LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Talous

Kunta saa määrätä lupamaksunsa itse – MT löysi maksuista satojen eurojen eroja

Tuntuuko siltä, että kunta kynii rakentajan viimeisetkin pennit taskun pohjilta kalliilla luvilla ja tarkastuksilla? Tiliä kunnat eivät tarkastuksilla tee.
Jukka Pasonen

Miten määräytyy kunnallisen maksun yläraja, jos sitä ei ole laissa määrätty? Se on hyvä kysymys, sillä siihen ei ole tarkkoja ohjeita.

Sellaisia maksuja kunnissa on satoja. Esimerkiksi Oulun rakennusvalvonnalla on 102 erilaista taksaa. Rakennuksen purkuluvan käsittely maksaa 160 euroa ja lisäksi peritään tarvittava määrä työtunteja. Tuntitaksa on 82,50 euroa.

Periaatteessa maksujen pitäisi määräytyä valtion ohjetta seuraten. Palveluista ei peritä kustannuksia kovempia maksuja.

Näin ei välttämättä ole. Kunnat päättävät maksuista itse, joten ne vaihtelevat kunnittain. Lain mukaan valtuuston tulee päättää maksujen yleisistä periaatteista. Lopulliset taksat määritellään lautakunnissa tai valtuustossa.

”Kunnilla ei ole yleisiä periaatteita. Kuntien itsehallinto on vaikuttanut siihen, että yhtenäiseen käytäntöön ei ole päästy. Ehkä kunnissa tehdään maksuilla politiikkaa, esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolella asiakasmaksuilla”, valtiovarainministeriön budjettineuvos Kirsti Vallinheimo toteaa.

Ruotsissa laki määrää kuntien maksujen ylärajaksi omakustannushinnan. Suomessa vastaavaa lakia ei ole.

Rakennusvalvonta on hyvä esimerkki kuntien palvelujen hintojen eroista, sillä jokainen vaihe ja tarkastus on erikseen hinnoiteltu. Monen luvan kokonaishinta määräytyy pinta-alan tai valvontaan käytetyn ajan perusteella. Lisäksi tulee usein perusmaksu.

MT tutki kymmenen kunnan taksoja eri puolilla Suomea. Hajontaa löytyi. Esimerkiksi puiden kaatamisen lupa Porvoossa maksaa sata euroa. Vesilahdella joutuu pulittamaan 250 euroa.

Kalleimmat luvat maksavat tuhansia euroja. Esimerkiksi Oulu ei kannusta tuulivoimaan ainakaan lupien hinnoilla. Sellainen maksaa kalleimmillaan 10 900 euroa yksiköltä. Osa kunnista ei erittele tuulivoimaa lainkaan, vaan se sisältyy yleiseen lupaan. Halvin on Uuraisten 175 euron lupa.

Edullinen hinta ei tietenkään tarkoita, että luvan saisi helposti.

MT:n haaviin osuneista kunnista Sodankylä oli ainoa, jossa laskutetaan valvojan kilometreistä.

Vaikka summat ovat suuria, eivät kunnat tee rakennusvalvonnalla tiliä. Vuonna 2016 kustannuksista katettiin 92 prosenttia koko maassa, selviää Kuntaliiton kyselystä.

Välillä käy niinkin, että kunnan ei ole mahdollista kerätä maksuilla rakennusvalvontaa tekevän henkilön palkkaa, Kuntaliiton lakimies Minna Mättö muistuttaa.

”Jos pienessä kunnassa on vuodessa vain muutama lupa, ei niistä kerry paljoa maksuja. Kunnassa voi myös olla paljon vähätöisiä lupia, kuten vapaa-ajan asumiseen liittyviä muutoksia”, Mättö kertoo.

Kuntaliiton selvitys vahvistaa tämän. Pienissä kunnissa maksut riittivät kustannuksiin suuria kuntia huonommin.

Rakennusvalvonnan hintojen vaihtelua ei ole kattavasti juuri vertailtu.

Kuntaliiton vertaili niitä vuonna 2010. Silloin hintaerot kuntien välillä olivat moninkertaiset.

Kallein 150 neliön omakotitalon lupa oli 1 675 euroa Hollolassa. Halvin oli Närpiön 293 euroa. Maakunnista kallein oli Uusimaa. Siellä lupa maksoi keskimäärin 664 euroa. Alhaisin oli Pohjois-Karjalan keskiarvo 352 euroa.

Kuntien yhtiöittämät liikelaitokset voivat päättää maksuistaan itse. Niiden perimät maksut voivat tuottaa voittoa.

Esimerkiksi vesilaki sallii vesilaitosten kerätä rahaa korjauksiin ja uusiin investointeihin. Maksuihin voi sisältyä tuottoa pääomalle. Pääoman tuoton on kuitenkin oltava kohtuullinen.

Rajoituksia hinnoitteluun tuo kilpailulaki. Jos markkinoilla on muita yrityksiä, täytyy hinnoittelun olla markkinaperusteinen.

Laitosten maksut eivät saa myöskään olla niin paljon kustannusten yläpuolella, että ne voitaisiin katsoa veroksi.

Jos kunnissa voidaan luvista päättää paikallisesti ja hinnoissa on vaihtelua, valtiolla on toisin. Valtiolla hinnat perustuvat lakiin ja ovat koko maassa samat.

Lupaan tarvittavan työn määrä on laskettu etukäteen.

”Jälkikäteen sen toteutuminen tarkastetaan”, Vallinheimo sanoo.

Maksu ei saa ylittää kustannuksia.

Kaikkiaan valtion eri toiminnoista perityt maksut olivat viime vuonna yhteensä noin 1,6 miljardia euroa. Voittoa ei tehnyt valtiokaan. Kustannukset olivat noin 2,1 miljardia euroa.

Lue myös:

Vaka vanha valtion maksu­politiikka – "Olen seurannut sitä noin 30 vuotta, enkä ole huomannut suuria muutoksia"

Tulisijojen luvissa vaihtelua kunnittain – kunnan valitsema käytäntö voi maksaa rakentajalle tuhansia

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Vaka vanha valtion maksu­politiikka – "Olen seurannut sitä noin 30 vuotta, enkä ole huomannut suuria muutoksia"

Lauantaitanssit takaisin televisioon

Lupamaksujen nousu rokottaa kalavesien kunnostuksia