Lasten uimataito on heikentynyt – näillä toimilla uimataito saadaan nousuun, sanoo asiantuntija
Uimaopetuksen esteenä on joissain paikoissa se, että uimahallia ei ole tai uima-altaina on liian vähän.
Asiantuntijan mukaan paikkakunnittain on paljon vaihtelua siinä, miten suuri osa lapsista on oppinut uimaan.Suomessa lasten uimataito on heikentynyt varsin huolestuttavasti vuosikymmenessä. Kun lapset kasvavat, kehno uimataito leviää ikäluokissa ylöspäin.
Toiminnanjohtaja Kristiina Heinonen Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitosta (SUH) kertoo, mitä olisi tehtävissä lasten ja aikuistenkin uimataidon kohentamiseksi.
Heinosen mukaan vaihtelee paljonkin paikkakunnittain, miten suuri osa lapsista on oppinut uimaan.
”Koulujen uintiopetuksella on iso merkitys. Jos koulujen uimaopetus on systemaattista ja suunnitelmallista, uimataitoprosentti on näissä kunnissa selvästi korkeampi.”
Heinonen muistuttaa, että Suomessa uimataito määritellään kansalaistaidoksi. Jokaisella maassa asuvalla tulisi olla mahdollisuus oppia se.
”Tällä osaamisella voi parhaimmillaan vaikuttaa siihen, että pystyt pelastamaan oman henkesi tai toisen ihmisen hengen. Se on aika merkittävä taito Suomen olosuhteissa. Toivoisin viisautta kuntien päättäjille. Tätä kannattaa resursoida”, hän sanoo.
Heinonen lisää, että vaikka osa suomalaisista ei ylläkään täyteen uimataitoon, he ovat sen vähäisen uimataitonsa oppineet selvitysten mukaan nimenomaan koulussa.
Joillakin paikkakunnilla ongelma on, ettei niillä ole uimahallia.
Koulujen uimaopetuksen ohella on muitakin taustasyitä sille, että niin kutsuttu uimataitovelka on osassa kuntia kasvanut. Joillakin paikkakunnilla ongelma on, ettei niillä ole uimahallia.
”Silloin kannattaisi selvittää mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä lähiseudun kuntien kanssa esimerkiksi bussikuljetuksilla uimahalliin. Ja kannattaa tietenkin selvittää, onko mahdollista järjestää kesällä rantauimakouluja tai muuta korvaavaa toimintaa.”
Eroja uimataidossa laajempien alueiden kesken ei voida Heinosen mukaan niinkään nähdä Suomessa.
”Sen voisi sanoa, että suuremmissa kaupungeissa tilanne on haastava. Esimerkiksi allaspinta-alaa on siellä suhteessa tarpeeseen vähemmän.”
Olivat uimakoulut sitten hallissa tai luonnonvesillä, olisi Heinosen mukaan hyvä varmistaa, että myös kohtuuhintaisia uimakouluja on tarjolla.
Vanhempien rooli jälkikasvunsa polskimaan oppimisessa on niin ikään tärkeä.
”Vanhempien tulisi edistää lapsen mahdollisuutta päästä veteen – toki turvallisuus huomioiden. Hyvään uimataitoon pääsyyn tarvitaan uimakoulujen lisäksi harjoittelua vapaa-ajalla. Vesielementtiin pitää päästä totuttautumaan.”
”Maahanmuuttajilla on ollut yhtenä motiivina uimaan oppimiseen se, että halutaan päästä sitten turvallisesti omien lasten kanssa rannalle ja uimahalliin.”
Entä onko havaittu eroja uimataidossa myös väestöryhmien välillä?
Heinonen kertoo, että ensinnäkin ikääntyneillä on keskimäärin muita huonompi uimataito. Myös tämä taito heikkenee toimintakyvyn laskiessa.
Heinosen mukaan on jonkin verran selvityksiä ja viitteitä, joiden mukaan ainakin osa maahanmuuttajataustaisista osaa uida heikommin kuin muu väestö.
”Se saattaa liittyä taustaan. Henkilö on saattanut tulla alueelta, jossa vesi ei ole ehkä yhtä isossa osassa kulttuuria kuin se on Suomessa. Tai hänellä ei ole ollut lähtömaassa mahdollisuuksia saada uintiopetusta.”
Maahanmuuttajataustaisten uimataidosta ei ole Heinosen mukaan Suomessa varsinaisia tutkimuksia, mutta pienempimuotoisia selvityksiä on tehty.
”Ja meillä on uimaopettajilla aika hyvä käsitys valtakunnallisesti. Olemme myös tehneet asiassa yhteistyötä maahanmuuttajajärjestöjen kanssa.”
Tuota kautta on Heinosen mukaan tullut tietoa, että myös aikuisilla on halu oppia uimataito. Uimakoulutoiminnalle on heidän parissaan suuri kysyntä.
”Maahanmuuttajilla on ollut yhtenä motiivina uimaan oppimiseen se, että halutaan päästä sitten turvallisesti omien lasten kanssa rannalle ja uimahalliin.”
Heinonen kertookin, että SUH on viime vuosina kouluttanut myös maahanmuuttajataustaisia uimaopettajia.
”Koronan aiheuttamisen rajoitusten takia uimahallit olivat kiinni ja opetusta pystyttiin antamaan vapaa-ajalla huomattavasti vähemmän kuin aiemmin.”
Suomen lapsista on nykyisin uimataitoisia noin 55 prosenttia. Pudotus on ollut jyrkkä. Vielä viime vuosikymmenen puolivälin jälkeen uimataitoisten osuus lapsista oli 76 prosenttia.
”Samoin täysin uimataidottomien osuus on noussut yhdestä prosentista 2–5 prosenttiin sukupuolesta riippuen.”
Pojista useampi kuin tytöistä arvioi olevansa uimataitoinen.
”Toki tuohon eroon voi vaikuttaa se, että pojat joskus yliarvioivat helpommin omia kykyjään kuin tytöt, asiantuntija täsmentää.”
Kuluneella viikolla oli jo monella taholla esillä, että koronapandemia vaikutti heikentävästi uimataitoon.
”Koronan aiheuttamisen rajoitusten takia uimahallit olivat kiinni ja opetusta pystyttiin antamaan vapaa-ajalla huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Tuolla on ollut vaikutus tiettyihin ikäryhmiin”, Heinonen harmittelee.
Hän niin ikään arvioi, että pandemian päätyttyäkään ei ole välttämättä päästy koulujen uimaopetuksessa aivan samalle tasolle kuin millä se oli ennen.
Uimataidon pohjoismainen määritelmä on, että osaa uida yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selkäuintia.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
