Nuorisoseura kannattelee hakkapeliittapitäjän mainetta
Tammelan nuorisoseura Aura saa hakkapeliittatapahtuman avulla tuloja talonsa Auran pirtin ja kerhotoiminnan ylläpitämiseen. Vasemmalla Mika Lehtonen, Petro Lilja ja Harri Hutka; oikealla Sari Vesander, Mari Rauhaniemi ja Sofia Rauhaniemi sekä heidän edessään Veikka ja Miinu Koivuhuhta. Kuva: Viestilehtien arkistoTAMMELA (MT)
Valtatien varrella suuri, soturin kuvalla koristettu kyltti toivottaa kulkijan tervetulleeksi hakkapeliittapitäjä Tammelaan.
Kunnan maine on suurelta osin yhden kesätapahtuman ja sen järjestäjien varassa.
Noin 10 000 kävijän hakkapeliittatapahtuma elokuun ensimmäisenä viikonloppuna on järjestäjälle, Tammelan nuorisoseura Auralle, suuri ponnistus. Tänä vuonna se toistuu 35:ttä kertaa.
Hakkapeliittapatsas on kyllä komistanut Tammelan kirkon edustaa 1930-luvulta lähtien, mutta kunta ei ennen tapahtuman tuloa juuri mainostanut itseään entisaikojen sotureilla.
”Tammelasta otettiin suhteessa eniten sotilaita 30-vuotiseen sotaan. 24 miestä lähti, 14 palasi”, kertoo nuorisoseuran puheenjohtaja Mari Rauhaniemi.
Tapahtuma sai alkunsa, kun Mari Rauhaniemen Helsingistä muuttanut äiti Leila Rauhaniemi innostui hakkapeliitoista, historiasta ja käsitöistä.
Alkuun järjestäjänä oli neljä nuorisoseuraa, nykyisin lähinnä nuorisoseura Aura. ”Järjestäminen on vuoden mittainen urakka, joka tehdään talkoilla.”
Viimeisenä viikkona ennen tapahtumaa työ alkaa olla täysipäiväistä. Vapaaehtoisia on noin 60.
”Markkinointi, liikennepalaveri, vaatteiden vuokraus, torikehikoiden rakentaminen”, Rauhaniemi luettelee.
Lupa-asiat työllistävät paljon. Makkaran lämpötilaa pitää seurata ruokakojuissa.
Hakkapeliittatapahtuma käynnistyy hakkapeliittapatsaalta, jonka juureen lasketaan seppele hakkapeliittojen muistolle. Sen jälkeen mennään kirkkoon. Seurakunta on juonessa mukana: jumalanpalvelus noudattaa 1600-luvun kaavaa.
Miehet ja naiset istuvat eri puolilla, kuninkaalliset lähimpänä alttaria. Eteisessä viruvat jalkapuuhun joutuneet.
Kirkon jälkeen koittaa avauspuhe. Sotilaat suorittavat väenoton, ja joukko marssii kuningaspari ja ratsusotilaat etunenässä Mustialaan, jossa tapahtuma jatkuu 1600-luvun torielämän hengessä.
Mustiala on entinen kuninkaankartano ja Suomen vanhin maatalouskoulu, joka palvelee nykyisin Hämeen ammattikorkeakoulun ja Hämeen ammatti-instituutin kampuksena. Vanhat rakennukset ja puisto sopivat hyvin historiasta ammentavan tapahtuman ympäristöksi.
Hakkapeliittatapahtuma ei ole mikään tavallinen markkinatori. Erikoisen tunnelman houkuttelemana kävijöitä tulee eri puolilta Suomea. Käsityöläiset tekevät työnäytöksiä ja myyvät tuotteitaan. Kansanmusiikki soi. Sotilaat hulluttelevat vaikka painia lyöden.
”Haju ja koko tunnelma ei välity muuten kuin itse kokemalla. Sepän kilkatus kuuluu koko ajan taustalla”, kuvaa sotilasporukan vastaava Harri Hutka.
Torilla voi kuulla asiantuntijoiden luentoja historiasta ja katsoa näytelmäkerhon esitystä.
Varaamalla paikan pääsee 1600-luvun pitopöytään, josta vastaa Kojon nuorisoseura. Ohrarieskaa, haudutettuja nauriita, suolakalaa, palvilihaa ja piimäjuustoa syödään sormin – haarukkaa ja veistä saa käyttää vain kuningaspari.
Kuninkaaksi valitaan yleensä tunnettu henkilö lähiseudulta tai joku, jolla on siteitä nuorisoseuraan. Henkilöllisyys pysyy salassa viimeiseen asti.
Koska tunnelma on tapahtuman ydin, se vaatii huomionsa myös lukuisilta ulkopuolisilta markkinamyyjiltä. ”Torilta joutuu pois, jos tulee muovin kanssa”, Rauhaniemi kertoo. Toriohjeissa rajoitetaan myytävien tuotteiden lisäksi kojujen materiaalit – puuta ja luonnonkuituja suositaan.
Myyjien vaateparrestakin on tarkat ohjeet. Parhaat kojut palkitaan.
Säännöistä huolimatta – tai kenties juuri niiden vuoksi – halukkaita käsityöläisiä ja myyjiä olisi enemmän kuin Mustialaan mahtuu.
”Työnäytöksinä on esimerkiksi taontaa, köyden punontaa, saippuan keittoa ja tänä vuonna ihan uutena pässin kivespussien parkitseminen ja pehmitys pussukoiksi”, paljastaa torivastaava Sari Vesander.
Talkooapua auralaiset toivoisivat aina lisää. Seura on joutunut miettimään vuosien varrella, mitä kaikkea tehdään omin voimin. Esimerkiksi liikenteenohjaus on nykyisin ulkoistettu.
Ratsusotilaiden mukanaolosta saa kiittää Ratsumieskillan Lempäälän seudun eskadroonaa.
Myös tammelalaiset hakkapeliittoja esittävät miehet ovat korvaamattomia. Väenotto ja marssi toistuvat joka vuosi samanlaisina, loppu on improvisaatiota ja hauskanpitoa.
Rivit harvenevat viikonlopun aikana. Johtunee juhlaväsymyksestä, mutta virallinen selitys on tietysti 30-vuotinen sota.
”Lauantaina on parhaimmillaan 30 marssijaa. Lähestulkoon puolet on ollut aina sunnuntaisinkin”, Hutka kehuu.
Nuorisoseura ylläpitää hakkapeliittatapahtumasta saaduilla tuloilla kerhotoimintaa ja seuran taloa Tammelan keskustassa.
Lapsille ja nuorille suunnattu kerhotoiminta ei yleensä liity hakkapeliittoihin, mutta ensi syksyksi suunnitteilla on ompelukerho, jonka tuotoksilla voidaan täydentää asustevarastoa.
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
