksi Varsinais-Suomen Natura-alueille ollaan perustamassa ympäristöministeriön ja valtioneuvoston asetuksilla yhteensä 91 suojelualuetta, joita erillinen kalastuslupavaatimus jatkossa koskisi.

Vettä alueille mahtuu 1 400 hehtaaria. Ja veteen suojelualueen rajaa on kovin hankala piirtää.

Käytännössä kalastajan olisi mahdotonta tietää, missä viehelupa on voimassa ja missä taas tarvittaisiin Metsähallituksen erillislupa. Myös Metsähallitus valittelee kalavesille syntyvää sekavuutta.

Kelvottoman lupasotkun sylttytehdas löytyy ympäristöministeriöstä. Metsähallituksen varoittavia viestejä luonnonsuojelulain ongelmasta ministeriö ei huomioinut – asianosaisilta eli kalastajilta ministeriö ei vaivautunut asiaa edes kysymään.

Ongelma ei koske vain Varsinais-Suomea, vaan suojelualueiden kalastuslupia koko maassa. Ja käytännössä 1,5 miljoonaa kalastuksen harrastajaa.

Voi vain arvailla sitä viranomaisten määrää, joka tarvittaisiin myöntämään ja valvomaan kalastuksen erillislupia koko maassa. Eivätpä ainakaan hallinnolta työt loppuisi.

Syntynyt sekaannus ei taatusti noudata lainsäätäjän tahtoa. Joko luonnonsuojelulakia on muutettava tai sitten sen 15. pykälää on tulkittava niin, ettei erillislupia vieheluvan lisäksi vaadita.

Jos taas kyse on ympäristöministeriön tietoisesta halusta vaikeuttaa uistimen vetämistä, on asiaan sitä suuremmallakin syyllä puututtava. Kalastuksen lisäksi säädöshivutus uhkaa myös suojeluohjelmiin kuuluvien alueiden metsästystä.