Suomelta puuttuupohjoinen strategia
Suomelta puuttuu kokonaisvaltainen strategia siitä, kuinka pohjoisia alueita pitäisi kehittää ja minkälaista yhteistyötä se edellyttäisi naapurimaiden kanssa.
Pulma ei ole pieni, sillä Barentsin alueelle on tulossa 120 miljardin euron investoinnit vuoteen 2020 mennessä.
Niin sanotussa arktisessa yhteistyössä Norja ja Venäjä ovat paneutuneet kaasu- ja öljyvarojensa kehittämiseen, mutta Suomea ovat liikuttaneet lähinnä kaivosasiat.
Niidenkin hoito on maan sisällä hajanaista. Yritykset tietävät tämän ja kääntyvät sen liikenne-, elinkeino- tai ympäristöviranomaisen puoleen, jolta tietävät luvan heltiävän helpoimmin.
”Tilanne on, että seurustelemme yksittäisten hankkeiden kanssa ja alueita kehitetään hanke kerrallaan”, ympäristöministeri kansliapäällikkö Hannele Pokka totesi toimittajille tiistaina.
Koko aluetta koskeva kaavoitusnäkemys auttaisi niin tuulivoimapuiston kuin kauppakeskusten sijoittelussa.
Alueiden kehitys on muutoinkin talousvetoista, vaikka ympäristöasiat ovat nousseet yleisesti yhä tärkeämmiksi.
Esimerkiksi käy Talvivaaran kaivos, jota ministeriö puolsi muttei ehkä enää puoltaisi yhtä hövelisti. Luvan hakija jätti nimittäin niin puutteellisen hakemuksen, että sitä piti täydentää monta kertaa. Käytännössä viranomaiset tekivät yritykselle kuluvan työn.
Pokan mielestä uusi kaivoslaki on kuitenkin vanhaa parempi. Se pakottaa miettimään elinkeino-, väestö- ja luontovaikutuksia tarkasti ja jättää kunnalle veto-oikeuden. Siinä on ehkä syy, että hakemuksia on jätetty paljon. Hakijat ovat saattaneet toivoa käsittelyä vanhan lain mukaan.
Suomen pitäisi pystyä ottamaan nykyistä isompi osa kaivostuotosta alueille vaikka lainsäädännön avulla, kuten Kanadassa. Pokka ei pidä vertausta riistettyyn Kongoon ihan vääränä ja ymmärtää, etteivät paikalliset asukkaat halua tyhjentää kaikkia mineraalejaan yhden sukupolven aikana.
”En ole nähnyt yhtään ympäristöystävällistä kaivosta. Aina niillä on vaikutusta herkkään arktiseen ympäristöön.”
Hallitusohjelmassa luvatun erityisen Itä- ja Pohjois-Suomen kehittämisohjelman toivotaan tuovan yhtenäistä tulevaisuuden valoa alueelle. Kyselyissä on ilmennyt, että pohjoinen kiinnostaa myös Turun, Tampereen ja Uudenmaan bisnesväkeä.
”Siitä on tullut koko Suomen asia”, Pokka tulkitsee.
Oma lukunsa pohjoisen kehittämisessä on liikenne ja erityisesti rautatieyhteys Venäjälle ja Jäämerelle. Sitäkin on ”puuhattu monissa pöydissä”, mutta valmista ei ole tullut.
Radan puhkaisua pohjoiseen ei ole koskaan edes kirjattu maan virallisiin tavoitteisiin.
”Paitsi silloin, kun Petsamo kuului Suomelle. Silloin rataan oli varattu rahatkin.”
Hallituksen liikenneselonteolta odotetaan linjauksia asiaan.
Laivayhteys Koillisväylää pitkin Aasiaan kiinnostaisi kovasti kiinalaisia, mutta heitä ja EU:ta ei ole huolittu Arktiseen neuvostoon tarkkailijoiksi. Neuvostossa istuvia Yhdysvaltoja taas ei koillisväylä kiinnosta.
Suomalaisten sauma hyötyä väylän laajemmasta käytöstä olisi tehdä arktisesta meriosaamisestaan vientituote.
Koko pohjoisen alueen kohtalonkysymys on väestönkasvun, ehtyvistä luonnonvaroista taistelun ja talouden kansainvälistymisen ohella se, kuinka ilmastonmuutos tänne vaikuttaa.
”Sulavatko jäätiköt nopeasti ja muuttavat Golf-virtaa? Vai tuleeko tästä maapallon uusi Eldorado?” Pokka pohtii.
EIJA POUTANEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
