Tiede & tekniikka

Metsien mittaus oikoo kahvipöytäkeskustelujen vääriä väittämiä – nykymetsätalous on lisännyt vanhojen ja järeiden puiden sekä lehtipuuston määrää

Valtakunnan metsien inventointi täyttää sata vuotta. Puuston lisäksi tietoa tarvitaan nykyään hiilensidonnasta ja monimuotoisuudesta.
Erkki Oksanen
Satavuotista taivaltaan juhliva valtakunnan metsien inventointi on jatkossa entistäkin tarpeellisempi. Kuvassa Luken asiantuntijat Erkki Salo ja Ville Pietilä mittauspuuhissa.

Vaatimukset valtakunnalliselle metsätiedolle lisääntyvät, kun metsistä haetaan ratkaisuja ilmastonmuutokseen ja monimuotoisuuden turvaamiseen.

"Satavuotista taivaltaan juhliva valtakunnan metsien inventointi on entistäkin tarpeellisempi", sanoo Luonnonvarakeskus Luken johtava tutkija ja valtakunnan metsien inventointia vuodesta 2004 johtanut Kari T. Korhonen.

Paineita uudenlaisen tiedon tuottamiseen tuo erityisesti Suomen kansainvälinen yhteistyö. Tällä hetkellä Suomi on sitoutunut tuottamaan kansallista metsätietoa esimerkiksi YK:n keräämiin tilastoihin ja ilmastosopimukseen.

Joensuusta käsin valtakunnan metsien inventointityötä luotsaavan Korhosen mielenkiinto kohdistuu ennen kaikkea EU:n sisäiseen keskusteluun metsäpolitiikan ohjaamisesta. Ajankohtaisia ovat etenkin EU:n biodiversiteetti- ja metsästrategia.

”Biodiversiteettistrategiassa oli jo mainittu joukko konkreettisia tavoitteita metsien käytölle. Oletan, että metsästrategiastakin tulee samalla tavalla tavoitteita sille, mihin suuntaan metsien halutaan Euroopassa kehittyvän. Strategioiden käytäntöön panemiseksi ja seuraamiseksi EU:lta lienee tulossa lisää seurantatarpeita. Elämme hyvin mielenkiintoisia aikoja”, Korhonen sanoo.

Kansainvälisistä tarpeista kumpuaviin kysymyksiin pystytään Suomessa vastaamaan pitkälti jo kerätyn tiedon avulla. Mutta vaikka tieto olisikin jo mitattu, luvassa on lisää toimistotyötä.

”Kansainvälisesti määritelmät voivat olla erilaisia. Se on sitten sovittelukysymys, miten eri maista kerätystä tiedosta saadaan yhteismitallista.”

Esimerkiksi toisistaan poikkeavista käytännöistä Korhonen nostaa Itävallan.

”Suomessa mittauksissa mitataan kaikki puut koosta riippumatta. Itävallassa, missä on kyllä sinällään hyvä inventointijärjestelmä, minimiläpimitta on 7,5 senttiä. Sitä pienempiä puita koskevaa inventointitietoa ei ole.”

Metsien rooli ja tarve metsätiedon oikeellisuudelle korostuvat julkisessa keskustelussa, puhuttiinpa sitten taloudesta, luonnon monimuotoisuudesta, kansalaisten virkistyksestä tai ilmastonmuutokseen sopeutumisesta.

Valtakunnan metsien inventointi tuottaa tietoa päätöksenteon tueksi koko ajan monipuolisemmin. Metsätuhoja ryhdyttiin seuraamaan 1980-luvulla, monimuotoisuutta 1990-luvulla ja metsiin sitoutuneiden kasvihuonekaasujen määrää 2000-luvulla.

Mitattavan tiedon monipuolistuminen tekee Korhosen mukaan tiedon tulkinnasta vaikeampaa. Tänä päivänä esimerkiksi puntaroidaan metsänhakkuiden yhteyttä maaperän hiilipäästöihin – asia, jota ei vielä 50 vuotta sitten käsitelty lainkaan.

”Painetta on koko ajan tarkemmalle tiedolle: Uusia asioita pitää mitata, jotta voimme mallintaa uutta. Kun metsä on kuvattu tarkemmin, voimme tehdä aiempaa monimutkaisempia laskelmia. Vaikka mallilaskelmiin liittyy epävarmuuksia, ne paranevat koko ajan, ja pystymme tekemään parempia päätöksiä tulevaisuudesta.”

Suomalaiset voivat yhdessä norjalaisten ja ruotsalaisten kanssa ylpeillä maailman pitkäkestoisimmilla aikasarjoilla, joita metsistä on valtakunnan tasolla mitattu.

Mitattuun tietoon perustuvat aikasarjat ovat omiaan ohjaamaan kepeitä kahvipöytäkeskusteluja tosiasioiden suuntaan, Korhonen sanoo.

”Monelle on yllätys, että nykyisen metsänhoidon aikana lehtipuuston osuus Suomen metsissä on kasvanut. Tai että nykyinen viljelymetsätalous on lisännyt vanhojen ja järeiden puiden määrää. Monet luovat omilla kommenteillaan mitattuun tietoon verrattuna täysin päinvastaisia mielikuvia.”

Korhonen ei anna synninpäästöä tiedeyhteisöllekään. Arvostetussa Nature-tiedesarjassa julkaistiin viime kesänä artikkeli, jossa pelkästään satelliittikuvien tulkintaan pohjautuen esitettiin hurjia väitteitä metsien lisääntyneistä hakkuumääristä muun muassa Pohjoismaissa.

”Ruotsissa ja Suomessa valtakunnan metsien inventointitiedot kertoivat aivan toisenlaisesta kehityksestä. Artikkeli perustui täysin väärin tulkittuihin satelliittikuviin”, Korhonen toteaa.

Oskari Virtanen / Mediafarmi
Valtakunnan metsien inventoinnissa katsotaan metsää myös puiden alla. Viime vuoden kehittämishankkeisiin kuului muun muassa Operaatio Mustikka, jonka tavoitteena on metsäkasvillisuuden inventointi 25 vuoden tauon jälkeen vuosina 2021–2022. Luken tutkija Leila Korpela ja Helsingin yliopiston tutkijatohtori Elina Kaarlejärvi koealaruudun äärellä.

Lue lisää

Luke siivittää metsävaratietojen käyttöä kaavoituksessa, jotta vaikutukset puunkäyttöön tulevat arvioiduiksi

Miksi metsien laserkeilaus ei riitä, vaan tarvitaan maastomittauksia?

Metsävaratietoa tarvitaan investointien tueksi – rahat tulevat varmasti moninkertaisesti takaisin

Suomen metsien kasvu kiihtynyt jo 109,9 miljoonaan kuutiometriin vuodessa