Tiede & tekniikka

Suomi osaisi suunnitella ja rakentaa Ilmavoimien tarvitseman suihkuhävittäjän myös itse, mutta yksi syy tekee urakasta järjettömän

Maksamme itsemme kohta kipeiksi hävittäjistä, kun Ruotsi tekee ne itse. Osaamista Suomella olisi vastaavaan, silti kukaan ei vakavissaan ehdota sitä.
Johannes Tervo
JAS Gripen on tarjolla Suomen seuraavaksi hävittäjäksi. Monet uskovat, että se on Ruotsin viimeinen oma hävittäjäkone.

Saab on vallannut yhden tilan Suomen Ilmailumuseosta kaupallisen yhteistyön nimissä. Seinät koreilevat yhtiön rakentamia hävittäjäkoneita, ja niitä on kertynyt 80 vuoden kuluessa paljon: Saab 17, Saab 21, Lansen, Draken, Viggen – ja JAS Gripen. Kyllä, se sama, joka on kaupan seuraavaksi hävittäjäksemme.

Näyttelyn tarkoitus on vakuuttaa meidät ruotsalaisen vaihtoehdon paremmuudesta. Mitä tilan vuokra sitten onkaan, summa on kuin pisara Itämeressä tulevan hävittäjähankinnan kustannuksiin verrattuna. Pian maksamme 10 miljardia muutamasta kymmenestä lentokoneesta asejärjestelmineen sekä käyttö- ja ylläpitokuluina vähintään 250 miljoonaa vuodessa.

Miksi emme rakentaisi omaa suihkuhävittäjää tai miksi emme ole jo rakentaneet? Pystyyhän siihen Ruotsikin.

Viime sotien aikana Suomen lentokoneteollisuus tuotti yhtä hyvän hävittäjäkoneen kuin Ruotsi. Nyt tätä Myrsky-hävittäjää rakennetaan osin uudelleen Suomen Ilmailumuseon alakerrassa.

Hanke alkoi jo ensimmäisenä sotavuotena 1939 ja valmistui 1944, kun sota oli jo käytännössä loppumassa. Sillä ehdittiin roiskaista ohimennen vastustajaa pariin otteeseen, mutta pudotuksia koneella ei saatu. Vastoinkäymisiä oli paljon, mutta loppujen lopuksi kone oli hämmästyttävän hyvä.

Ruotsi katseli hetken pikkuveljen Myrsky-projektia ja loi sitten oman Saab 17 -hävittäjänsä.

Olimme näennäisesti samalla lähtöviivalla Ruotsin kanssa, ja sodan loputtua Suomen lentokoneteollisuudessa työskenteli 3 000 henkeä eli enemmän kuin Saabin lentokonetehtaalla.

Todellisuudessa Ruotsi oli jo suunnitelmissaan meitä pidemmällä, sillä sodan aikana Valtion lentokonetehtaan energia kului suureksi osaksi sodan kuluttamien koneiden korjauksiin.

Myrsky oli sivuprojekti, johon käytettiin silloisia resursseja niin paljon kuin voitiin.

Ilmailumuseo
Saab 35 Draken otettiin Suomessa käyttöön 1970-luvulla. Ne palvelivat Ilmavoimien kalustona yhdessä Neuvostoliittolaisten koneiden kanssa aina 1990-luvun loppuun saakka, jolloin Hornetit korvasivat vanhan kaluston.

Pian sodan jälkeen Ruotsi kehitti omia suihkuhävittäjiä, kun taas Suomi huristeli vielä 1950-luvulle saakka sodan aikaisilla potkurikoneilla, lähinnä saksalaisilla Messerschmitteillä.

"Suomessa oli innovatiivisia suunnitelmia oman suihkukoneen rakentamiseksi 1940-luvulla ja vielä myöhemminkin. Insinööritaidosta se ei olisi jäänyt kiinni. Sotien jälkeen emme kuitenkaan voineet satsata puolustukseen", kertoo Patrian liiketoimintajohtaja Jukka Holkeri.

Suomalainen puolustustarvikevalmistaja Patria tunnetaan muun muassa panssaroitujen miehistönkuljetusajoneuvojen valmistajana, mutta yhtiö huoltaa Suomen ja hieman muidenkin maiden hävittäjiä ja helikoptereita. Nimestään huolimatta yhtiöllä on suora, laskeva sukulaisuussuhde Myrsky-hävittäjän luoneeseen Valtion lentokonetehtaaseen. Niinpä yhtiö on myös Myrsky-entisöintiprojektin suurin rahoittaja.

Hävitty sota laittoi omat rajat omien suihkuhävittäjien suunnittelulle ja rakentamiselle. Pariisin rauhansopimus 1947 rajoitti Suomen taistelukoneiden määrän 60:een. Nyt se on paljon, mutta silloin vähän.

Holkeri muistuttaa, että vahvan kotimaisen ilmapuolustuksen luoneella Ruotsilla oli kylmän sodan aikana parhaimmillaan 500 hävittäjäkonetta ja Euroopan toiseksi suurimmat ilmavoimat.

Suomi joutui sotien jälkeen osaksi keskittymään teollisuudessa tuotteisiin, jotka kelpasivat Neuvostoliitolle sotakorvausten maksuksi. Lentokoneita Suomesta ei kaivattu.

Vasta 1950-luvulla Suomi siirtyi sotilasilmailussa suihkukoneisiin ja silloinkin hieman pakon edessä. Itänaapurissa ei ehkä loputtomasti olisi suvaittu naapuria, jonka ilmatilassa olisi tiukan paikan tullen kuljettu kuin hollituvassa.

