Ruokaympyrä otettiin käyttöön 1970-luvulla, sitten suosituksia havainnollistettiin lautasmallilla. Nykyiset suositukset nostavat esiin ruokapyramidin.
Maidon tärkeyttä joutuu jatkuvasti perustelemaan, kertoo ravitsemussuositusten asiantuntija
Ravitsemussuosituksissa tulee eniten kysymyksiä maidosta, kertoo Valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteeri Arja Lyytikäinen.
Kuva: Kari SalonenArja Lyytikäisellä on kysyjille selvä vastaus:
”Jos maito jätetään kokonaan pois, aika paljon täytyy pohtia, mitä tilalle valitaan. Maidossa on seitsemän ravintoainetta, esimerkiksi jodi ja kalsium, joita maitovalmisteista saa kolmanneksen suomalaisessa ruokavaliossa.”
Valtion ravitsemusneuvottelukunta laatii suosituksia, miten suomalaisten kannattaisi koostaa ruokavalionsa. Tuoreimmissa suosituksissa kehotetaan nauttimaan 5–6 desilitraa nestemäisiä maitovalmisteita ja pari, kolme juustoviipaletta päivittäin. Lisäksi neuvotaan suosimaan vähärasvaisia maitovalmisteita.
Suositukset joustavat niin, että maitovalmisteet voi tarvittaessa korvata kasviperäisillä elintarvikkeilla, kuten kaura- tai soijajuomilla, jos ne on täydennetty kalsiumilla ja D-vitamiinilla.
Lyytikäinen muistuttaa, että suositusten peruslinjat eivät ole vuosikymmenten vieriessä muuttuneet. Esimerkiksi jodin ja D-vitamiinin riittävä saanti ovat huolettaneet alusta asti.
”Samat asiat ovat toistuneet ravitsemussuosituksissa 1960-luvulta saakka. Ne ovat vain täsmentyneet sitä mukaa, kun tiede on niitä avannut. Joskus ehkä rasvan määrää korostettiin liian fanaattisesti. Kasviksia on koko ajan kehotettu lisäämään, ja monipuolisuus on aina ollut suotavaa”, Lyytikäinen toteaa.
Tutkimus on osoittanut, että samat ravintotekijät ovat tärkeitä monien kansantautien kannalta, eli suositeltava ruokavalio on hyvä niin sydäntautien, suolistomikrobien kuin aivoterveydenkin suhteen.
Toki suosituksiin on tullut vuosikymmenten saatossa uutta. Tuoreimmissa nostetaan esille myös ruokailutilanne ja liikunta.
Suomalainen järjestelmä on Lyytikäisen mukaan kansainvälisesti arvostettu: prosessi on läpinäkyvä ja tieteellisesti ohjattu.
Hänestä on ikävää, että suosituksia syytetään milloin mistäkin, kun todellisuudessa vain noin 30 prosenttia väestöstä noudattaa niitä.
”On ihan naurettavaa, että esimerkiksi lautasmallin väitetään johtavan lihavuuteen. Kolmannes ei noudata mitään mallia, ja heille kasautuvat terveysongelmat. Eivät ne mallista johdu.”
”Myös sidosryhmien vaikutusta suosituksiin on liioiteltu”, Lyytikäinen arvioi.
Nykyisin puhutaan kokemusasiantuntijoista. Sanotaan, että jokainen on oman ravitsemuksensa asiantuntija ja tietää itse, mikä tuntuu hyvältä. Lyytikäinen on toiminut pitkään ravitsemusterapeuttina eikä halua väheksyä kokemustietoa, kun puhutaan yksilön valinnoista.
”Mutta kun puhutaan, mihin suuntaan muutetaan väestön ruokailua, silloin pohjalla täytyy olla tieteelliset faktat. Yleiset suositukset perustuvat niihin.”
Suositusten käytäntöön pano vaihtelee eri maissa sen mukaan, mitä ruoka-aineita kussakin maassa on parhaiten saatavilla.
Suomalaiset suositukset kulkevat linjassa pohjoismaisten suositusten kanssa.
Uusimpiin pohjoismaisiin suosituksiin vuodelta 2012 sisältyy 680-sivuinen julkaisu, jossa on raportoitu tieteellinen näyttö. Siinä korostetaan, että syö mitä tahansa liikaa, siitä on haittaa.
Eri ravintoaineiden kesken tulee vallita tasapaino, ja joustavuus on jees. Ruokavalio on kokonaisuus.
Uusimmat yleiset ravitsemussuositukset ovat vuodelta 2014. Niitä on täydennetty eri väestöryhmiä koskevilla suosituksilla.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
