Suomi siirtyi Niinistön aikaan

Valta Presidentinlinnassa vaihtui eilen puolenpäivän aikaan, kun Tarja Halonen luovutti tasavallan presidentin tehtävät seuraajalleen Sauli Niinistölle. Tarkkaan ottaen kaikki valta ei siirtynyt, sillä perustuslain muutos nipistää Niinistön toimivaltaa edeltäjiinsä verrattuna.

Joka tapauksessa vallanvaihdoksessa tuntuu historian siipien havina. Kokoomustaustalla on noustu presidentiksi viimeksi 66 vuotta sitten. Vuonna 1946 valitun J.K. Paasikiven kausi kesti kymmenen vuotta.

Sauli Niinistön valinnassa kulminoitui hänen sekä nykyisen puheenjohtajan, pääministeri Jyrki Kataisen kokoomuksen menestys. Samalla loppui sdp-taustaisten presidenttien 30 vuotta kestänyt valtakausi. Kokoomuksen hegemonia täydentynee myöhemmin EU-komissaarilla.

Niinistön kansalta saama valtuutus on vahva. Suoran kansanvaalin aikana kukaan valitusta ei ole kerännyt vaalin toisella kierroksella yhtä suurta ääniosuutta tai äänimäärää. Presidentin asemaa vahvistaa myös se, ettei vaalikamppailussa muodostunut kansaa jakavia vastakkainasetteluja.

Niinistön kannalta huomionarvoista on kuitenkin Itä- ja Pohjois-Suomen heikko äänestysaktiivisuus. Moni äänestäjä näillä alueilla koki, ettei heillä ollut vaalien toisella kierroksella sopivaa ehdokasta.

Vallanvaihdokseen kuuluvat sekä väistyvän että uuden presidentin puheet eduskunnalle. Tarja Halonen nosti omassa puheessaan tasa-arvon koskemaan ihmisten lisäksi maan eri alueita. Myös Niinistö muistutti syrjäistenkin seutujen asukkaiden oikeuksista yhteiskunnassa.

Sekä Halonen että Niinistö käsittelivät paljolti aiheita, joissa presidentin valtaoikeudet ovat hyvin rajalliset. Hyvinvointiyhteiskunta ja sen haasteet ovat asioita, joihin presidentti voi vaikuttaa lähinnä arvovallallaan. Tähän arvojohtajuuteen liittyvät usein myös kansalaisten suurimmat odotukset.

Presidentin kannalta on ristiriitaista, että samalla kun valtaoikeuksia on karsittu, kansa tuntuu edelleen odottavan häneltä vahvaa roolia myös kotimaan politiikassa. Tehtävässä aloittavan Sauli Niinistön puolesta on kohtuullista muistaa, että hänet on valittu johtamaan ennen kaikkea ulkopolitiikkaa ja edistämään Suomen asiaa maailmalla.

Niinistö ottanee edeltäjäänsä vahvemman roolin suomalaisen viennin edistäjänä. Monissa kasvavissa vientimaissa presidentin arvovalta helpottaa tarvittavien ovien avaamista. Tässä presidentti voi vaikuttaa myönteisesti myös Suomen talouskehitykseen.

On ilmeistä, että Niinistö pyrkii edeltäjänsä tavoin huolehtimaan aktiivisesti yhteistyötä suuren itänaapurimme Venäjän kanssa. Tämä on tärkeä tehtävä sekä taloudellisen kanssakäymisen että poliittisen yhteisymmärryksen kannalta. Euroopan talouden epävakaus vain korostaa Suomen suorien Venäjä-suhteiden merkitystä.

Suomi elää lähivuodet suurten taloudellisten haasteiden aikaa. Velkaantuminen uhkaa hyvinvointimme perusteita, eikä velkaantumista pysäytetä kivuttomasti. Tämä näkyy jo nyt kasvavina ristiriitoina, jotka jakavat myös hallituspuolueita.

Politiikan äänekkäät ristiriidat heijastuvat helposti myös kansalaisten keskuuteen. Tämä tapahtuu aikana, jolloin kansakunnan pitäisi pystyä hakemaan vaikeitakin ratkaisuja yhtenäisenä.

Suomi tarvitsee lähivuosina presidenttiä myös arvojohtajana. Odotukset voivat tässä asiassa olla Sauli Niinistöä kohtaan jopa kohtuuttoman suuret.

Niinistö ottaa presidentin tehtävät vastaan talousmyllerrysten kiristäessä kansainvälistä politiikkaa. Hänelle on syytä toivoa kansakunnan tukea sekä onnea ja viisautta tehtävässään.