Vuonna 1953 Suomi osti Englannista Vampire-suihkuhävittäjiä ja alkoi vähin erin rakentaa uskottavaa ilmapuolustusta.

Oman suihkuhävittäjien kehittämisen osalta juna oli jo mennyt.

Ilmailumuseo
Saab Safir Saab 91D oli Suomen ilmavoimien alkeiskoulukone 1960-luvun alusta 1980-luvun alkuun.

Jos Suomi ei olisi tippunut kärryiltä 1950-luvulla, se tapahtuisi luultavasti viimeistään nyt.

"Pienen maan ei ole perusteltua teknisesti ja taloudellisesti enää kehittää suihkuhävittäjiä. USA:n ja Venäjän lisäksi on toki muutamia maita, jotka tahtovat itselleen tällaisen taidon, kuten Intia, Kiina, Japani, Pakistan ja Etelä-Korea", sanoo Holkeri.

Puhutaan hävittäjien viidennestä sukupolvesta, johon luetaan jo yksi Suomeenkin ehdolla oleva sotakone, häiveominaisuuksistaan tunnettu F-35. Muista HX-tarjokkaita on alettu kutsua 4.5-sukupolveksi.

Ilmasotaopin pääopettaja, everstiluutnantti Inka Niskanen Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitokselta pitää hävittäjien määrittelyä eri sukupolviin enemmän markkinointimiesten puheena kuin tieteellisenä faktana.

"Jo nykyään hävittäjä on järjestelmien järjestelmä, jossa kaikki vaikuttavat kaikkeen ja jossa jokainen tekninen osa keskustelee keskenään. Hävittäjä kerää tietoa ja dataa, jotka tekninen järjestelmä käsittelee ja fuusioi osaksi kokonaisuutta."

Ero muihin syntyy siitä, millaisen tilannekuvan kone osaa muodostaa tekemään tarvittavat ratkaisut niiden perusteella – kuten torjumaan sitä lähestyvät ohjukset.

Edellisen kerran hävittäjät taistelivat hieman laajemmin perinteisellä tekniikalla oikeastaan 1980-luvun alussa, kun Argentiina yritti vallata Englannilta Falklandin saaret ja lähetti koneita matkaan ilman riittävää aseistusta.

Holkerin mielestä uusi aika on osin ollut paluuta lento-ominaisuuksiin.

"Ajattelu meni uusiksi Vietnamin sodan aikoihin. Silloin ajettiin korostaa, ettei saanut ampua tunnistamatonta ilma-alusta. Siksi uudemmat USA:n hävittäjät ovat huomattavasti ketterämpiä kuin koneet 1960-luvulla."

Niskasen mukaan perinteisiä ilmataisteluita ei voi sulkea pois. Silti hän ei pidä todennäköisenä, että nykyään hävittäjät taistelisivat enää näköetäisyydellä, vaan jopa kymmenien kilometrien päästä. Tämä tietenkin laittaa erilaiset tekniset järjestelmät koville, jotta ystävät erotetaan vihollisista.

Todellisuudessa huipputeknologiat eivät ole koskaan ottaneet kunnolla yhteen.

"Viime vuosikymmenten konflikteissa toisella osapuolella on aina ollut merkittävä ylivoima laadullisesti ja määrällisesti, olipa kyseessä Persialahden sota tai konflikti Libyassa", Niskanen sanoo.

Patrialla on ylin osaaminen sotilasilmailun saralla Suomessa. Siksi on pakko kysyä ajatusleikin tasolla, pystyisikö Suomi rakentamaan ajanmukaisen hävittäjän.

"Teknisesti kyllä, jollain aikataululla. Meillä on ehkä 50 tällaisen erikoisalan insinööriä, mutta tarvittaisiin monikertainen määrä, sanotaan vaikka 500. Moottorit ja tarvittavat laitteet olisi ostettava jostain ja ylipäätään rakennettava oheisinfra, joka mahdollistaisi työn"; Holkeri sanoo.

Ruotsissa tuo infra on – ja ne 500 insinööriä. Sellaisen pystyttäminen tyhjästä on uskomattoman kallista ja vaikeaa.

"Jos Ruotsi olisi ajanut hävittäjänvalmistuksen alas parikymmentä vuotta sitten, lähtökohdat olisivat samat kuin Suomella nyt. Silti heidän hävittäjänsä ei ole 100-prosenttisesti ruotsalainen, vaan teknistä osaamista ostetaan ulkomailta", Niskanen muistuttaa.

Tekniikka on muuttunut niin monimutkaiseksi, että yksikään tähän juttuun haastatelluista asiantuntijoista ei uskaltanut ennustaa, että Ruotsi tekisi vielä uusia suihkuhävittäjiä. Aika moni povasi Gripen E:n jäävän sukunsa viimeiseksi.

Jarkko Sirkiä
Suomen Ilmailumuseo Vantaalla on mielenkiintoinen sekoitus siviili- ja sotilasilmailua.
Lue lisää

Matti Patteri löysi lapsena lentokonehallin takaa hyljätyn suomalaisen hävittäjäkoneen ja otti tehtäväkseen sen kunnostamisen: "Minä ja Myrsky täytämme kohta 80 vuotta"

HS: Maavoimien taistelujoukkojen panssaroitu kuljetuskalusto uusitaan - tavoitteena käyttää joukkoja joustavasti koko Suomen alueella

Latvia tilaa Patrialta yli 200 miehistönkuljetusajoneuvoa, kaupan arvo on noin 200 miljoonaa euroa

Ampukaa HX alas!