Hitaita ovat herrojen kiireet

Viime vuonna valkoposkihanhet valtasivat poikkeuksellisen sankoin joukoin muuttoreittinsä varrella olevia viljelymaita. Viljelijät saivat katsoa aseettomina, kun hanhilaumat söivät kasvit suihinsa ja sotkivat säilörehunurmet. Rauhoitettua lintua ei saanut häiritä mitenkään. Sama näytelmä toistui mennen tullen keväällä ja syksyllä.

Viime vuonna hanhien aiheuttamat peltovahingot yli kaksinkertaistuivat edellisestä vuodesta. Vahinkojen korvausmäärä ylitti jo 2,7 miljoona euroa, mutta todelliset vahingot ovat paljon suurempia.

Muuttavien valkoposkihanhien lisäksi Suomessa on kymmenien tuhansien lintujen pesivä kanta, joka on kasvussa. Ne ovat tuttuja myös kaupunkilaisille. Ne ovat vallanneet monet puistot ja rannat, joita nyt peittävät hanhien jätökset.

Maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhteisen työryhmän eli hanhinyrkin viime elokuussa julkaiseman raportin mukaan poikkeuslupien käsittelyyn on varattava riittävät resurssit vuosien 2021–2022 aikana. Tästä huolimatta valkoposkihanhia koskevia poikkeuslupapäätöksiä ei ole Varsinais-Suomen ely-keskuksessa tehty vielä yhtäkään. (MT 19.3.)

Lupauksista huolimatta lupien käsittelyajat ovat viime vuodesta pidentyneet 3,7 kuukaudesta viiteen kuukauteen. Tällä tahdilla hanhet ehtivät tulla Suomeen ja jatkaa matkaa ennen kuin mahdollisia poikkeuslupia niiden karkottamiseen saadaan.

Hanhinyrkin esitysten toimeenpanoa seuraavan virkamiesryhmän esitysten toimeenpano on ympäristöministeriön kansliapäällikön Juhani Damskin mukaan edennyt suunnitellusti. Ympäristöministeri Krista Mikkosen (vihr.) mielestä esimerkiksi poikkeuslupahakemusten ohjeistusta on kehitetty, lintupeltojen pilotointi on käynnistetty ja Pohjois-Karjalan ely-keskukseen on palkattu hanhikoordinaattori.

Mikkosen mukaan on erityisen tärkeää, että maa- ja metsätalousministeriö perustaa jo tänä keväänä lupaamiaan hanhien ruokailupeltoja. Hanhinyrkin tavoitteena on löytää lintupeltoja valkoposkihanhien suosimilta alueilta yhteensä 3 000–5 000 hehtaaria. Mikkonen haluaa, että maa- ja metsätalousministeriö perustaa ruokailualueita vanhoille turpeennostoalueille.

Näyttää kuitenkin siltä, ettei tämäkään asia etene, koska toimivallan rajat tulevat vastaan. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan heillä ei ole mahdollisuuksia hankkia hanhien ruokinta-alueita, vaan sellainen olisi ympäristöministeriöllä, koska siellä on luonnonsuojelun toimeenpanon rahoitus.

Hyvin epävarmaa on myös, ymmärtäisivätkö hanhet laskeutua ruokailemaan niille tarkoitetuille alueille, vaikka sellaisia olisikin tarjolla.

Valkoposkihanhien karkottaminen muuten kuin ampumalla on vaikeaa. Luonnonvarakeskus tutki karkotusta ilmapallojen, leijapallon ja haukkaleijan avulla sekä kävellen. Luken tutkimusprofessori Jukka Forsmanin mukaan mitään kokeilluista keinoista ei voi pitää kustannustehokkaana. Kun muihin karkotuskeinoihin yhdistettiin ampuminen, karkotuksen teho parani. (MT 26.1.)

Keinojen keksimisellä karkottamiseen alkaa olla kiire. Sen lisäksi, että valkoposkihanhet aiheuttavat suurta tuhoa viljelyksillä, Euroopassa on tällä hetkellä ärhäkkä lintuinfluenssaepidemia. Influenssa karsii hanhikantaa, mutta kuolleita lintuja ei voi jättää pelloille ja puistoihin.

Tautitapauksia on todettu Suomessakin. Maa- ja metsätalousministeriö on määrännyt siipikarjalle ulkonaliikkumiskiellon.

Vaikka herrojen kiireet valkoposkihanhien aiheuttamien vahinkojen estämisessä ovat olleet hitaita, on vahinkojen korvaaminen hoidettava ripeästi ja todellisten vahinkojen mukaan. Jos valtiovalta haluaa laiduntaa karjaansa yksityisillä mailla, pitää siitä olla valmis myös maksamaan. Kysymys on ihmisten omaisuudesta ja elinkeinoista.

Ymmärtäisivätkö hanhet laskeutua ruokailemaan niille tarkoitetuille alueille?