Metsäkatoasetus ja muut kelvottomat EU-lait pitää korjata tai kaataa ‒ se ei ole oleellista, kuka kaataa tai korjaa

Ensi viikolla nähdään ovatko suomalaismepit Eero Heinäluoma (sd.) ja Pekka Toveri (kok.) yhtä mieltä metsäkatoasetuksen lykkäämisestä. Kuva: Timo Filpus

Pääkirjoitus|Politiikka

21.11.202506:30

Pääkirjoitus

Tapio Nurminen

Ajatus on hyvä. EU haluaa, että sen korkeita ympäristö-, ilmasto- ja sosiaalistandardeja noudatetaan pilkulleen kaikkialla.

Kukapa ei toivoisi, että lapsityövoiman käyttö loppuu, luontokato pysähtyy ja ilmaston lämpeneminen saadaan hallintaan. Ja vielä globaalisti.

Tavoite muuttuu myrkylliseksi, jos standardien noudattamisen valvonnasta tulee kilpailuhaitta eurooppalaisille yrityksille. Näin oli hyvää vauhtia käymässä, kunnes EU-komissio ymmärsi painaa jarrua.

Jo kertaalleen sovittua yritysvastuudirektiiviä, joka velvoittaa yritykset valvomaan toimitusketjujen vastuullisuutta, päätettiin yksinkertaistaa.

Komission esitys maistui jäsenmaille, mutta EU-parlamentti jakautui kahtia. Iso osa maltillisesta keskustavasemmistosta vastusti muutoksia. Koko oikeisto taas kannatti kokoomuksen emopuolueen EPP:n johdolla.

Pekka Toveri (kok.) ja Eero Heinäluoma (sd.) olivat vielä vuoden 2024 EU-vaalien alla MT:n studiossa hyvää pataa keskenään. EU:n yritysvastuudirektiivistä suomalaismepit olivat eri mieltä. Kuva: Jaana Kankaanpää

EPP neuvotteli ensin kompromissin maltillisten keskustaryhmien kanssa. Se kaatui demarimeppien niskurointiin. Viime viikolla keskustaoikeisto runnoi tahtonsa läpi laitaoikeiston tuella.

Yritysvastuudirektiiviä kevennettiin enemmän kuin komissio esitti. Vastuullisuusraportointi koskee vain yli 5 000 työntekijän yrityksiä, joiden liikevaihto on yli 1,5 miljardia. Yrityksiltä ei myöskään vaadita sitovia suunnitelmia ilmastopykälien noudattamisesta.

Ei niinkään ratkaisun sisältö, vaan tapa, jolla se tehtiin, aiheutti poliittisen myrskyn Brysselin lainsäädäntökuplassa.

EPP mursi niin sanotun palomuurin. Se on EU-parlamentin maltillisten keskiryhmien kirjoittamaton sopimus, jonka mukaan valtaosin EU-vastaisten sekä joiltain osin rasististen ja radikaalien laitaoikeistoryhmien kanssa ei tehdä yhteistyötä.

”Tällä äänestyksellä saattaa olla kauaskantoisia seurauksia koko vaalikauden yhteistyöpolitiikkaan”, demarimeppi Eero Heinäluoma moitti. (HS 14.11.).

Espanjalainen Iratxe García Pérez (vas.) johtaa EU-parlamentin sosiaalidemokraattiryhmää (S&D). Saksalainen Manfred Weber puolestaan on kokoomuksen emopuolueen EPP:n puheenjohtaja. Kuva: Daina Le Lardic

Demariryhmän pääneuvottelijan, saksalaisen René Repasin mielestä tehdessään yhteistyötä laitaoikeiston kanssa EPP toistaa saman kohtalokkaan virheen, jonka konservatiivit tekivät Saksassa 1930-luvulla. Silloin virhe tasoitti tien Hitlerin valtaannousulle (Politico 13.11.).

Suomalaisista perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen ja kokoomusmepit Sirpa Pietikäistä lukuun ottamatta äänestivät muutosten puolesta. Muut vastustivat.

EPP:n puheenjohtaja, saksalainen Manfred Weber muistutti oman ryhmänsä luvanneen äänestäjille, että tarpeetonta sääntelyä puretaan. Siitä Weberin mukaan äänestettiin (Politico 13.11.).

Mistä sitten on syytä olla huolissaan? Ja mikä historialliseksi luonnehditussa ratkaisussa oli hyvää?

Aloitetaan myönteisestä. Euroopan talous on huonossa jamassa. Yritysten kilpailukyky on yhdysvaltalaisiin ja kiinalaisiin verrattuna rapautunut. Yksi syy on koko ajan paisuva EU-sääntely. Tähän huutoon EU-parlamentti vastasi eikä ratkaisun annettu kilpistyä maltillisten keskustaryhmien erimielisyyksiin.

Huolissaan voi olla siitä, että yritysvastuudirektiivin keventäminen murentaa EU-lainsäädännön ennustettavuutta ja palkitsee yrityksiä, jotka eivät ole panostaneet vastuullisuuteen.

Keskustapuolueen europarlamenttiryhmää (Renew) johtava Valérie Hayer (oik.) arvosteli Manfred Weberin johtamaa EPP:tä parlamentin perinteisen yhteistyöakselin rikkomisesta. Kuva: Daina Le Lardic

Oleellista on, ettei hyviä korjauksia tärkeämmäksi nosteta sitä, kenen kanssa korjataan.

Laitaoikeiston vyörytys ja radikalisoituminen on otettava vakavasti, mutta poliittinen eristäminen on huono keino vastata haasteeseen. Silloin eristetään myös kasvava joukko äänestäjiä. Kasvu pysähtyy vain vaalikarjan päät kääntävillä ratkaisuilla ‒ esimerkiksi paremmalla ympäristö- ja ilmastopolitiikalla.

Seuraava koetinkivi EU-parlamentille on metsäkatoasetus. Myös se on turpoamassa yrityksiä kuristavaksi byrokratiahirviöksi, joka ei jarruta metsäkatoa missään.

Asetuksen toimeenpanoa on välttämättä lykättävä, jotta se voidaan korjata tai tarvittaessa kaataa. Laitaoikeiston tuki ei ole syy torjua välttämätöntä.