Kolumni

Turve sai veron, henkselit ja vyön

Markkinavoimia peukaloitaessa on aina mahdollisuus tehdä kalliita virheitä – myös turveverossa.

"Tehdyllä virheellä ei voi perustella toisen virheen tekemistä."

Lause jäi ainoana mieleeni vuosikymmeniä sitten käydystä loogisen päättelyn perusteet -yliopistokurssista.

Kun markkinoita ryhdytään peukaloimaan, syntyy tavallisesti sekasortoa ja vähintäänkin tehottomuutta. Kalliita virheliikkeitä syntyy, kun peukaloidaan lisää.

Markkinatalous toimii parhaiten, kun sille annetaan jonkinlaiset rajat, mutta päällekkäiset ohjaukset toimivat useimmiten itseään vastaan.

Hallitus avustajakuntineen valmistelee keinoja, joilla varmistettaisiin turpeen käytön puolittaminen siten, ettei se lisäisi kuitupuun polttamista yhteiskattiloissa tai lämmöntuotannossa.

Veroja nostetaan varmuuden vuoksi. Päästöoikeuksien hinnan odotetaan nousevan nykyisestä 30 euron tasostaan, mutta siihen päättäjät eivät luota.

Poliittisesti ja vihreiden mielenrauhaksi turpeelle ideoitiin kaiken varalta henkselit–ja–vyö-lattiamalli. Turvevero nousee, jos hiilidioksidin päästöoikeuden tonnihinta odotuksista huolimatta ei kallistukaan markkinoilla. Lattia kantaa, ja turpeen poltto vähintään puolittuu.

Pelolle pohjan antaa se, että päästöoikeuksien hinta kävi pohjalla finanssikriisin aikana: vielä 2017 se matasi 4–5 euron tasolla.

Lattiahintaa ovat selvitysmiehet esittäneet aiemminkin – uraaniverona ydinvoimalle. Hallituksen asettamina selvityshenkilöinä vuonna 2008 oli kaksikko Pasi Holm ja Markku Ollikainen. Holm toimii nykyisin Taloustutkimuksen toimitusjohtajana ja professori Ollikainen on Suomen ilmastopaneelin kasvot ja puheenjohtaja.

Blogissaan Holm varoittaa tarkastelemasta vain yhdestä kulmasta turvettakaan: "Turve on kiistatta ilmastopahis, mutta se on samalla työllisyyshyvis". Hyöty-kustannus-analyysia käyttäneiden Pasi Holmin ja Juha Tyynilän johtopäätös oli, että turpeen käytön työllisyyshyödyt ovat suuremmat kuin ilmastohaitat sekä nykyisin että vuonna 2030.

Mikäli uraanivero olisi tullut, päästöoikeuksien hinnan reippaasti kallistuessa ydinvoimaa olisi verotettu. Fortumin tulos olisi muuten mennyt katosta läpi. Menihän se, ja valtio otti omansa osinkoina.

Uraaniverolle ideoitua lattiamekanismia sovellettiin sittemmin tuulivoiman tukeen, takuuhintaan.

Virhe! Kukaan ei tullut ajatelleeksi, että tuulivoiman tuelle tulisi panna myös katto.

Palstalla tarkastellaan talouden käänteitä joka toinen viikko. Kirjoittaja on MT:n taloustoimittaja ja koulutukseltaan ekonomisti.

Lue lisää

Suomi on kriittisten raaka-aineiden keskiössä

Bensan kulutus romahti keväällä 35 prosenttia ja lentopetrolin 90 prosenttia

Minun ­lapsus!

Pekkarisen kritiikillä heikko pohja