Kolumni

Lykkääminen ei ole vaihtoehto

Maatalouden ja metsän asioissa tapahtuu nyt poikkeuksellisen paljon. Kesäkuun viimeisellä viikolla EU:n neuvoston ja parlamentin neuvottelijat saavuttivat sovun kauan kaivatusta EU:n yhteisestä maatalouspolitiikasta, eli ns. CAP-uudistuksesta ja 14.7. odotetaan komission esitystä laajasta ilmastopolitiikan kokonaisuudesta.

Olen tukenut kompromissia CAP-uudistuksessa, koska kokemuksesta tiedän, että neuvotteluiden on aina jossain vaiheessa päätyttävä kompromissiin ja usein paras on hyvän vihollinen. Uudesta CAP:sta sopiminen on mielestäni vahvasti Suomen maatalouden etu. Maatalouden tuet ottavat jatkossa paremmin huomioon päästövähennysten tarpeet. Tukien saantia ehdollistettiin ympäristövaatimuksille, mikä asettaa viljelijöiden työlle kiistatta lisää vaatimuksia. Parlamentin vaatimuksesta komissio tulee jatkossa tarkistamaan kaikkien jäsenmaiden maataloussuunnitelmien yhteensopivuuden olemassaolevan ilmasto- ja ympäristösääntelyn kanssa.

Portugalin EU-puheenjohtajakauden viimeisellä viikolla saavuttama neuvottelutulos on vielä hyväksyttävä EU-parlamentissa. Parlamentissa on vahvoja voimia, jotka haluaisivat kaataa sovun liian laihana ympäristövaatimusten kannalta. Kun viljelijät tarvitsevat tietoa ja pitkäjänteistä näköalaa, kannatan sovun hyväksymistä. On aika lopettaa seminaarit ja hyväksyä kohtuullinen kompromissi.

Ensi viikolla komissio julkaisee uuden Fit for 55 -kokonaisuuden, joka toimii esityksenä EU:n päästövähennystoimista. Tavoitteena on vähintään 55% vähennys vuoteen 2030 mennessä. Suomen oma hiilineutraaliustavoite on jo vuodessa 2035, joten Suomen kannalta komission linjaukset varmistavat, että kaikki EU-maat tekevät oman osuutensa. Suomelle pelissä on paljon muutakin erityisesti metsien tulevaisuuden ja metsien talouskäytön kannalta.

Suomi on metsien, pitkien etäisyyksien ja ympäristöstään huolta pitävän maatalouden maa. Tämä on pidettävä mielessä niin suomalaisessa aluepolitiikassa, Suomen kansallisessa päätöksenteossa kuin Suomen EU-vaikuttamisessakin. Meidän on tehtävä tunnetuksi myös sellainen elämä, jossa yhdistyvät maataloudesta työllistyminen, kestävä metsänhoito ja pitkät etäisyydet maakuntakaupunkeihin. Lasku EU:n ilmastotoimista ei voi koitua kohtuuttomasti samoille alueille tai samoihin kotitalouksiin koordinoimattomien erillispäätösten kautta. Taakkaa on jaettava ja pidettävä mukana ymmärrys siitä, että Suomessa Rovaniemeltä on pidempi matka pääkaupunki Helsinkiin kuin Keski-Euroopan pääkaupungista toiseen.

EU:n elvytyspaketin osana hyväksyttiin erityinen oikeudenmukaisen siirtymän rahasto, jolla tuetaan luopumista fossiilisista polttoaineista. Olin itse neuvottelemassa rahastoon julkisen sektorin lainajärjestelyä, joka edes jossain määrin pehmentää vaikeata energiamurrosta. Suomi on pinta-alaltaan EU-maista kuudenneksi suurin, eikä täällä liikkuminen voi koskaan siirtyä kokonaan raiteille, vaan maantieliikennettä ja autoja tarvitaan. Suomen on nyt edellytettävä EU-päätöksenteossa ymmärrystä pohjoisen, pitkien etäisyyksien alueiden erityistarpeille.

Olen vakuuttunut siitä, että ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on välttämätöntä ja halvinta tehdä nyt. Päätöksiä lykkäämällä maksamme sekä ympäristöhaittojen aiheuttamat lisäkustannukset että joka tapauksessa edessä olevan energiakäytön muutoksen. Tekemättömyys tai asioiden lykkääminen ei siis ole todellinen vaihtoehto, vaikka osa keskustelijoista näyttää toivovan pahan maailman menevän ohi päätä pensaaseen piilottamalla. Yhtä vakuuttunut olen siitä, että meidän pitää tuoda omat erityisolosuhteemme niin jäämerenkulusta, pitkistä etäisyyksistä, maataloudesta kuin metsänhoidostakin muiden EU-päättäjien tietoisuuteen.

Kirjoittaja on europarlamentaarikko (sd.)

Olen vakuuttunut siitä, että ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on välttämätöntä ja halvinta tehdä nyt.

Lue lisää

Mihin tarvitaan olympialiikettä?

Keskittämisen kirous

Metsäkeskustelu on kuin moderni sammon ryöstö

Naisia halutaan maaseudulle – mutta miksi?