Mäntyperhoset voivat aiheuttaa hehtaarituhot
Aikuinen havununna maastoutuu hyvin koivunrunkoa vasten. Juha Lemmetyinen Kuva: Viestilehtien arkistoMonet perhoslajit ovat erikoistuneet elämään männyllä.
”Yleisistä voisi mainita mäntykiitäjän, -kehrääjän, -yökkösen ja -mittarin. Muita tavallisia ovat havumittari, mäntykaarimittari, ja mäntypikkumittari”, kertoo intendentti Marko Mutanen Oulun yliopistosta.
”Havununna on yleistynyt Suomessa, ja sitä tavataan jo Joensuun korkeudella asti. Vaikka lajin naaras on huono lentäjä, laji on levinnyt nopeasti.”
Mutasen mukaan havununnan karvainen toukka syö huhti–heinäkuussa havuja, joskin sille maistuvat myös lehtipuut.
”Toukka koteloituu kaarnaan, ja aikuiset perhoset alkavat kuoriutua heinäkuun puolivälistä alkaen. Suomessa havununna ei tiettävästi ole vielä aiheuttanut merkittävää tuhoa, mutta jo Ruotsissa lajin toukat ovat syöneet metsiä paljaiksi satojen hehtaarien alueelta. Koska havununna on runsastunut Suomessa hyvin nopeasti, metsätuhoja voi olla odotettavissa.”
Mutasen mukaan männyllä elää myös kolmisenkymmentä pikkuperhoslajia, joista yli puolet on kääriäisperhosia (Tortricidae). Männynneulasten sisällä ja nilakerroksessa elää useita pieniä lajeja. Tunnetuin niistä lienee pihkakääriäinen, jonka toukat aiheuttavat varsin näkyviä, parisenttisiä pihkaäkämiä mäntyjen nuoriin versoihin.
”Eräs kääriäislaji elää pihkakääriäisen vanhoissa äkämissä. Versokääriäisiin kuuluu etelämpänä tuhoja tuottanut, mutta Suomessa toistaiseksi vähälukuinen männynversokääriäinen.”
Mutanen kertoo, että versokääriäislajit voivat tuhota mäntytaimikoita kauttaaltaan.
”Viime kesänä huomasin tällaisia tuhoja Tornion alueella, missä melkein jokainen männynverso oli toukan asuttama. Toukan nävertämät versot kuolevat.”
”Pari uuttakin mäntylajia on maahamme levinnyt, kuusirullakääriäinen (Dichelia histrionana) ja männynhedekoisa (Vitula biviella). Näistä edellinen on jo melko runsas varsinkin lounaassa. Suurin osa mäntylajeista on levinnyt suurimpaan osaan maata. Suurin osa männyllä elävistä lajeista on yöaktiivisia, mutta pikkuperhosissa on myös päivä-, aamu-, ja ilta-aktiivisia lajeja.”
Useimmat mäntyperhoset lentävät kesä–heinäkuussa, ja ne talvehtivat joko kotelona tai toukkana. Yleiset lajit esiintyvät monenlaisissa ympäristöissä, mutta jotkut vaateliaammista vain paahteisilla paikoilla. Esimerkiksi kuutäplää tavataan meillä hyvin paikoittain.
Lajien runsautta säätelevät niiden luontaiset viholliset.
”Kaikilla lajeilla on lukuisia vihollisia, varsinkin loispistiäisiä ja loiskärpäsiä, mutta myös varsinaisia saalistajia, kuten kovakuoriaisia ja lintuja. Yleensä nämä pitävät kannat kurissa, mutta kun vihollisten kannat ovat vähissä, tuhojen synnylle on edellytyksiä. Ainakin mänty-yökkönen ja -mittari sekä versokääriäiset ovat jo aiheuttaneet tuhoja meilläkin.”
”Uralin itäpuolella männyllä elää siperianmäntykehrääjä, joka on siellä paha tuholainen. Kun puuta tuodaan Suomeen Venäjältäkin, lajin leviämistä tänne on pelätty. Toistaiseksi sitä ei ole vielä tavattu.”
TUOMO KOMULAINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
