Tiede & tekniikka

Valtavan ilmalaivan Helsingin-vierailu päättyi nolosti vuonna 1930 – Ruotsissa Graf Zeppeliniä juhlistettiin ilotulitteilla, jotka uhkasivat sytyttää sen tuleen

Rakennushetkellään maailman suurin ilmalaiva oli mainoskappale tulevista, yhä suuremmista aluksista. Graf Zeppelin vieraili myös Suomessa 91 vuotta sitten.
Helsingin Kaupunginmuseo. Kuvaaja tuntematon.
Helsingin yllä lipuva ilmalaiva herätti aikalaisissa suurta kiinnostusta, mikä ei ole valtavan lentoaluksen tapauksessa ihme.

Iltapäivällä 24.9.1930 Helsingin Viikissä odotettiin saapuvaksi yhtä aikansa ehkä suurimmista teknisistä ihmeistä. Liki 240 metriä pitkä ilmalaiva Graf Zeppelin oli saapumassa pääkaupunkiin osana Itämerenkierrostaan.

Laskeutumiseen varatulle paikalle Viikin Latokartanon pellolla oli saapunut jopa 50 000 katsojaa nähdäkseen lentävän jättiläisen.

Saksalaisen ilmailun pioneerin ja niin ikään omaa nimeään kantaneen Luftschiffbau Zeppelin -yhtiön perustaneen kreivi Ferdinand von Zeppelinin mukaan nimetty ilmalaiva oli tarkoitettukin eräänlaiseksi nähtävyydeksi.

Alus rakennettiin välittömästi Versailles'n rauhansopimuksen määrittämän ilmalaivan rakennuskiellon rauettua, ja sillä haluttiin esitellä tekniikan mahdollisuuksia matkustajaliikenteessä. Tämän vuoksi aluksesta tehtiin myös mahdollisimman suuri, ja sen koon määritti käytännössä yrityksen suurimman käytössä olleen hangaarin koko.

Graf Zeppelinin vierailu Helsinkiin päättyi kuitenkin antikliimaksiin. Laskeutuminen pellolle ei huonon sään vuoksi onnistunut, ja ilmalaiva pudottikin sen sijaan Suomen kamaralle vain postisäkkejä. Uutta postia nostettiin kyytiin vaijereiden avulla.

Pieleen menneistä suunnitelmista huolimatta yli kahden jalkapallokentän mittainen lentoalus oli varmasti vaikuttava näky. Vertailun vuoksi Finnairin tämän hetken suurin käytössä oleva lentokonemalli on Airbus A350, jonka pituus on vain vajaat 67 metriä.

Suomesta zeppeliinin matka jatkui vielä Tukholman kautta Saksaan. Varautuneita suomalaiskatsojia juhlavammat ruotsalaiset juhlistivat ilmalaivaa ampumalla ilotulitteita paloherkällä vedyllä täytetyn aluksen ympärille.

Pohjoismaiden lisäksi poikkeuksellinen ilma-alus kiinnosti muuallakin. Vasta vuotta ennen Itämeren kierrostaan se oli lentänyt Suomen ja Viron välistä matkallaan maailman ympäri.

Vielä 1920- ja 1930-luvuilla ilmalaivojen matkustajakäyttö kiinnosti monia, sillä suurikokoiset ja ilmaa kevyempien kaasujen nosteeseen perustuvat ilmalaivat olivat huomattavasti aikalaisiaan lentokoneita mukavampi matkustusmuoto.

Ensimmäisen maailmansodan aikaan ilmalaivoja oli pyritty hyödyntämään myös sotilasoperaatioissa, esimerkiksi pommituskäytössä. Viimeistään räjähtävien luotien keksiminen sodan loppua kohti kuitenkin osoitti, etteivät hitaat, valtavan suuret ja palavalla kaasulla täytetyt ilmalaivat sovellu toimintaan vihollisalueella.

Yksinkertaisesti ja iskevästi nimetty Luftschiffbau Zeppelin (Ilmalaivanrakennus Zeppelin) oli jäykkärunkoisten eli kantavan metallisen rungon ympärille rakennettujen ilmalaivojen pioneeri. Monessa kielessä zeppeliini onkin yleisnimitys kaikille tämän tyypin ilmalaivoille.

Yritys rakensi ensimmäisen toimivan jäykkärunkoisen ilmalaivan vuonna 1900. Graf Zeppelin oli järjestysluvultaan ilmalaiva numero 127. Aivan näin monta alusta ei kuitenkaan rakennettu, vaan muutama jo järjestysluvun saanut zeppeliini oli jäänyt rakentamatta Versailles'n rauhansopimuksen ehtojen vuoksi.

Graf Zeppelinin jälkeen rakennettiin valmiiksi vielä kaksi ilmalaivaa: Hindenburg ja Graf Zeppelin II. Näiden suurempien ilmalaivojen oli tarkoitus tuoda Graf Zeppelinissä hyödynnetty tekniikka kaupallisesti kannattavaksi suuremman matkustaja- ja rahtimäärän avulla.

