Presidentti Alexander Stubb osallistui Ranskan presidentti Emmanuel Macronin isännöimään kokoukseen Pariisissa. Kuva: Emmi Syrjäniemi / Tasavallan presidentin kanslia
Trumpin pitäisi pakottaa Putin nielemään Ukrainalle luvatut turvatakuut, mutta sitä ihmettä tuskin nähdään
Euroopan pontevat lupaukset näyttävät nyt hyviltä, mutta mitä kauemmin sota jatkuu, sen vaikeampaa niitä on jalkauttaa.
Kuva: Timo Filpus8.1.202610:45
Ukrainaa tukevan halukkaiden koalition Pariisin julistus on hyvä ja toivoa herättävä uutinen.
Valitettavasti toivo hiipuu, kun katsotaan viime päivien huonoja uutisia ja Venäjän hyökkäyssodan lopettamiseen liittyviä varauksia.
Aloitetaan silti hyvästä uutisesta.
Pariisin julistuksen allekirjoittajat vakuuttavat antavansa Ukrainalle sitovat turvatakuut. Ne koostuvat viidestä eri elementistä ja astuvat voimaan, jos Ukrainaan saadaan tulitauko.
Turvatakuiden Eurooppa-vetoisuus tarkoittaa ennen muuta Ranskaa ja Britanniaa.
Viiteen elementtiin jaettu turvatakuu tarkoittaa käytännössä, että Eurooppa-vetoiset joukot huolehtivat yhdessä ukrainalaisten kanssa maan turvallisuudesta maalla, merellä ja ilmassa. Myös silloin, jos Venäjä hyökkää uudelleen.
Yksityiskohtia vielä hiotaan, mutta suuri linja on tämä.
Eurooppa-vetoisuus tarkoittaa ennen muuta Ranskaa ja Britanniaa. Saksan rooli on häilyvämpi.
Ukrainan kannalta elintärkeänä perälautana, näin Pariisissa korostettiin, on Yhdysvaltain ehdottama tuki. USA:n roolina on ennen muuta johtaa tulitauon valvontaa ja toimittaa sitä varten korkeata teknologiaa.
Huonojen uutisten purkamisen voi aloittaa siitä, että Yhdysvaltain tuki on vasta ehdotus, ei lopullinen sitoutumien. Ja vaikka olisi, kukaan ei voi tietää, minkä niin sanotun sitoumuksen Donald Trump milloinkin päättää rikkoa.
Kuva: Timo FilpusUkraina tukijoineen on heikoilla jäillä, jos se luottaa erikoislähettiläs Steve Witkoffin höpertelyihin Pariisissa.
Ukraina tukijoineen on heikoilla jäillä, jos se luottaa erikoislähettiläs Steve Witkoffin höpertelyihin Pariisissa.
Viime viikonlopun hyökkäys Venezuelaan ja uhkaukset Grönlannin valtaamisesta tai ostamisesta kertovat paljon Trumpista ja hänen sitoutumisistaan.
Suurin Pariisin hyvän uutisen sulattava varaus liittyy tietenkin hyökkäyssotaansa jatkavaan Vladimir Putiniin.
On aivan selvää, ettei Putin niele johtavien Nato-maiden turvatakuita Ukrainalle. Ja Trump tuskin pakottaa nielemään.
Lisäksi alueluovutusten suhteen Putin on Trumpin Venezuela-öykkäröinnin jälkeen todennäköisesti vielä jyrkempi ja saanee tukea Kiinalta. Vallasta syösty Nicolás Maduro oli sekä Venäjälle että Kiinalle tärkeä liittolainen Etelä-Amerikassa.
Näyttää edelleen siltä, että Trump taivuttaa mieluummin Ukrainan kipeisiin alueluovutuksiin kuin lähtee painostamaan Venäjää kompromissiin.
Eurooppa yrittää edelleen kaikin keinoin pitää Trumpin mukana Ukrainan rauhanprosessissa, jota Putin ei edistä millään tavalla. Yhdysvaltain presidentillä on kuitenkin muita prioriteetteja. Kuva: Timo FilpusJos mahtimaiden panos hiipuu, turvatakuiden Eurooppa-vetoinen pääosa on arvoton.
On myös hyvä muistaa, että Pariisin lupausten lunastaminen on Ranskalle, Britannialle ja Saksalle sisäpoliittisesti paljon vaikeampaa kuin miltä nyt näyttää. Ja vaikeusaste kasvaa, mitä kauemmin rauhan hierominen kestää.
Jos mahtimaiden panos hiipuu, turvatakuiden Eurooppa-vetoinen pääosa on arvoton.
Kaikesta toiveikkuudesta huolimatta valitettavan moni asia viittaa nyt siihen, että Ukraina luisuu Euroopan tuesta huolimatta kohti kaikkea muuta kuin oikeudenmukaista rauhaa.
EU:lla ja eurooppalaisella Natolla ei juuri ole muuta vaihtoehtoa kuin myötäillä Trumpia. Jos Yhdysvallat heittää kokonaan pyyhkeen kehään, tilanne muuttuu nopeasti synkästä sysimustaksi.
Samaan aikaan EU-johtajien pitäisi kuitenkin tehdä kaikki mahdollinen ja mahdoton vähentääkseen Euroopan riippuvuutta Yhdysvalloista kaikilla rintamilla.
EU:n puolustusulottuvuutta on Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja António Costan (kesk.) johdolla yritetty vahvistaa. Presidentti Emmanuel Macronin johtama EU:n ainoa ydinasevaltio Ranska on tässä avainasemassa. Kuva: FREDERIC SIERAKOWSKIAnkarin savotta koskee luonnollisesti itsenäistä puolustusta, mutta myös esimerkiksi digitaalisen autonomian vahvistamisessa haasteet ovat massiivisia. Kovin pitkällä ei valitettavasti olla kummassakaan.
Viimeaikaiset siirrot osoittavat, että Trumpin hallinto suhtautuu Eurooppaan enemmän ja enemmän alusmaana, jonka pitää olla nöyrä ja joka tarvittaessa taivutetaan nöyräksi keinoja kaihtamatta.
Maanosamme myös muuttuu hyvää vauhtia vietäväksi vikisijäksi, jos mitään ei tehdä tai jos tehdään liian vähän ja liian hitaasti.
Sen varaan ei pidä laskea, että pian valta rapakon takana taas vaihtuu ja maailma muljahtaa takaisin vanhoihin hyviin uomiin. Niihin tuskin palataan näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
