Ruuan tuotanto on turvattava yhdessä

Suomalaiset viljelijät ovat saaneet taas kuluvana kesänä kokea, että ruuan tuottaminen on riskialtista työtä. Vaikka tekisi työnsä kuinka hyvin, riippuu sato suurelta osin säistä. Tänä kesänä peltoja on vaivannut kuivuus, ja viime vuonna vettä oli liikaa.

Suomen viljasato on jäämässä Luonnonvarakeskus Luken perjantaina julkaistun arvion mukaan pienimmäksi tällä vuosituhannella.

Kuivuus ei ole koetellut vain suomalaisia viljelijöitä, vaan tilanne on samankaltainen laajoilla alueita Euroopassa. Toisaalta Espanjassa, Portugalissa, Italiassa ja Ranskassa on kärsitty mittavista tulvista. (MT 16.7.)

Säiden lisäksi suomalaisen tuottajan riesan on ollut – ja on edelleen – ruuan alhainen tuottajahinta. Kauppa, teollisuus ja tuottajat eivät ole päässeet yhteisymmärryksen, mistä johtuu eurooppalaisittainkin alhainen tuottajahinta.

Viime viikolla Porissa järjestetyssä Suomi-Areenassa keskusteltiin myös ruuantuotannosta. Keskustelemassa olleet ruokaketjun eri osapuolet olivat yksimielisiä, että suomalainen ruoka on laadukasta, ruuan tuotanto on tärkeää ja ruuan arvostus pitäisi saada nousemaan. (MT 18.7.)

Panelistit olivat yksimielisiä myös kotimaisen ruuantuotannon edellytysten turvaamista. MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila muistutti, ettei maanviljelijän ammattitaitoa ei saada varastoitua. Kerran lopetetun tuotannon aloittaminen uudelleen on todella vaikeaa.

Ruuan heikko arvostus näkyy panelistien mukaan esimerkiksi siinä, että ruokaa heitetään roskiin. Vaikka ruuan haaskaaminen on monestakin syystä todellinen ongelma, ei se selitä ruuan alhaista tuottajahintaa. Pikemminkin haaskaus on seurausta halvasta ruuasta.

Tutkimusten mukaan suomalaiset kuluttajat arvostavat kotimaista ruokaa ja haluavat sitä myös ostaa. Myös kotimaisen tuotannon säilymistä pidetään tärkeänä. Laadukas tuotanto ja kotimaisuuden arvostus eivät kuitenkaan näy tuottajahinnassa. Nykyisillä tuottajahinnoilla tuotannon edellytykset hiipuvat. Omavaraisuus on jo nyt painunut monilla tuotteilla alle sadan.

Keskinäisen torailun sijaan ruokaketjussa tarvitaan enemmän yhteistyötä. Esimerkiksi Ruotsissa osa kaupoista on ryhtynyt tukemaan kuivuudesta kärsiviä lihantuottajia boikotoimalla tuontilihaa. Kuivuudesta aiheutuva rehupula on pakottanut lypsy- ja lihatilat myymään eläimiä hätäteurastukseen. Kampanjan taustalla on osin viljelijöiden, tuottajaliittojen ja kaupan yhteistyö. (MT 20.7.)

Ruotsin maataloustuottajain keskusliiton LRF:n varapuheenjohtajan Åsa Odellin mukaan pakkoteurastukset eivät ole vaikuttaneet tuottajahintoihin, koska kriisiä on helpottanut tiivis yhteistyö kauppojen kanssa. Myös kuluttajien tuki on Odellin mukaan ollut vahvaa.

Suomessa samantyyppistä kampanjaa ei ole suunnitteilla. S-ryhmän kenttäjohtaja Arttu Laineen mukaan tämän tyyppisistä toimenpiteistä ei ole esitetty toiveita. Laineen mielestä paras tapa on miettiä yhdessä ketjun muiden toimijoiden kanssa sopivaa ratkaisua.

Laine muistuttaa, että erityistilanteita on ollut ennenkin, ja niihin on vastattu. Esimerkiksi Venäjän rajan mentyä kiinni, S-ryhmä oli ensimmäisenä myymässä, vietiin tarkoitettuja niin sanottuja Putin-juustoja. Joka tapauksessa Venäjän tuontikielto romahdutti maidon tuottajahinnan.

Jos kotimainen ruuantuotanto halutaan todella säilyttää, on tuottajahintoja tavalla tai toisella saatava ylöspäin. Ruotsissa viljelijät eivät ole vaatineet tuontilihan boikotointia, vaan kannustaneet käyttämään kotimaista lihaa. Tuontilihan boikotoinnista kaupat päättivät itse.

Kotimaisen ruuantuotannon tulevaisuudesta ja huoltovarmuudesta ovat Suomessakin kaikki omalta osaltaan vastuussa.