MT Jättinumero: MT.FI-sivuston kaikki artikkelit saatavilla 30.10.-1.11. ilman lukurajoituksia
Kommentti

Rohkea ja oikea päätös voi auttaa Hevosopiston ulos ahdingosta

Siittolanmäen historiallinen miljöö tarvitsee tuekseen rahoittajia, ellei peräti pienimuotoisen kansanliikkeen. Suomenhevosen jalostus ja säilyttäminen on toinen, joka ei voi enää olla Hevosopiston ja hevosaktiivien hyväntahtoisuuden varassa.

Hevosopiston on pakko alkaa luopua rakennuksistaan, joiden ylläpito on rasittanut sen taloutta pitkään. 1930-luvulta alkaen oppilaitoksen ja hevosurheilukeskuksen käyttöön on kertynyt katettua alaa viisi hehtaaria, ja asiantuntijat ovat laskeneet nyt sen korjausvelaksi 32 miljoonaa euroa.

Osakeyhtiömuotoisen koulutusyhtymän hallitus teki asiasta maanantaina ainoan oikean päätöksen: rakennuksia aletaan myydä tai purkaa.

Tilanne on kehittynyt vuosien saatossa. Hevosopiston historiaan kuuluvat valtion hevosjalostuslaitos ja ratsuväen rykmentti sekä jo sitä ennen Kartanonkylän kartano tärkeän kotimaisen kulkureitin varrella keskellä vanhaa viljelysaluetta.

Miljöö on siksi historiallisesti arvokas, eikä varmasti paikallisista sen enempää kuin hevosväestä ja historiaa tuntevista kukaan halua suojeltujen kohteiden rapistuvan. Tämä ei liioin ole Hevosopiston eikä Museoviraston tahto, mutta apujoukkoja hankkeeseen varmasti tullaan tarvitsemaan. Kun kaikkeen muuhunkin on joukkorahoitusta käytetty, niin varmasti nyt olisi pienimuotoisen kansanliikkeen paikka.

Ja jos joku pohtii koronan mainingeissa osittaista tai kokoaikaista muuttoa maaseudulle, niin pian tulee tarjolle huviloita ja työntekijöiden mökkejä aivan Helsinki–Turku–Tampere -kolmion sydämessä.

Ypäjällä samoin kuin naapurikunnassa Jokioisilla on onnistuttu harvinaislaatuisesti säilyttämään vanhaa rakennuskantaa ja ympäristöä vuosikymmenet, vaikka kummallekin alueelle on myös syntynyt suomalaisen luonnonvara-alan merkittävä keskus.

Hevosopistolla järjestetään vuosittain suuri määrä kilpailuja ja kursseja varsinkin ratsastuksessa. Mahdollisuuksia tämän puolen kehittämiseen on varmasti edelleen, mutta investointeja sekin kysyy.

Siittolanmäki on tähän toimintaan omiaan. Se tuli todistettua muun muassa kolme vuotta sitten, kun Ypäjällä järjestettiin hevoskoulutuksen kansainvälinen konferenssi. Osallistujat, joista monet työskentelevät niin sanotusti vanhojen hevosmaiden historiallisissa siittola- ja oppilaitosympäristöissä, kehuivat Ypäjän miljöötä yhdistettynä suomalaiseen moderniin hevosalan osaamiseen.

Hevosopiston taloudesta on käyty kulisseissa monenlaista vääntöä viime vuosina. Syyllisiäkin on jahdattu kuten aina, kun koetetaan välttää vaikeita päätöksiä viimeiseen asti. Ikävän totuuden ei pitäisi olla kenellekään yllätys. Siltä on vain koetettu ummistaa silmät jo osapuilleen kymmenen vuoden ajan.

Olen itsekin joutunut matkan varrella korjaamaan omaa ajatteluani, kun opiston koko talouspohja on tullut minulle vähitellen selväksi.

Hevosopistoon liittyy paljon intohimoja paitsi arvokkaan rakennetun kulttuuriympäristön vuoksi myös suomenhevosen jalostuksen vuoksi. Siittolanmäki on näiden yhdistelmänä juuri niin ainutlaatuinen kuin se on.

Ennen kaikkea se on kuitenkin nykyisin oppilaitos ja hevosurheilun valmennuksen – niin hevosten kuin hevosen kanssa urheilevien – keskus. Rakennukset eivät kai ole tärkeämpää kuin itse työ?

Kokonaan oma asiansa on, kuinka voi jatkua se suomenhevosen ja osaltaan myös lämminveristen ravurien jalostuksen merkittävä tuki, jota Ypäjän Hevosopisto ja Luonnonvarakeskus ovat harjoittaneet. Valtionsiittolan toimintaan ei näytä nykyisellään löytyvän selkeitä määrärahoja mistään, sillä Hevosopiston julkinen tehtävä on kouluttaa ja Luken tutkia.

Ainakaan kansallisrotumme suomenhevosen jalostus ja kannan säilyminen ei voi olla yksittäisten pienkasvattajien varassa, vaan sen luulisi kuuluvan myös kansakunnan yhteisiin tehtäviin. Jos näin on, siihen tulisi löytyä myös resursseja, joilla työtä tehdään.

Lue lisää

Tiedätkö, kuinka Lounais-Hämeen historialliset helmet Jokioisten ja Kartanonkylän kartanot liittyvät yhteen?

Valtio pyristelee eroon suojelluista arvokartanoistaan – tutkimuksen ja opetuksen tarpeita vaikea sovittaa yhteen kulttuuriperinnöstä huolehtimisen kanssa

"Koko tämä raviharrastus alkoi ihan vahingossa"

Outi Sairisen intohimo suomenhevoseen ei sammu