"Me tunnemme pelikirjasi ja näemme etukäteen liikkeesi", varoittaa länsi – "Entä sitten", vastaa Putin ja etenee

Kirjoittaja on MT:n Eurooppa-kirjeenvaihtaja. Kuva: Kari Salonen

Sodasta varoitettiin. Varoitettiin myös "vakavista seurauksista ja poikkeuksellisen voimakkaista pakotteista".

Todisteltiin, miten Kremlin isännän pelikirjan vaiheet tunnetaan. Miten hän vasalleineen rakentaa provokaation, jolla hyökkäystä tai valloitusta perustellaan.

Varmemmaksi vakuudeksi kaikki "tieto" julkaistiin. Kuvien kanssa. Ja samaan aikaan yritettiin kuumeisesti neuvotella.

Mikään ei auttanut eikä lopulta vaikuttanut. Venäjän presidentti Vladimir Putin teki kyyniset siirtonsa mitä ilmeisimmin tarkan ja jo aikoja sitten laaditun suunnitelman mukaan.

Hän otti kaksi askelta eteen, yhden taakse ja pari sivulle, kuten presidentti Sauli Niinistö kuvasi sunnuntaina Putinin toimintaa MT:lle ja maanantai-iltana Iltalehdelle.

Venäjän johtajan eilisen synkän puheen ja sitä seuranneiden askeleiden jälkeen yksi asia näyttää joka tapauksessa selvältä: itsenäisen länsikytkentää rakentavan Ukrainan tulevaisuus näyttää huonolta.

Tai se on takana, jos Putin saa päättää. Toistaiseksi näyttää siltä, että hän saa. Ja voidaan vain arvailla, mitä tämä käytännössä tarkoittaa.

Donetskin ja Luhanskin itsenäisyyden tunnustaminen ja ensimmäisten joukkojen siirtäminen näille alueille "venäläisväestön tukemiseksi" ovat vasta pelikirjan mukaisia ensimmäisiä askeleita.

Jos tilanne kärjistyy Itä-Ukrainassa avoimeksi rajuksi konfliktiksi, Moskova saattaa aloittaa laajamittaisen valloitussodan ja pyrkiä jopa "luonnolliselle rajalle" eli Dnepr-joelle asti.

Yhden myöhään eilisiltana esitetyn hyvin valistuneen saksalaisarvion mukaan todennäköisempää on, että Putin jatkaa monimutkaisella "kaksi eteen, yksi taakse, pari sivulle" -mallilla.

Hän jatkaa Kiovan hallituksen ja samalla lännen piinaamista kyberhyökkäyksillä, harhaanjohtavilla informaatiokampanjoilla, pienillä kirvelevillä epäselvissä olosuhteissa tapahtuvilla sotilasiskuilla ja Itä-Ukrainan "itsenäisyyden" vahvistamisella.

Samoja keinoja Putin esikuntineen käytti 2008 Georgiassa ja 2014 Krimillä. Länsi oli voimaton. Pakotteet eivät tehonneet ja yritykset neuvotella eivät tuottaneet toivottua tulosta.

Jälkiviisaasti voi aina pohtia, olisiko kehitys, jota nyt todistetaan, voitu viime vuosina tavalla tai toisella estää? Oliko neuvottelumahdollisuuksia tarjolla? Jätettiinkö ne käyttämättä?

Päävastuun Ukrainan konfliktin laajenemisesta ja mahdollisesta laajamittaisesta sodasta kantaa yksiselitteisesti Vladimir Putin. Hän aloitti fiktiivisiin uhkiin ja tuulesta temmattuihin historiallisiin tulkintoihin perustuvan aseiden kalistelun.

Häkellyttävin versio näistä perusteluista kuultiin maanantai-iltana tunnin mittaisessa televisiopuheessa.

Mutta olisivatko Yhdysvallat, Nato ja EU:n mahtimaat voineet tehdä jotain toisin? Lopullista vastausta ei tiedä kukaan.

Kysyä kuitenkin sopii, olisiko vuonna 2015 solmitun Minskin sopimuksen toteuttamisen kanssa voitu olla päättäväisempiä? Miksi jäätynyttä konfliktia ei yritetty aktiivisemmin sulattaa?

Kun Natossa ja EU:ssa on viime vuosina puhuttu turvallisuuspoliittisista kompasseista ja konsepteista, olisiko Venäjä pitänyt kytkeä kiinteämmin mukaan näihin sormiharjoituksiin?

Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Saksan liittokansleri Angela Merkel ehdottivat viime vuonna, että mahtimaat käynnistäisivät EU:n edustajina keskusteluja Putinin kanssa.

Ehdotus torjuttiin. Oliko se järkevää?

Vastauksia näihin kaikkiin mietitään taatusti niin Washingtonissa, Brysselissä, Pariisissa, Berliinissä kuin Helsingissäkin.

Presidentti Niinistö totesi vielä sunnuntaina MT:lle, että Suomen vakaata tilannetta ei tällä hetkellä horjuta mikään. Samaan hengenvetoon hän korosti, että Ukrainan konfliktin traagisella lopputuloksella voi olla vakavia heijastusvaikutuksia.

Yksi vaihe traagisessa lopputuloksessa on nyt nähty. Siksi myös Suomessa kannattaa varautua vakaviin heijastusvaikutuksiin.

Tässä vaiheessa ennen muuta taloudellisiin.