Vihreä energia lisääntyy pakon edessä

Kuva: Timo Filpus

Vaikka Venäjän hyökkäys vie nyt perustellusti päätilan uutisista, ajatukset kannattaa samalla suunnata myös toiseen isoon kansainväliseen ongelmaan. Alkuviikosta raporttinsa jättäneen kansainvälisen ilmastopaneelin raportti kertoi ilmastonmuutoksen etenemisestä ikäviä, mutta odotettuja päätelmiä.

Ilmasto lämpiää nopeammin kuin on uskottukaan. Aikaikkuna peruuttamattomien muutosten osalta on kulumassa umpeen, osin jo kulunutkin.

Helleaallot ja myrskyt ovat lisääntyneet. Ennakoimattomiin sääilmiöihin on jouduttu sopeutumaan jo laajalti. Tuntemattomia ne eivät ole enää Suomessakaan.

Sen sijaan merkittävään esillä olevaan mahdollisuuteen paneeli ei puuttunut. Fossiilisen energian käyttö on edelleen ilmastonmuutoksen keskeisin ajuri. Kun Venäjän vastaiset pakotteet nyt vaikeuttavat sieltä tuotavan maakaasun ja hiilen käyttöä Saksassa ja muualla Euroopassa, EU:n on pakon edessä nostettava omavaraisuuttaan.

Tätä mahdollisuutta ei nyt saa päästää käsistä. On varmistettava, että vihreä siirtymä energian tuotannossa etenee. Paluuta fossiilisten polttoaineiden hankkimiseen muualta kannattaa välttää viimeiseen asti

Käytännössä tämä tarkoittaa investointeja tuuli- ja aurinkovoimaan sekä ydinvoiman uudelleenharkintaa esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa.

Suomi on vihreässä energiassa itse asiassa edelläkävijä. Olkiluodon uusi ydinvoimala tuottaa nyt sähköä vihdoin, mutta aivan oikealla hetkellä. Tuulivoima on tuonut työtä, toimeentuloa ja verotuloja monille suomalaisille kunnille. Myös biopolttoaineiden osalta on mahdollista saada aikaan samanlainen murros.

Kun Helsinkikin on nopeuttamassa irtautumistaan hiilestä Lahden ja monen muun edistyksellisemmän kaupungin perässä, päästöt vähenevät. Samalla on tärkeää, että omavaraisuus energian tuotannossa nousee.

Energiatuonnin tulevaisuus Venäjältä on tällä hetkellä kuitenkin täysin auki. Vaikka Suomi on maakaasusta ja kivihiilen tuonnista riippuvaisia EU-kumppaneitaan paremmassa asemassa, seuraavat vuodet ovat ongelmallisia.

Vaikka turpeen tuotanto on aiheuttanut hallituksessa huomattavan kovaa sisäistä kuohuntaa, isot ja pienet asiat pitää nyt erottaa toisistaan. Kun viidesosa Suomen energiahakkeesta on tuotu Venäjältä, sen nopea korvaaminen kotimaisella uusiutuvalla energialla ei heti onnistu.

Myöskään fossiilisen tuontiöljyn varaan kukaan Suomessa ei halua jäädä. Turpeen hallittu jatkokäyttö nouseekin hallituksessa pöydälle. Elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk.) mukaan huoltovarmuus edellyttää tuntuvaa panostusta myös turpeelle (MT 2.3). Samoin alan ammattikoneiden romutuksen aloittamista kannattaa nyt vielä harkita, monestakin syystä.

Tämä ei tarkoita Suomen lipsumista tehdystä kunnianhimoisista ilmastotavoitteista, eikä edes maailman ilmastopaneelin suosituksista, joissa sinänsä ilahduttavasti lähestytään myös käytännön esityksiä aina kaupungistumisen haittoja myöten.

Samaa käytännönläheistä tapaa voi suositella myös Suomen nykyiselle ja seuraaville hallituksille. Muun muassa hiilen sitominen metsiin ja peltomaahan pitäisi tehdä nopeasti mitattavaksi, myytäväksi ja maa- ja metsätaloustuottajille kannattavaksi.

Kun Venäjän väkivaltaan perustuvan ulkopolitiikan seuraukset nyt joka tapauksessa heiluttavat maailman jo ennestään yhä epävarmemmaksi käyvää elintarvikehuoltoa vuosiksi, kotimaan tuotantomahdollisuuksista on pidettävä kynsin ja hampain kiinni.

Tuottajan on saatava ruokaketjusta nykyistä suurempi osuus tulevaisuudessakin. Lisäansiot ekologisesta viljelystä parantaisivat myös tilojen kannattavuutta ja samalla huoltovarmuutta.

Harvasta asiasta meidän kaikkien kannattaa maksaa enemmän kuin tästä.

Tuottajille pitäisi kiireesti maksaa hiilen sitomisesta. Samalla huoltovarmuus paranisi.