Kolumni

Pahaa sutta ken ei pelkäisi

Susi on komea eläin, jonka näkeminen on mieleenpainuva kokemus. En kuitenkaan haluaisi kohdata sitä metsälenkillä, jos sillä on mukana lajitoveri tai -tovereita.

Koiralauman kanssa asuneena luulen, että sudetkin metsästävät taitavasti yhdessä ja imevät rohkeutta toisiltaan.

Enkä haluaisi missään tapauksessa laittaa pieniä lapsenlapsiani koulutielle, jossa olisi suuri todennäköisyys törmätä susiin.

Vaan miksi minua ei kovin paljon huoleta, että tyttäreni alakouluikäinen poika kulkee yksin koulumatkansa autojen seassa? Liikenteessähän kuolee vuosittain edelleen yli 200 ja loukkaantuu vakavasti liki tuhat ihmistä vuodessa.

Jos suhteuttaa liikenteen vaaroista ja susien uhkasta kertovien Maaseudun Tulevaisuuden juttujen lukijamäärät, voisi päätellä susien tappavan vuodessa vähintään satoja ihmisiä. Sana ”susi” otsikossa tai suden kuva antaa aina piristysruiskeen lukijamääriin.

Jos olisimme realisteja, lukisimme paheksuen jutut panimoista ja tislaamoista tai kaikesta alkoholiin liittyvästä. Emmekä noista jutuista viisastuneina joisi tippaakaan viinaa, koska alkoholiin liittyviin sairauksiin ja myrkytyksiin kuolee maassamme vuosittain lähes 2 000 henkeä.

Sydän- ja verisuonisairauksiin liittyvät jutut ne vasta menisivät järkimaailmassa kuin hehkuville kiville. Nehän ovat edelleen kansantautimme numero yksi aiheuttaen yli kolmanneksen kaikista kuolemista.

Sama koskisi syöpään ja moneen muuhun vakavaan sairauteen liittyviä artikkeleja.

Miksi äärimmäisen epätodennäköinen suden suuhun joutuminen kiinnostaa kuitenkin enemmän kuin uhkat, joihin voisin jopa aika paljon vaikuttaa?

Ei tuosta voi päätellä muuta kuin, etten ole ihan viisas. Tai ainakin osaan sulkea silmäni ikäviltä totuuksilta niin taitavasti, ettei mieleni seismografi värähdäkään, vaikka nenäni työnnettäisiin järistyksen keskustaan.

Tottumuksesta tässä taitaa olla kyse. Olot, joiden keskellä elämme, alkavat tuntua normaaleilta. Totuudesta piittaamaton asioiden räikeä värittelykin on alkanut tuntua ihan normaalilta Donald Trumpin neljä vuotta jatkuneen kauden aikana.

Mitä, jos susi tviittaisi tunnin välien, kuinka mahtavia asioita se tekee...

Pistää miettimään, mitä kaikkea vaarallista tai vähintäänkin vinksallaan olevaa emme huomaa ympärillämme.

Ihmismielen mittapuulla hitaasti etenevä ilmastonmuutos on yksi sellainen asia. Sen torjuu, koska se on liian monimutkainen käsittää.

Ja sen torjunta sotkee ikävästi mielitekojamme. Jos joku poliitikko haluaa vähentää liikenteen hiilipäästöjä nostamalla polttoaineveroa, alkaa parku. Totuttuihin arkirutiineihimme ei saa koskea, vaikka tänään tekemättä jättämiset kostautuisivat huomenna monin verroin.

Suden varjoon jätämme myös aina seurassamme olevan paljon vaarallisemman pedon: ihmisen.

En tarkoita vain väkivaltaisia tai toisten hengestä piittaamattomia lajitovereita, vaan myös muille vakavaa stressiä aiheuttavia ihmisiä.

Toisen oikeuksia polkeva puoliso tai vanhempi, vain omaa etuaan ajava esi- tai virkamies ja vallanhimossaan kansalaisten hädälle sokea poliitikko sysää ympärillään olevat ennenaikaiseen hautaan paljon sutta varmemmin.

Lue lisää

Suomen sää opettaa meidät elämään hetkessä

Sottaamisesta kohti sivistynyttä ruokailua

Suomi on pakkasilla totaalisen riippuvainen tuontisähköstä

Suomelle töitä sovittelijan roolissa