Hyvä puheenjohtaja ei pidä hovia
17.8.202002:00
Viisi puoluetta kokoontuu lähiviikkoina puoluekokouksiinsa. Yhtä niistä - keskustan kokousta - tiiraillaan erityisen tarkkaan. Puolue päätti viime torstaina, että se järjestää kokouksensa ”monipaikkaisesti”. Tilanne voi vielä muuttua.
Puoluekokousten kohokohtia ovat henkilövalinnat. Etenkin puheenjohtajien valintaa ja heidän linjapuheitaan odotetaan.
Vihreiden ja RKP:n kokoukset sujunevat yllätyksittä. Ministerit Maria Ohisalo ja Anna-Maja Henriksson saavat vaivattomasti puheenjohtajan jatkovaltakirjan.
Demareiden kokous on jo ensi viikolla. Pääministeri Sanna Marin ottaa puheenjohtajan paikan. Tämähän on ollut selvää jo siitä lähtien, kun hän päihitti Antti Lindtmanin demareiden pääministeriäänestyksessä ennen joulua.
Demareiden kannatus on palannut vanhoihin prosenttilukuihin, yli 20 prosentin. Puolue elää Kalevi Sorsan, Mauno Koiviston ja Paavo Lipposen ajan itsetuntoisissa tunnelmissa.
Pääministerin linjapuheella on näissä maailmanoloissa erityinen merkitys. Nyt seurataan tarkkaan, mitä Marin sanoo Tampereen puoluekokouksessa Suomen tulevaisuuden näköaloista, ennen muuta talouspolitiikasta ja työpaikoista, ilmastosta, EU:n näkymistä ja Suomen ulkoisesta asemasta.
Kokoomus kokoontuu samoihin aikoihin kuin keskustakin, syyskuun ensimmäisenä viikonvaihteena. Petteri Orpo jatkaa puolueen johdossa, mutta kansanedustajat Elina Lepomäki ja Antti Häkkänen kärkkyvät olan takana. Kokoomuksen linjanvedoissa kiinnostaa sekin, miten puolue tekee pesäeroa kannatusmittauksissa niskan päällä oleviin perussuomalaisiin, suurimpaan oppositiopuolueeseen.
Katri Kulmuni tai Annika Saarikko valitaan keskustan johtoon. Moni kysyy, yllättääkö Petri Honkonen äänimäärällään. Valinta tapahtuu 5. päivänä syyskuuta, Yrittäjän päivänä, ellei mitään mutkia tule.
Kulmuni on hoitanut puheenjohtajuutta vuoden verran, kun Juha Sipilä luopui vetovastuusta katastrofituloksen seurauksena kesken kauden tulos tai ulos -periaatteensa mukaisesti.
Jos Kulmunin tilalle äänestetään Saarikko tai Honkonen, tehtäisiin sodanjälkeisen ajan historiaa: puheenjohtaja sivuun ilman että hän olisi johtanut yhtäkään puolueen vaalikampanjaa.
Keskustan puheenjohtajan tehtävä on työläs ja tuulinen. Pesti on raskas senkin takia, että puolueväki odottaa puheenjohtajaansa monenlaisiin tilaisuuksiin. Puheenjohtajat ovat olleet todellisia matkasaarnaajia. Se on velvoittava perinne ja samalla tae elävästä yhteydestä johdon ja kentän välillä.
Puolueen puheenjohtaja kuluu mediakeskeisessä julkisuusmenossa paljon nopeammin kuin aiemmin. Henkilö ruoditaan puhki parissa vuodessa, pahimmillaan tai parhaimmillaan muutamassa kuukaudessa. Some-maailma on erityisen raadollinen.
Puheenjohtajien kaudet ovatkin lyhentyneet. Kalevi Sorsa toimi puheenjohtajana 12 vuotta, Johannes Virolainen 16 vuotta ja Veikko Vennamo 20 vuotta. Nyt puhutaan ykkösvuosista.
Mitä kaikkea lieneekään Sitran yliasiamies Jyrki Katainen tarkoittanut taannoisella tokaisullaan, ettei hän enää osaisi johtaa puoluetta ? Ymmärrän Kataisen sanomaa nykyisessä osin myrkyllisessä ilmapiirissä.
Puheenjohtajan on osattava erityisesti ulko- ja talouspolitiikka vähintään tyydyttävästi, mieluiten hyvin. Hänen vastuullaan on koota puolueen joukot yhdensuuntaiseen toimintaan. Jokaisessa puolueessa on erilaisia virtauksia, joiden yhteensovittaminen on puheenjohtajan vaikeimpia tehtäviä. Oma hovi on vaarallisen petollinen.
Puheenjohtaja jää myönteisesti historiankirjoihin, jos hän muistaa tärkeysjärjestyksen: Suomen etu, puolueen etu, oma ja kavereiden etu.
Kirjoittaja on ministeri.
Keskustan puheenjohtajan tehtävä on työläs ja tuulinen.
- Osaston luetuimmat
