Tee työsi hyvin ja ole ylpeä siitä

Nuorten ammattitaidon SM-kilpailu Taitaja 2013 järjestettiin viime viikolla Joensuussa.

Tapahtuma oli hieno kokemus monellakin tapaa.

Parasta antia oli nähdä taitavia nuoria, joilla

oli rohkeutta lähteä tuomareiden ja yleisön eteen kilpailemaan muun muassa viherrakentamisessa, tarjoilemisessa, hoitotyön tekemisessä ja autonasennuksessa, yhteensä 40 eri alalla.

Olisitko sinä valmis kilpailemaan paremmuudesta oman alasi töiden tekemisessä kollegoidesi

kanssa?

Kevät on juuri oikea aika järjestää Taitaja-

tapahtuma. Se on medialle mahdollisuus nostaa

ammattiin opiskelevia nuoria ja heidän taitojaan esiin.

Se on tarpeen ennen kuin lehdet pullistelevat juttuja julkkis-ylioppilaista, julkkisten lapsista, joista tuli ylioppilaita tai usean laudaturin ylioppilaita.

On jopa hieman kummallista, miten vahvana

Suomessa elää vielä ylioppilaslakkia ihannoiva

kulttuuri. Valitettavasti lakkikulttuuri on niin vahva, että lakit on saatu ujutettua myös

ammattiin opiskelevien koulujen päättämisen symboliksi. Eihän mikään ulkoinen symboli tuo arvostusta, jos arvostusta ei muuten aidosti ole.

Arvostetaanko ammattiin opiskelevia nuoria, vai onko amis yhä se vaihtoehto, jonne mennään, jos keskiarvo ei riitä lukioon? Tilastojen ja oppilaitoksista tulevien viestien perusteella amis ei todellakaan ole vaihtoehto, minne mennään, jos muualle ei päästä. Moni ammattioppilaitokseen pyrkivä jää ilman opiskelupaikkaa. Mutta epäilenpä, että lukio on edelleen paikka, jonne moni vanhempi tai isovanhempi toivoo jälkikasvun menevän, jotta se tulevaisuudessa

vaurastuisi ja menestyisi. Niin kornilta kuin se kuulostaakin.

Taitaja-tapahtumaan oli vapaa pääsy.

Vierailijoiden joukossa näkyi luonnollisesti muita ammattiin opiskelevia sekä jonkin verran koululaisia. Toivottavasti koululaisten joukossa

oli myös alakoululaisia, asennekasvatus

kannattaa aloittaa mahdollisimman varhain.

Toivottavasti yleisön joukossa oli myös niitä

kaikkein kalkkeutuneimpia opinto-ohjaajia, jotka eivät ole päivittäneet tietojaan ammattiin opiskelemisesta ja jotka yhä suosittelevat

ammattioppilaitoksiin hakeutumista nuorille kakkosvaihtoehtona lukiolle.

Vaikka Taitaja on kilpailu, ei kilpailuhenkisyys välittynyt oikeastaan mitenkään kilpailualueilla. Eräs tarjoilijakilpailija totesi, että ei kilpailussa sijoittuminen ole tärkeää, tärkeämpää on

osallistuminen, se osoittaa tuleville työnantajille, että on kiinnostunut omasta alasta. Mahtavaa sanon minä.

Minä olen vain maanviljelijä ja meillä on vain 30 lehmää. Olet ihan varmasti kuullut tämän lauseen, minä ainakin olen. Hän on toimitusjohtaja, pankinjohtaja tai lääkäri, se se vasta on jotain, eikö? Niin sanottuja hienoja töitä tekevistä sukulaisista moni ottaa ilon irti ja yrittää nostaa samalla omaakin asemaa, kun sukulaisiahan tässä kuitenkin ollaan, melkein yhtä

hyviä siis.

Hyvä itsetunto vahvistaa ammattiylpeyttä. Kun on huono itsetunto, sortuu vähättelemään sekä itseään että työtään, eikä silloin osaa

nauttia, vaikka joku ulkopuolinen kehuisi ja kannustaisi.

Ihmisille tuputetaan vähän väliä listoja

arvostetuimmista ja vähiten arvostetuista

ammateista tai yliopistojen pääaineista, jonne on eniten hakijoita. Listat tuskin ohjaavat

kenenkään käyttäytymistä, korkeintaan vahvistavat stereotyyppistä ajattelua. Toimittaja taitaa

olla siellä vähiten arvostettujen ammattien

listalla kärkipäässä. Onneksi listasijoitus ei näy ainakaan omassa työssäni.

Taitaja-kisojen finaaliin asti selvinneet nuoret

ovat varmasti etulyöntiasemassa työmarkkinoilla, toivottavasti ainakin. Työmarkkinoilla pärjääminen vaatii yhä enemmän ja enemmän. Ajat jolloin opiskelijat haettiin töihin jo ennen valmistumista tai viimeistään valmistumisen jälkeen ovat kaukaista menneisyyttä melkein kaikilla aloilla, ainakin korkeakouluissa.

Kunpa nämä taitavat nuoret pääsisivät aikanaan työpaikoille, joissa niillä kokeneemmilla työkavereilla olisi yhä ammattiylpeyttä ja intoa työtänsä kohtaan. Että innokkaiden nuorten

intoa ja halua kehittyä ei tapettaisi ainaisella pessimistisyydellä, valituksella ja yleisellä

haluttomuudella työtä ja elämää kohtaan.

sari.penttinen@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF