Politiikka

Aluevaltuutetut paljon vartijoina: "Päätökset palveluverkosta ja siitä, missä mitäkin palvelua tuotetaan, eivät ole enää kuntien omissa käsissä samalla tavoin kuin nyt", toteaa asiantuntija

Hyvinvointialueet nappaavat kunnilta ja kuntayhtymiltä sote- ja pelastuspalvelujen järjestämisvastuun. Niille siirtyy puolet kuntatalouden nykyisestä budjetista.
Timo Filpus
Sote- ja pelastuspalvelun henkilöstö siirtyy vuoden 2023 alussa vanhoina työntekijöinä hyvinvointialueiden palvelukseen. Siirtyviin luetaan lisäksi hallinnon ja tukipalveluiden sellainen henkilöstö, jonka työajasta yli puolet liittyy sote- ja pelastuspalveluihin.

Tammikuun kolmantena sunnuntaina äänestäjillä on merkittävä paikka vaikuttaa. Hyvinvointialueiden synty on yhteiskunnallisesti verrattavissa mittakaavaltaan peruskouluun siirtymiseen, joka toteutettiin 1970-luvulla.

Hyvinvointialueet ottavat vuoden 2023 alusta hoitoonsa sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimen. Kuntataloudesta siirtyy niiden rahoitukseen noin puolet, 24 miljardia euroa.

Suomalaisten enemmistö on useissa syksyn mittaan tehdyissä kyselyissä ollut hyvin epävarma siitä, mistä aluevaaleissa äänestetään.

Valtuutetuilla on sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkisen (vas.) mukaan poikkeuksellisen paljon valtaa.

Hän totesi Kansan Uutisille lokakuun alussa, että valtuutetut päättävät, millainen palveluiden rakenne kullakin 21 hyvinvointialueella jatkossa on. Näitä kauaskantoisia päätöksiä ei voi Sarkkisen mukaan jättää virkamiesten tehtäväksi, vaan tarvitaan demokraattinen päätäntä.

Hyvinvointialueiden rahoitus perustuu ensi vaiheessa valtion rahoitukseen. Lisäksi hyvinvointialueet tulevat kuntien ja kuntayhtymien tapaan keräämään rahoitusta myös asiakasmaksuilla ja myyntituloilla.

Kuntaliiton erityisasiantuntija Karri Vainio kertoo, että hyvinvointialueilla ei ole ainakaan alussa verotusoikeutta.

Alueverosta tehty parlamentaarinen selvitys päätyi suositukseen, että alueveroon palataan vasta tulevalla hallituskaudella, kun hyvinvointialueilla on ensin saatu toiminta vakiintumaan. Vaikka verotusoikeus otettaisiin käyttöön, suurin osa alueiden rahoituksesta tulisi senkin jälkeen valtion budjetista ja sitä täydennettäisiin alueveron tuotolla.

Hyvinvointialueiden aloittaessa reilun vuoden kuluttua valtion sote-rahoitus pyritään jakamaan laskennallisten tarpeiden mukaan, Vainio sanoo.

Suurin painoarvo rahoituksessa on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämällä palvelutarvekertoimella. Se mallintaa kunkin alueen väestön palvelutarvetta. Kertoimen pohjana ovat muun muassa sairastavuusluvut. Lisäksi asukasmäärä ja eräät muut valtionosuusjärjestelmän nykyiset tekijät kuten asukastiheys, saaristoisuus ja kaksikielisyys vaikuttavat rahoitukseen.

Jos jollain hyvinvointialueella palvelut vaarantuvat rahoitusvajeen vuoksi, valtiolla on velvollisuus ohjata niille lisää rahaa.

”Mutta jos alue ei toistuvasti pysy sille annetussa rahoitusraamissa, käynnistetään arviointimenettely, joka on samankaltainen kuin kriisikuntien arviointi. Äärimmillään se voi johtaa jopa alueiden pakkoliitoksiin”, Vainio kertoo.

