Uutiset

Riitta Parviaisen työkeikka Italiaan on venähtänyt vuoden sijaan kymmeneksi – "Mitä etelämmäksi olen muuttanut täällä, sitä vaikeammaksi on paikallinen murre muuttunut. Mutta olenpahan ainakin oppinut paremmin kieltä"

Koronan kanssa pärjää rajoituksia noudattamalla.
Riitta Parviaisen albumi
Italiassa viihtyvä Riitta Parviainen ja Hippy Ferm.

Usealla hevosalan ammattilaisella lyhyeksi aiottu ulkomaankeikka on venynyt paljon aiottua pitemmäksi. Luonnollisina syinä venähtäneeseen ajanjaksoon on useimmiten työssä viihtyminen sekä paikalliseen ympäristöön kotiutuminen.

Näin on käynyt myös Valtimolta lähtöisin olevalle Riitta Parviaiselle. Vuoden työkeikka eteläisemmässä Euroopassa on venähtänyt jo kymmenen vuoden mittaiseksi. Riitan ensimmäisenä asemapaikkana Italiassa oli Gubellinin talli pohjoisitaliassa.

"Siihen aikaan Pohjois-Italiassa oli paljon suomalaisia töissä, luonnollisesti tämä madalsi kynnystä lähteä Italiaan töihin", muistelee Riitta kymmenen vuoden takaisia päätöksiä.

2010-luvun alkuvuosina Harri Rantanen oli Gubellinin kakkosvalmentajana, ja tuolloin valmennustalli kilpaili ympäri Euroopan hienolla menestyksellä. Tästä menestyksestä Riittakin pääsi osalliseksi, sillä niin Sweden Cupin kuin St Michel-ajon vuonna 2013 voittanut Owen’s Club oli Riitan hoidokkina.

"Ensimmäiset vuodet Gubellinilla tarjosivat ikimuistoisia muistoja. Suurkilpailuvoitot jäävät luonnollisesti mieleen, mutta se että sai kiertää Eurooppaa hevosten kanssa kasvatti minua ihmisenä hurjasti", analysoi Riitta.

Huippuhevosten hoitamisessakin on omalla tapaa kääntöpuolensa, jota ei välttämättä näin ulkopuolisena tule ajateltua. Voittajaseremonioiden ja hohdokkaan kilpailupäivän taustalla on aimo annos arjen puurtamista.

"Älkää missään nimessä ymmärtäkö väärin, sillä kuten jo aiemmin mainitsin, on todella hienoa päästä kiertämään suurimpia raviratoja huippuhevosten kanssa. Mutta musiikkitermein voisi todeta, että kiertue-elämä on tietyllä tapaa kuluttavaa. Jos olet pari kuukautta kerrallaan reissun päällä käymättä kotona, alkaa sekin pitemmän päälle rassaamaan", muistuttaa Riitta.

Vietettyään kuusi vuotta Gubellinilla oli Riitan aika siirtyä Gennaro Casillolle Montecatiniin hieman eteläisempään Italiaan. Viimeiset vuodet Riitta on ollut töissä saksalaisella Claus Hollmannilla.

Hollmannin parinkymmenen hevosen valmennustalli sijaitsee Montecatinissa, Staffolissa. Saksasta Italiaan vuosia sitten muuttanut Hollmann on menestynyt Italian vuosiensa aikana todella hienosti. Yhtenä suurimmista voitoista on luonnollisesti Alrajah Onen derbyvoitto vuodelta 2019.

"Viihdyn oikein hyvin Hollmannin palveluksessa, vaikkakin meiltä puuttuvat todelliset huippuhevoset tällä hetkellä. Mutta ei auta jäädä surkuttelemaan sitä, vaan jatketaan perus työntekoa, sen kautta saadaan taas uusia huippuja esiin. Ja pitemmän hevosenhoitajauran tehneenä osaan arvostaa myös vähän rauhallisempaa arkea”, toteaa Riitta realistisesti.

Osalla hevosenhoitajista hevosala on ollut jo selkeä uravalinta heti peruskoulun jälkeen. Riitan tapauksessa ei hevosenhoitajan ura ollut millään tavalla kiveen hakattu. Ennen Italiaan lähtöä Riitta oli valmistunut asiakaspalvelun ja markkinoinnin merkonomiksi ja ammattikorkeakoulusta oli tutkinto matkailualankoulutusohjelmasta. Kyseiset alat eivät kuitenkaan tuntuneet omille, ja niinpä seuraavaksi kouluksi valikoitui Ylä-Savon Ammattiopiston Kiuruveden yksikkö, josta Riitta valmistui hevosenhoitajaksi oppisopimuksella.

"Melko heti valmistuttuani sain töitä Gubellinilta, joka oli käytännössä ensimmäinen ravialan työpaikkani. Näinpä sain luonnollisesti paljon arvokasta kokemusta ja oppia suurtallilla työskentelemistä. Italia ei kuitenkaan maana ollut ihan tuntematon, olinhan aiemmin ollut yhden kesän Toniatilla töissä”, kertaa Riitta päätymistään hevosalan ammattilaiseksi.