1930-luvun lopulle tultaessa lentokonetekniikka alkoi jo viedä pohjaa ilmalaivaliikenteeltä. Ilmalaivat kaipasivat lentokoneita suurempia hangaareja, ne olivat herkempiä säälle ja vaativat myös valtavasti työvoimaa niin lentäessä, kuin laskeutuessa ja noustessaankin.

Graf Zeppelinin lennot erityisesti Saksan ja Etelä-Amerikan välillä oli kuitenkin saatu jo lähes kannattavaksi. Osin tähän vaikutti ihmisten kiinnostus suuria aluksia kohtaan. Ilmalaivan välittämää postia varten myytiin usein erityisiä postimerkkejä. Näin tehtiin myös Suomen vierailun aikaan.

Suurten ilmalaivojen kausi loppui kuitenkin lyhyeen toukokuussa 1937. Yhdysvaltojen Lakehurstiin laskeutumassa ollut Hindenburg syttyi palamaan ja tippui maahan. Onnettomuus vaati yhteensä 36 kuolonuhria, ja palava ilmalaiva ikuistettiin niin valokuviin, videoihin kuin radiolähetykseenkin.

Graf Zeppelin oli onnettomuuden tapahtuessa matkalla Brasiliasta Saksaan. Sen laskeutumisen jälkeen ilmalaivoilla ei enää lennetty matkustusliikennettä. Tulenaran vedyn käyttö ilmalaivojen nosteaineena karkotti uutiskuvat nähneet matkustajat pois.

Ratkaisuna olisi ollut käyttää nostekaasuna palamatonta heliumia. Tämä oli myös alkuperäinen suunnitelma Hindenburgin osalta. Yhdysvallat tuotti kuitenkin 1930-luvulla käytännössä kaiken maailman heliumin, eikä sitä haluttu myydä Natsi-Saksaan kiristyvässä poliittisessa ilmapiirissä.

Jäljelle jääneet zeppeliinit ja Hindenburgin rungon säästyneet osat sulatettiin vuonna 1940 Luftwaffen lentokoneiden rakentamista varten.

Sodan päätyttyä suihkumoottorilentokoneiden kehitys teki ilmalaivoista auttamatta vanhanaikaisia. Aerodynaamisten ominaisuuksiensa vuoksi ilmalaivan teoreettisenkin huippunopeuden on arveltu jäävän runsaasti alle 200 kilometrin tunnissa.

Ilmalaivojen paluu alkoi kiinnostaa vasta vuosituhannen vaihteen lähestyessä. Ilmalaivan hyvät puolet, kuten passiivisen nosteen aikaansaama matalampi energiankulutus herättivät uutta huomiota niin sotilas- kuin siviilikäytössäkin.

Aurinkopaneeleilla varustettu ilmalaiva voisi pysyä ilmassa hyvinkin pitkiä aikoja, esimerkiksi ilmatiedustelu- tai viestintätehtävissä. Matkustusliikenteessä ilmalaivojen viehätys perustuu ennen kaikkea huomattavasti lentoliikennettä vähäisempiin päästöihin.

Nykyisten ilmalaivojen käyttöä on kokeiltu esimerkiksi sademetsäpalojen ja timanttien havaitsemiseen ilmasta käsin. Vuosituhannen alussa Ranskan postilaitos aloitti myös selvityksen postin kuljettamisesta ilmalaivoilla. Toistaiseksi ilmalaivojen käyttö on kokeellisen toiminnan lisäksi keskittynyt turistikierroksiin ja mainostoimintaan lentävänä mainostauluna.

Zeppelinin legendaarinen nimikin herätettiin uudestaan henkiin vuonna 1993. Uusvanha yritys alkoi valmistaa pienempiä ilmalaivoja puolijäykällä rungolla.

Yli seitsemän vuosikymmenen jälkeen Zeppeliinin ilmalaivat tekivät paluun Suomenkin taivaalle. Japaniin matkannut Yokoso -niminen ilmalaiva odotti Malmin lentokentällä turhaan lentolupaa Siperian yli Japaniin heinäkuussa 2004.

Välissä vierailulle oli ehtinyt jo kokonaan jäykistämätön rengasvalmistaja Goodyearin mainosilmalaiva vuonna 1981. Modernimmat ilmalaivat herättivät varsinkin harrastajien huomion, mutta Graf Zeppelinin kaltaista huumaa ne eivät saaneet aikaiseksi.

Lue lisää

Siankorvat rouskuvat pubeissa

Osa koronapassin ongelmista hitaampia korjata – Android-sovelluksen kaatumisiin luvassa korjaus lähipäivinä

VTT:ssä on kehitetty koivusellusta nanokomposiitti, joka soveltuu vaikka tekohampaaksi – muuhunkin aineesta olisi

Venäläinen filmiryhmä palasi avaruusasemalta – teki ensimmäistä Maan kiertoradalla kuvattavaa elokuvaa