Uudistus ei ole käytännössä kaikilla alueilla niin suuri kuin äkkiseltään ajattelisi. Suurin osa kunnista on jo nykyisellään siirtänyt vapaaehtoisilla järjestelyillä sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuun kuntayhtymille ja yhteistoiminta-alueille.

”Mutta rahoitusvastuu on yhä kunnilla. Hyvinvointialueiden aloitettua kuntatalouden ennustettavuus paranee, kun välillä heikosti ennakoitavissa olevat sote-menot poistuvat”, Vainio arvioi.

Toisaalta kunnille jää omistukseen paljon kiinteistöjä, joissa sote- ja myös pelastuspalvelut edelleen tuotetaan. ”Tähän liittyy paljon suunnittelutarpeita ja myös epävarmuutta. Päätökset palveluverkosta ja siitä, missä mitäkin palvelua tuotetaan, eivät ole enää kuntien omissa käsissä samalla tavoin kuin nyt.”

Kuntien ja uusien alueiden välillä onkin paljon yhdessä selvitettävä asioita, jotka koskevat toimitilojen lisäksi henkilöstöä. Sote- ja pelastuspalvelun henkilöstö siirtyy vuoden 2023 alussa vanhoina työntekijöinä hyvinvointialueiden palvelukseen.

Siirtyviin luetaan myös sellainen hallinnon ja tukipalveluiden henkilöstö, jonka työajasta yli puolet liittyy sote- ja pelastuspalveluihin.

Yksi keskeinen ratkaistava asia uudistuksessa onkin, kuinka järjestetään erilaiset tukipalvelut, jotka tarvitaan jatkossa sekä hyvinvointialueilla että kunnissa. Näitä ovat esimerkiksi ruokahuolto sekä talous-, henkilöstä- ja tietohallinto.

Osassa kunnista nykyiset yhteistyökuviot eivät ehkä jatku ja muutoksia tarvitaan.

Sairaanhoitopiireillä ja kuntayhtymillä on jo nykyisellään tukipalveluissa yhteisiä niin sanottuja inhouse-yrityksiä. Sama malli voisi toimia Karri Vainion mukaan kuntien ja alueiden välillä niin, ettei päällekkäisiä toimintoja syntyisi.

Sujuvaa toiminnallista yhteistyötä edellytetään kuntien ja alueiden välillä jatkossa myös, jotta kouluissa terveysalan ammattilaisten yhteistyö sivistystoimen henkilöstön kanssa sujuu lasten ja nuorten parhaaksi.

Vastaavasti työllisyyden hoidon ja sote-palveluiden välille muodostuu merkittäviä yhteistyötarpeita.

Vainion mukaan oleellista on toteuttaa ennaltaehkäisevät palvelut niin, että asukkaiden elämänlaatu turvataan tasapuolisesti ja voidaan toisaalta hallita sote-palveluiden kuormittumista.

Pelastustoimen osalta muutokset eivät ole aluejaon osalta kovin suuria. Pääosa pelastuslaitoksista toimii jo nykyisin tulevia maakunnallisia hyvinvointialueita mukaellen.

Poikkeuksina ovat Pohjois-Pohjanmaa ja Uusimaa. Pohjois-Pohjanmaan ja Jokilaaksojen pelastuslaitokset sulautuvat ensi vuoden lopussa. Uudellamaalla taas nykyisen Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen vastuut jakautuvat Keski-Uudenmaan ja Vantaan-Keravan hyvinvointialueille.

Uusimaa on muutenkin maakunnista ainoa, jossa hyvinvointialueita on useampi, yhteensä neljä. Lisäksi Helsingin kaupungilla on hyvinvointialueen tehtävät.

Ensihoidossa sairaanhoitopiireillä on nykyisellään järjestämisvastuu ja pelastuslaitokset tuottavat monilla alueista palvelun. Vain Pohjois-Karjalassa nämä kaksi toimivat nykyisin myös hallinnollisesti yhdessä.

Vainio toteaa, että hyvinvointialueilla voidaan toivottavasti tiivistää yhteistyötä esimerkiksi lisäämällä ensihoidon kautta kotiin vietäviä palveluja.

