Uutiset

Huippuvalmentaja Kati Lindsbergin upea ura pysähtyi burnoutiin, nyt edessä on elämän taitekohta - ”Mulla on sellainen hulluus päässä, että keskinkertainen ei riitä”

Viime vuosikymmenillä maamme menestyneimpiin valmentajiin lukeutunut Kati Lindsberg ajoi vuoden alussa ammattimaisen toimintansa alas. Torstaina hän palasi harrastajana tositoimiin – ja teki sen tietenkin voitokkaasti.
Arkistokuva: Ville Toivonen
Big Sky Hurricane oli yksi Kati Lindsbergin takavuosien tähdistä. Ruuna viiletti hänen valmennuksessaan SE-vauhtia, voitti monia kotimaisia isoja kisoja ja sijoittui vuoden 2015 Seinäjoki Racessa kakkoseksi.

Huimaa tulosta viime ja sitä edeltäneellä vuosikymmenellä takoneen Kati Lindsbergin tuoreimmasta starttimerkinnästä ehti vierähtää yli puoli vuotta. Hiljaisuuden rikkoi viime torstaina Wicasa Sioux, joka rynnisti Seinäjoella ruudikkaan kirin voimin voittoon.

 

Hieman alle nelikymppinen Lindsberg palkittiin 2012 Vuoden valmentajana. Hänen tallissaan oli maamme eliittiin lukeutuneita ravureita, ja Lindsbergin voittoprosentti haki ammattilaisten keskuudessa vertaistaan. Lindsberg ei koskaan kasvattanut toimintaansa muiden maan eturivin treenareiden mittakaavaan, vaan hänen tavaramerkkinään oli pieni ja iskukykyinen kalusto sekä yksilöllinen valmennus. Hän piti itse kaikki langat käsissään.

 

Toiminta alkoi supistua reilut viisi vuotta sitten, jolloin Lindsberg muutti Etelä-Pohjanmaalle Lehtimäelle. Siellä hän asuu edelleen, ja ammattimainen valmennus on kaventunut harrastamiseksi yhden starttihevosen kanssa.

 

”Wicasa Sioux on ainoa hevonen, jota treenataan. Lisäksi tässä on mun oma eläkeläinen Finally Famous ja yksivuotias lämminverivarsa. Sille pitäisi alkaa hakea opetuspaikkaa. Itse en ala sitä opettaa”, Kati Lindsberg kertoo.

 

Hän sanoo paiskineensa ennen toiminnan alasajoaan hevosalan hommia läkähdyttävällä sykkeellä parikymmentä vuotta; ensin seitsemän vuotta hoitajana, sitten pitkän taipaleen yrittäjänä. Yrityksensä hän lopetti vuoden alussa.

 

”En ole tehnyt sittemmin oikeastaan mitään kummempaa. Olen lähinnä pitänyt 20 vuoden aikana kertyneitä lomia pois. Puoli vuotta olen nyt ollut puolittain jouten, mutta tuntuu, ettei mikään määrä lepoa riitä.”

 

Wicasa Sioux'n hienoon kauden avaukseen peilaten, on vaikea kuvitella, että Lehtimäellä on oltu ”puolittain jouten”.

 

”No, olen treenaillut aina silloin, kun aurinko on paistanut. Pakkasella tai sateella en ole viitsinyt lähteä lenkeille. On ollut periaatteessa ihan kivaa valmentaa näin. Kunpa voisin jatkaa tällä tavalla, mutta eivät taida rahat riittää siihen. Työtäkin pitää alkaa tehdä.”

 

Mitä se työ – tai mahdollisesti opiskelu – on, sitä Lindsberg ei osaa vielä sanoa. Hän on ollut eläkeyhtiön kautta työvalmennuksessa.

 

”Ollaan mietitty mulle ura- ja koulutusvaihtoehtoja. Syksyllä pitäisi aloittaa jotain, ehkä ympäristöalan opiskelua. Toimistohommia en tahdo, vaan haluan tehdä konkreettisesti töitä.”

 

Raviammattilaisuuden lopettamispäätöksen takana oli pitkä ja piinaavakin prosessi.

 

”Mietin asiaa monta vuotta, se ei perustunut mihinkään puolen tunnin puntarointiin. Se oli niin iso muutos. Mulla oli paha burnout, enkä pystynyt nukkumaan öisin. Ymmärsin, että jonkinlainen ratkaisu oli pakko tehdä. Teki pahaa laittaa hevoset pois.”

 

Lindsberg tunnetaan pedanttisuudestaan. Työt tehdään pilkulleen, kelloon tai omaan jaksamiseen katsomatta.

 

”Olen liian niuho kaikesta. Se on kaksiteräinen miekka. Ominaisuus siivittää hyviin tuloksiin, mutta se on myös tosi armotonta. Vähemmälläkin olisin voinut itseni päästää. Parikymmentä vuotta kun paahtaa sillä tahdilla, niin kyllä se alkaa kropassa tuntua. Onneksi osasin hypätä pyörästä pois. Mua surettaa ne hevosihmiset, jotka eivät näe omaa tilannettaan eivätkä osaa luovuttaa, vaikka siinä touhussa ei ole järkeä eikä menestystä tule.”

 

”Mun kohdalla lopettaminen oli sillä tavalla helpompaa, kun ei ollut velkaa. Jos on lainaa satoja tuhansia, niin pakkohan siinä on tietenkin yrittää, tajuan sen haasteen. Sitä vain puskee päivästä toiseen putkessa. Mutta en ole elänyt minkään sääntökirjan mukaan, vaan olen tehnyt omat ratkaisuni, ihan sama mitä muut ovat olleet niistä mieltä.”

 

Lindsberg sanoo olevansa tällä hetkellä elämänsä puolivälin krouvissa, taitekohdassa. Hän toteaa useaan otteeseen, että asiat ovat levällään. Ravialaakaan hän ei sulje omalta osaltaan vaihtoehtojen joukosta pois.

 

”Tykkään lajista ja hevosista, mutta raskastahan tämä työnä on. Mua ärsyttää, kun usein mediassa kerrotaan, miten hepat ovat ihania ja ravit on mahtavaa. Onhan tämä parhaimmillaan tosi kivaa, mutta ei todellakaan ainaista päivänpaistetta. Ja työ on hirmu sitovaa, seitsemän päivää viikossa. Mä haluan sanoa nämäkin asiat suoraan. En pidä kiertelystä.”

 

”Mihin suuntaan laji Suomessa ylipäätään menee? Millään pikkurahalla en ryhdy ravitöihin, vaan tahdon kunnon palkan. Kulut kohoavat kaiken aikaa, mutta valmennusmaksut junnaavat paikoillaan”, Lindsberg pohtii.

 

Hän jatkaa, että hevosia ei ole viime aikoina enää tarjottu hänelle treeniin.

 

”Enpä kyllä ole puhelimeen paljon vastaillutkaan.”

 

Elämä on tällä hetkellä Lehtimäellä, mutta missä ajan saatossa, sekin on auki.

 

”Ei tämä Lehtimäki ole minulle varmaankaan mikään loppuelämän paikka, vähän olen pyöritellyt sitäkin mielessäni, että muuttaako tästä pois vai ei. Otan päivän kerrallaan, enkä stressaa. Aikoinaan tuli stressattua ihan tarpeeksi.”

 

Suomessa ravialan markkinat ovat pienet verrattuna vaikkapa Ruotsiin. Maasta muuttamista Lindsberg ei kuitenkaan ole koskaan harkinnut. Hän täsmentää, että elämä ei ole pelkkää ravia ja hevosia.

 

”Muillakin asioilla on arvonsa. Tykkään asua Suomessa, enkä ole halunnut elää aina ura edellä.”

 

Vaikka raviurheilussa tasa-arvo toteutuukin sitä kautta, että sukupuoleen katsomatta ammattilaiset ja harrastajat kisaavat samoissa lähdöissä ja samoista palkinnoista, Lindsberg sanoo kohdanneensa naisena syrjintää. Näin silti, vaikka hän asemansa liigojen ja tilastojen kärkipaikoille sementoikin vuosikausiksi.

 

”En ole mikään naisasianainen tai feministi, mutta kyllä raveissa nainen on eri asemassa kuin mies. Tytöttelyä kuuli. Usein tuli fiilis, että mun tekemiseen ei luoteta, koska olen nainen. Aina joutui itseään puolustelemaan, ja sekin kävi raskaaksi.”

 

Stressin, uupumisen ja vähättelyn ohella kielteisten tunteiden kirjoon ja lopettamiseen myötävaikuttaneisiin tekijöihin lukeutuivat ylitsevuotavan kovat odotukset - sekä häneltä itseltään että muilta.

 

”Koin paineita joka suunnasta. Omistajille riitti vain voitto, ja jouduin puolustamaan eläintä, että ei sitä nyt aina voi olla ensimmäisenä maalissa. Itsekin olin tosi vaativa omaa toimintaani kohtaan ja kehittelin kohtuuttomia odotuksia.”

 

Lindsberg lausuu, että vaikka alla oli puolen vuoden tauko ja Wicasa Sioux toi heti voiton, ei vanha suola alkanut janottaa.

 

”Olihan se kiva voittaa, ja oli me töitäkin tehty sen eteen, vaikkakaan ei sellaisella intensiteetillä kuin joskus. Olen tosi voitontahtoinen, enkä tahdo lähteä raveihin löysäilemään, vaikka tämä nyt harrastusta vain mulle onkin. Mulla on sellainen hulluus päässä, että keskinkertainen ei riitä mulle. Mutta ei voitosta mitään tunnerysäystä tullut.”

 

”Meiltä on Seinäjoen radalle matkaa vain 60 kilsaa, mutta olin reissun jälkeen ihan poikki. Seuraavana aamunakin olin vielä vetämätön, ja mietin, että miten olen ennen jaksanut sitä myllytystä. Monesti ihmiset tulevat kysymään multa, että muistatko kun se ja se hevonen voitti siellä ja siellä? Joudun aina sanomaan, että en muista, sillä en oikeasti muista. Eikä niitä voittoja ehditty juhlia. Koko rumba alkoi aamulla aina uudestaan. Nyt harmittaa, kun se oli niin kiireistä. Jos niin voi sanoa, niin tuli tehtyä hommat liian säntillisesti ja hyvin. En päästä itseäni enää sellaiseen tilanteeseen.”

 

Lindsberg pohtii, että on myös mahdollista, että hevoset säilyvät hänen työnsä keskiössä, mutta kilpailutoiminta ei. Hän on harkinnut hevosten kuntouttamisyrityksen perustamista.

 

”Ihmisillä vaan tuntuu olevan siitä ihmeellisiä käsityksiä. Pitäisi olla vesikävelymattoa ja muuta hömppää. Olen tehnyt kuntoutusta ilman mitään vehkeitä, ja se onnistuu kyllä ihan varmasti. Tykkään eläimistä ja tykkään puuhata hevosten kanssa, mutta en tiedä, saisiko tuollaista kuntoutustoimintaa kannattamaan.”

 

Tilastot sen kertovat ja Lindsberg sen itsekin tietää, hän on yksi aikamme lahjakkaimmista ravivalmentajista. Tietoisuus tästä lisää tuskaa tulevaisuuden valintojen edessä.

 

”Uudessa työssä – mikä ikinä se sitten onkaan - lähden liikkeelle nollasta. Mitä jos en olekaan siinä työssä hyvä? Haluan aina menestyä, teen sitten mitä tahansa. Olen usein miettinyt sitä, että heitänkö lahjakkuuteni ja ammattitaitoni hevosten suhteen hukkaan, jos jätän ravialan.”

MT Hevoset
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Päivän ravit: Callela Leonard jatkaa voittokulkua Ruotsin puolella?

Päivän ravit: Killeri, Örebro ja Vincennes

Tallikaveri paikkasi suosikin epäonnistumisen

Gallup
MT Ravinetti Youtubessa
MT Ravinetti Youtubessa
Siirry kanavalle
Uusin TalkKari
Katso video