Hevosten pariin Riitta päätyi melko perinteistä kautta, sillä alun perin ratsastamisesta innostuneelle Riitalle hankittiin ravurisukuinen lämminverinen ratsuksi. Kauaa ei mennyt, kun hevosella oli kärryt perässä, ja katseet olivat kohdistettu raviurheilun pariin. Raviurheilusta kehkeytyikin tuota pikaa koko perheen harrastus.

"Jäätyäni Italiaan pitemmäksi aikaa, ovat vanhempani lopettaneet hevosenpidon. Mutta raviurheilu yhdisti meidän perhettämme tosi positiivisella tavalla”, muistelee Riitta lämmöllä reilun kymmenen vuoden takaisia aikoja.

Kymmenen vuotta on pitkä aika olla poissa Suomesta, mutta Riitalla ei ole kuitenkaan sen suurempaa kaipuuta takaisin Suomeen pysyvästi. Italian ilmasto leudompine talvineen, italialainen elämänasenne ja -tavat ovat asioita, jotka ovat edesauttaneet Riitan sopeutumista Italiaan.

Vahvin lenkki Italiaan on kuitenkin italialainen puoliso, joka on kotoisin eteläisestä Italiasta.

"Vuoteen en ole päässyt koronasta johtuen käymään Suomessa. Luonnollisesti kaipaan lähimmäisiäni Suomessa. Mutta koronan aiheuttamien muutosten keskellä on auttanut, että olen pystynyt rakentamaan näiden vuosien aikana tänne Italiaan oman sosiaalisen verkoston. Ilman tätä verkostoa olisi voinut olla vähän rankempaa”, pohtii Piia.

Tässä yhteydessä tulee puhetta italian kielestä, ja Riitta tuo esiin mielenkiintoisen yksityiskohdan kielen oppimisesta.

"Ollessani Pohjois-Italiassa oli meitä suomalaisia siellä niin paljon, ettei italiaa tullut puhuttua kovinkaan paljoa. Nyt olen kuitenkin enimmäkseen italialaisten parissa, ja olen joutunut pakostakin puhumaan italiaa. "Mitä etelämmäksi olen muuttanut täällä, sitä vaikeammaksi on paikallinen murre muuttunut. Mutta olenpahan ainakin oppinut paremmin kieltä", kertoo Riitta nauraen.

Italiassa oli kevään aikana todella tiukat koronarajoitukset, ja esimerkiksi ravitoiminta oli pitemmän ajanjakson kokonaan alas ajettuna. Tällä hetkellä raveja järjestetään, mutta kuten useassa muussakin maassa ilman yleisöä, ja Italiassa on todella tiukasti määritetty kuinka monta ihmistä saa olla tallialueella kilpailujen aikana.

"Noudatetaan rajoituksia, ja ollaan kiitollisia, että saadaan ajaa kilpaa. Eihän täällä kukaan halua palata keväiseen aikaan. Minä olin koko ajan töissä, mutta tiedän monella muulla tallilla olleen tiukkaa, kun omistajat halusivat ottaa hevosiansa ihan ymmärrettävästi kotiin kilpailumahdollisuuksien hävittyä”, kertoo Riitta.

Italiaisen raviurheilun ongelmat esimerkiksi palkintojen maksuissa ovat olleet useasti tapetilla viimeisten vuosien aikana. Hetken aikaa palkintojen maksu aikataulu oli jo hyvässä aikataulussa, mutta Riitan mukaan viime aikoina on jälleen tullut vähän pitempiä viivytyksiä.

Vaikka Italian raviurheilussa on omat haasteensa, haluaa Riitta nähdä asiat positiiviselta kannalta.

"Raviurheilun kriisin ollessa pahimmillaan viitisen vuotta sitten, ennusti moni, ettei italialainen raviurheilu tästä enää nouse. Toiminta on kuitenkin aika hyvin säilyttänyt tasonsa suuressa kuvassa. Enkä näe tulevaisuutta lainkaan niin pessimistisenä."

Riitan puolisonkin ollessa ravialan ammattilainen voisi ajatella pariskunnalla olevan tavoitteena oma valmennustalli. Tämän ajatuksen Riitta torjuu nopeasti.

"Kyllähän tähänkin vanha totuus pätee, on stressittömämpää olla palkkatöissä kuin itsenäisenä yrittäjänä”, naurahtaa Riitta, joka on viime ajat ollut pakollisella tauolla työstään selän oireiltua.

"Selkä alkaa olla jälleen parempi, ja kyllähän sitä sairasloman aikana on huomannut, kuinka kaipaa käytännön hevoshommiin. Ei siitä pääse mihinkään, että raviurheilu on minun alani”, toteaa Riitta.

MT Hevoset
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Hevoshommiin maailmalle kypsemmällä iällä – "Ei näitä asioita olisi saanut kokea, jos ei olisi uskaltanut tehdä näitä ratkaisuja"

"Ei tätä fyysisesti vaativaa työtä jaksaisi tehdä pitempi aikaisesti jos ei todella välittäisi hoitohevosistaan”

Hevosenhoitaja Jonna Lahtinen on kotiutunut jenkkeihin – "Aloitetaan työt ajoissa aamulla sekä työskennellään tehokkaasti ja organisoidusti”

Gallup
MT Ravinetti Youtubessa
MT Ravinetti Youtubessa
Siirry kanavalle
Uusin TalkKari
Katso video