Hyvinvointialueiden tulisi turvata kaikkien asukkaiden yhdenvertaiset palvelut. Sen vartijoina ovat jatkossa aluevaltuutetut. Suurin huoli kohdistuukin siihen, miten palvelut säilyvät mahdollisimman lähellä asukkaita.

”Totta kai moni valtuutettu katsoo asioita myös oman kotikuntansa näkökulmasta. Lähtökohta on kuitenkin, että aluevaltuutetut valitaan edustamaan kaikkia asukkaita ja koko alueen etua”, kommentoi Kuntaliiton Karri Vainio.

Kun perus- ja erityispalvelut ja myös pelastustoimi saadaan yhteisen organisaation alle, syntyy synergiaa ja uusia mahdollisuuksia palvelujen saatavuuden ja laadun turvaamiseen.

”Silloin asukkaiden ja veronmaksajien etu voi toteutua aidosti”, hän sanoo.

Tavoitteiden viemisessä käytäntöön on paljon tehtävää, ja vajaa vuosi aluevaltuustojen aloittamisesta hyvinvointialueiden toiminnan käynnistymiseen on lyhyt aika. Selvää on, että toimivat käytänteet löytyvät alueilla vasta kokemusten kautta.

Timo Filpus
Aluevaltuusto valitaan Manner-Suomessa 21 hyvinvointialueelle. Helsingin kaupungilla on myös hyvinvointialueen tehtävät.

Aluevaltuustojen tehtävät

  • Hyvinvointialueuudistuksen tavoitteena on turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelut alueella asuville sekä
  • parantaa palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta ka kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja,
  • turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti ja
  • vastata ikääntymisen ja syntyvyyden laskun aiheuttamiin haasteisiin sekä hillitä kustannusten kasvua.
  • Aluevaltuustot päättävät, miten hyvinvointialueella rahojenkäyttö suunnataan sosiaali- ja terveys- sekä pelastuspalveluihin.
  • Valtuustossa päätetään, mistä sote-palvelut hankitaan: yksityiseltä, julkisesti tuotettuina vai niiden yhdistelmänä.
  • Sote- ja pelastuspalveluiden järjestämisvastuu siirtyy kunnilta hyvinvointialueille vuoden 2023 alussa.
  • Sosiaali- ja terveysministeriö on koonnut aluevaltuutetun oppaan

Aluevaalit

  • Vaalipäivä on 23. tammikuuta ja ennakkoäänestys tapahtuu 12.–18.1.
  • Ehdokasasettelu päättyy 14. joulukuuta.
  • Ehdokkaat asetetaan koko hyvinvointialueelle ja äänestäjät äänestävät vain oman hyvinvointialueensa ehdokkaita.
  • Tulos lasketaan hyvinvointialueittain.
  • Kuntavaalien tavoin vaalitapa on suhteellinen, avoin listavaali.
  • Aluevaltuusto valitaan Manner-Suomessa 21 hyvinvointialueelle.
  • Maakuntien rajat määrittävät muut alueet, mutta Uudellamaalla toimii viisi aluetta.
  • Niistä Helsingissä aluevaltuustoa ei valita, koska Helsingin kaupunginvaltuusto vastaa aluevaltuuston tehtävistä.
  • Ahvenanmaa on oma alueensa eikä siellä järjestetä aluevaaleja.
  • Jatkossa aluevaltuustot valitaan kuntavaaleissa.
Lue lisää

”Aluevaalien äänestysinnon saattaa pelastaa, että aloitetaan puhtaalta pöydältä”

Sote-alueet vähenevät ja palvelut keskittyvät jatkossakin, arvioi tutkija, jonka laatima laskelma maalaa aluevaltuustojen paikoista tasaväkistä kisaa

Vasemmistoliiton aluevaalitavoitteena on taata nykyistä paremmat palvelut

"Kyyti on kylmää pienille kunnille" – MT kysyi eduskunnan pienpuolueilta aluevaaleista ja sai huolestuneita vastauksia