LÖYDÄ EHDOKKAASI: MT:n vaalikoneessa koko maan aluevaaliehdokkaat
Pääkirjoitus

Metsien suojelu on tehtävä kunnolla

Suomalaiset metsät kiinnostavat eurooppalaisia päättäjiä monesta syystä. Vaikka EU:lla ei ole omaa metsäpolitiikkaa, metsien käyttöön pyritään vaikuttamaan muun muassa ilmasto- ja energiapolitiikan kautta. Kyse ei ole pelkästään EU:n halusta päättää metsistämme ja niiden käytöstä, osataan sitä kotimaassakin päättää toisten puolesta.

Erityisesti Pohjois-Suomessa metsänomistajat ovat joutuneet tilanteisiin, joissa metsäyhtiöt eivät osta puuta. Syynä tähän on muun muassa se, etteivät yhtiöt uskalla ostaa puuta, koska ympäristöjärjestöt ovat tehneet metsistä suojelualue-esityksiä. Metsäyhtiöiden pelkona on, että ne menettävät ympäristöjärjestöjen FSC-sertifkaatin, jos ne ostavat suojeluesityksen alaisista metsistä puita. (MT 25.10.)

Esimerkiksi Inarin yhteismetsän jäsenet ovat huolissaan alueen metsätalouden tulevaisuudesta, koska metsiä suojellaan, hakkuita rajoitetaan eivätkä metsäyhtiöt osta puita. Inarin yhteismetsän saamelaisen puheenjohtajan Yrjö Mattilan mielestä inarilaiset ovat tehneet suojelussa oman osansa, koska Inarista on suojeltu jo noin 75 prosenttia. Tästä huolimatta suojelua vaaditaan edelleen lisää.

Inarissa myös paliskunnat ovat laatineet kartan alueista, joilla ne edellyttävät hakkuurajoituksia. Kartat ovat Mattilan ja MTK:n kenttäpäällikön Annakaisa Heikkosen mukaan liki yksi yhteen ympäristöjärjestöjen tekemien suojelu-esitysten kanssa. Mattilan mielestä yhteistyö yhteismetsän metsien hoidossa sujui aikaisemmin ongelmitta, mutta ulkopuolisten puututtua asiaan, kaikki on mennyt sekaisin. Hakkurajoitusten takia Ivalon lämpölaitoskin joutuu tuomaan haketta Venäjältä.

Hakkuurajoitukset eivät koske ainoastaan Inarin yhteismetsän 1 600 omistajaa, vaan rajoitukset heijastuvat myös muihin alueen metsänomistajiin. Puukaupat uhkaavat heidänkin osaltaan loppua yhteismetsän perässä.

Samantyyppisiä ongelmia on ollut myös sallalaisella Värriön yhteismetsällä. Värriön yhteismetsän alueita koskevan suojeluesityksen tultua julki, metsäkaupat loppuivat siihen paikkaan.

Hakkuita rajoittavat muun muassa niin sanotut korkean suojeluarvon kiistanalaiset kartat (HCV-kartat). Karttamerkinnät vaikuttavat myös metsien arvoon. Heikkonen muistutti Yliö-kirjoituksessaan, että HCV-karttoja käytetään joka päivä metsiä koskevaan päätöksentekoon ja metsän arvon määritykseen. (MT 12.10.)

Vaikka metsiä käsitellään kaikkien lakien ja asetusten mukaan, mikään ei riitä. Inarin yhteismetsä on jo itse suojellut – Värriön yhteismetsän tapaan – arvokkaimmat kohteet. Yhteismetsälle sopisi, että vanhimmat metsät suojeltaisiin ja muodostettaisiin yksityinen suojelualue. Suojelu maksaisi noin 300 000 euroa vuodessa, mutta valtiolla ei ole siihen varaa.

Nykyisessä touhussa on unohtunut perustuslain takaama omaisuudensuoja. Sen sijaan on syntynyt ilmainen suojelujärjestelmä, johon metsäteollisuus on peloteltu mukaan ja vaaditaan, että metsänomistajienkin pitäisi asia vain hyväksyä.

Kysymyksessä ei ole edes sosialisointi. Virallista suojelupäätöstä ei ole, mutta omaisuutta ei voi käyttää eikä korvauksia makseta. Tuloja ei saa, mutta kustannuksia tulee, koska muun muassa tiet on pidettävä kunnossa. Metsänomistajien ylläpitämistä metsäteistä hyötyvät esimerkiksi retkeilijät, marjastajat ja metsästäjät.

Omaisuudensuoja on yksi Suomen perustuslain kulmakivistä. Sen pitäisi kiinnostaa perusoikeusjuristeja ja valtiovaltaa. Jos yksityisten metsiä halutaan suojella, pitää edes se tehdä kunnolla ja lakien mukaan. Oikeusvaltiossa toisen omaisuuden suojelemisesta pitää maksaa korvaus.

Oikeusvaltiossa toisen omaisuuden suojelemisesta pitää maksaa korvaus.

Lue lisää

Pusikot suojeluun

EU:ssako tiedetään?

Puunkorjuu kiihtyi marraskuussa viidenneksen viime vuodesta

Ville Niinistö: Tarkoitus ei ole rajoittaa hakkuita Suomessa – hiilinielujen raju lisäys kohdistuu metsän sijasta maatalouteen