Ravien valtiontukilukujen takaa paljastuu yhteisen tahtotilan puute - Kommentit - Maaseudun Tulevaisuus
Kommentit

Ravien valtiontukilukujen takaa paljastuu yhteisen tahtotilan puute

Raviradoilla on haaste, joka ei ratkea keskinäisellä kilpailulla. Yleisön saaminen lajin pariin ei onnistu yhdellä kikalla eikä toisellakaan.

Maa- ja metsätalousministeriö antoi MT:n pyynnöstä taloustiedot, joiden perusteella lasketaan tänä vuonna maakuntaratojen saama valtiontuki.

Valtiontukijärjestelmää on kuitenkin turha syyllistää yksin ravitalouden ongelmista, vaikka korjattavaa sen laskentamallissa varmasti onkin.

Toisaalta valtiontuki on valtiontuki. Sen säännöt ovat sidoksissa EU:n säädöksiin, eikä niitä ole tunnetusti kiertäminen.

Tämä liittyy myös Kuninkuusravien järjestämiseen. Eilen selvisi, että Kaustisen seudun raviseuran tulisi kilpailuttaa myös muita raviratoja kuin Härmän Powerpark, mikäli se haluaa järjestää tapahtuman muualla kuin kotiradalla.

MMM:n taloustietojen varassa ei voi vertailla raviratojen kannattavuutta ja toimivuutta. Siihen tarvittaisiin kaikilta radoilta täydet tilinpäätöstiedot, joista nähtäisiin myös omaisuus ja poistot.

MT yritti tämän suuntaista pyytäessään toissa syksynä radoilta tietoja niiden liikevaihdosta ja toiminnasta. Siitä kerättyjen tietojen perusteella on laskettu kartta, joka on myös liitetty tähän uuteen juttuun antamaan osviittaa ratojen muun liiketoiminnan suuruudesta.

Muutama rata ei vastannut kyselyyn lainkaan, mistä valistunut lukija voi itse vetää päätelmänsä.

Osa radoista on osakeyhtiöistä ja niiden tilinpäätöstiedot saisi luonnollisesti ostettua. Mutta osan takana on yhdistys, eikä niiden taselukuja ole siten saatavissa.

Vaikka luvut olisivatkin olemassa, ratojen talouksien vertailua vaikeuttaa se, että osa radoista on ulkoistanut ravintolatoiminnan esimerkiksi päärata Vermo. Osalla taas nimenomaan ravintolapalvelu tuottaa yhtiöön tasaisesti tuloa kuten esimerkiksi Forssassa, jossa on koronakriisin keskelläkin sinnitelty eteenpäin ravintolan voimin.

Samalla tavalla osalla ratoja on paljon vuokrattavaa tilaa, osalla ei. Eivätkä tilat sinänsä ole hyöty vaan rasite, jos niitä on vaikea vuokrata, niin kuin useita liian isoksi käyneitä katsomorakennuksia on.

Muutamat radat, esimerkiksi Seinäjoki, Pori ja Joensuu, sijaitsevat keskeisellä paikalla kaupungin keskustan tuntumassa, mikä näkyy muiden tapahtumien järjestämisenä ja tilojen helpompana vuokraamisena. Monella tätä etua ei ole.

Vertailut ovat ylipäätään vaarallisia Suomen kaltaisessa maassa. On jo lähtökohtaisesti väärin laittaa vastakkain ison talousalueen keskellä sijaitseva päärata Vermo, jolla on liki 50 kilpailupäivää, suhteessa pohjoisen Suomen useisiin pieniin ratoihin, joilla on kilpailupäiviä vain kymmenkunta.

Sinänsä Vermon esimerkki yt-neuvotteluineen todistaa, että iso talousalue ei ole avain onneen. Ison väestön keskellä kilpailu yleisöstä eri tapahtumien kesken on entistä kovempaa.

Vermon esimerkki on päinvastoin selkeä osoitus, että yleisön saaminen lajin pariin ei onnistu yhdellä kikalla eikä vielä toisellakaan. Katsomot ovat tyhjinä muissakin lajeissa.

Talousluvut pistävät kylläkin pohtimaan, kuinka kauan muutama rata pyörii lähes pelkän talkootyön varassa.

Lukuja katsoessa tulee silti ennen kaikkea mieleen kysymys siitä, kuinka paljon radat voisivat hyötyä yhteistyöstä suhteessa siihen, että ne tuntuvat enemmänkin kilpailevan keskenään.

Lukujen takaa siis paljastuu ennen kaikkea yhteisen tahtotilan puute.

Jos jaettaisiin avoimesti parhaita käytäntöjä esimerkiksi varainhankinnasta ja investointien suunnittelusta, miten se olisi keneltäkään pois? Eikö ole realismia tunnustaa, että kilpailupäiviä on karsittava, jotta lähtöihin riittää hevosia? Se on tehtävä yhdessä sopien, eikä vasta kun on liian myöhäistä.

Raviradat on perustettu yleishyödyllisiksi: voiton tavoittelu ei ole niiden tarkoitus vaan se, että hevosurheilu tarjoaa elinkeino- ja harrastustoimintaa laajalle joukolle kaikissa maakunnissa.

Tätä perusajatusta vastaan viime vuosien jatkuva kyräily, nokittelu ja valtapeli Hippoksen luottamusportaissa tuntuvat entistä kummallisemmalta, sillä hevosalan kentällä henki on muuta. Siellä halutaan säilyttää oma rakas laji ja viedä se myös uusien ihmisten keskuuteen.

Se on tie, jota kulkien voittaisivat kaikki. Nykymenolla tiedossa ei ole kuin häviäjiä.

Lue myös:

Raviratojen valtiontukimallin takana tikittää aikapommi – korjausvelka pahenee, jos radat vain optimoivat toimintatukea

Kaustinen ja Härmä tuohtuivat: Kuninkuusravihakemusta ei ole käsitelty tasapuolisesti – "mahdollisuus oikaista tulkintoja pimitettiin"

Lue lisää

Vesilaitosyhdistys: Vesi- ja viemäriverkoston rapautuminen vaatii asiakasmaksujen tuntuvaa korottamista

"Totuus ja avoimuus ovat hyviä työkaluja muutoksen äärellä"

Viljelijä kyllästyi täysin tienhoitoon: "Maksamme kiinteistöveroa, mitä sillä saamme? Emme ainakaan minkäänlaista tienhoitoa"

Tyly tulos tieverkkoa kartoittavasta kyselystä: Vastaajista noin 80 prosenttia arvioi alemman tiestön Etelä-Savossa huonoksi tai erittäin huonoksi