Eletään untuvan sesonkiaikaa.
Ankkaa ja hanhea teurastetaan joulupöytiin. Untuvatuotteet ovat myös suosittuja lahjoja.
”Untuva on globaali trendi. Se on luonnontuote, josta ei tule mikromuovia”, Joutsen Finland Oy:n toimitusjohtaja Matias Kotkasaari toteaa. Yritys valmistaa untuvasta liinavaatteita ja untuvatakkeja.
Lämmin ilmastokaan ei buumia taita: Italiassa on ollut muotia käyttää untuvatakkia yhdessä shortsien kanssa.
Kotkasaari tuntee alaan kohdistuvat paineet.
”Asiakkaat haluavat tietää, mistä untuva on peräisin. Vastuullisuus on nyt Joutsenen pääprojekteja.”
Marraskuun lopulla hän oli puhumassa vastuullisuuden ja liiketoiminnan yhdistämisestä Tekstiilin ja muodin päivillä.
Vastuullisuutta peräänkuulutetaan erityisesti kotimaassa ja Ruotsissa.
”Kaukoidässä puhtaus ja laatu ovat suurimmat argumentit.”
Kotkasaari edustaa neljättä sukupolvea untuvayrityksen ohjaksissa. Seuraava polvi varttuu kotona. Perheeseen on hiljattain syntynyt tytär.
Perheyritys tunnettiin ennen vuotta 2005 nimellä Oy Suomen Höyhen Ab. Vanha nimi vain ei tahtonut taipua ulkomaalaisten yhteistyökumppaneiden suussa.
Joutsenen jalostama untuva tuodaan Euroopasta.
Kotimaisella untuvalla ei pitkälle pötkitä, sillä lintuja ei kannata kasvattaa pelkästään untuvan takia.
Jos broilerista saisi untuvaa, Suomi olisi markkinoilla vahvoilla. Untuvaa tulee kuitenkin vain vesilinnuista. Lisäksi esimerkiksi kalkkunalla höyhenen sisällä on allergisoivaa hilsettä.
”Jos Suomessa joku haluaa ankkaa kasvattaa, ostamme mielellämme untuvat.”
Ranskasta ja Espanjasta Joutsen tuo ankanuntuvaa, Puolasta ja Unkarista hanhea.
Ranskassa siipikarja on melkein kansallisruokaa, Kotkasaari pohtii. Hän on vieraillut tiloilla ja esittelee kuvia ulkoilevista linnuista. Nyt ne eivät kuitenkaan pääse ulos lintuinfluenssan takia.
Yli puolet EU:ssa kasvatetuista ankoista teurastetaan Ranskassa.
Untuva läpsytellään kuolleista linnuista irti niin sanotuilla kumituteilla. 50 linnusta saadaan noin kilo untuvaa, Kotkasaari arvioi.
Millaisista oloista Joutsenen untuva on sitten peräisin?
Esimerkiksi Ranskassa tuotetaan edelleen hanhen- ja ankanmaksaa pakkosyöttämällä lintuja.
Joutsen luottaa sertifikaatteihin. 90 prosenttia untuvasta tuotetaan saksalaisen Downpass 2017 -nimisen sertifikaatin alla.
Sen ehtoihin kuuluu, ettei lintuja ole pakkosyötetty. ”Kaikki tilat sertifioidaan riippumattoman tahon toimesta, vähintään joka toinen vuosi.”
Kaikki Joutsenen käyttämä untuva on teurastuksen sivutuotetta.
Yritys kuuluu EDFA:n eli Euroopan untuva- ja höyhenjärjestöön. Järjestöön kuuluvilta yrityksiltä edellytetään, etteivät ne osta untuvaa elävältä kynityistä linnuista. Joutsen ostaa myös RDS-sertifioitua untuvaa.
Unkarista tulee jonkin verran untuvaa pieniltä perhetiloilta. Pientilojen untuvaa ei ole sertifioitu.
”Siellä on sellainen tapa, että perheellä on 50 hanhea, jotka syksyisin laitetaan teuraaksi. Ei sellaisen perheen kannata sertifikaatista maksaa.”
Eikö silloin ole riskinä, että lintua nypitään elävältä?
”Siitä ei ole noille tiloille mitään hyötyä. Tiloille tehdään vuosittain myös henkilökohtaiset tarkastukset.”
Lihaksi kasvatettavat hanhet teurastetaan niin nuorina, ettei niistä ehtisi nyppiä untuvaa useampaan kertaan, Kotkasaari sanoo. Nypittäväksi jäisivät vain emot. ”Nypitty untuva on myös laadultaan huonompaa.”
Euroopan untuvapiirit ovat pienet. Puhuessamme Kotkasaari oli juuri hankkimassa ranskalaiselle yhteistyökumppanilleen mölkky-peliä Ebaysta.
Alalla on kuitenkin huijareita, Kotkasaari varoittaa.
”Joku oli tilannut netistä ’meidän’ untuvatakin, joka olikin halpa kopio”, hän sanoo. ”Huijarit väärentävät sertifikaatteja, nyppivät eläviä hanhia ja rahastavat.”
Joutsenella jalostetaan jonkin verran myös kotimaista hanhea.
Untuvat ja höyhenet erotellaan tuulikaappia muistuttavassa laitteessa. Untuvat ovat kevyimpiä, joten ne lentävät pisimmälle.
Suurin osa untuvatuotteista on täysuntuvaa, mutta mukana on myös untuvan ja pienen höyhenen sekoitetta. Sekoiteprosentti ilmoitetaan tuotteen kyljessä.
Suomalaisessa untuvassa kiinnostavat rajoitettu saatavuus ja laatu.
”Suomalainen superuntuva myydään hyvin pitkälti Kaukoidän peitoissa.”
Suomalaisuus ei ole maailmalla automaattinen myyntivaltti. Esimerkiksi Amerikassa himoitaan nyt puolalaista untuvaa, Kotkasaari kertoo.
Kotimaassa suomalaista untuvaa ei juuri myydä. Poikkeuksena oli viime vuosi, jolloin siitä tehtiin Suomi 100 -erä.
Aikoinaan ihmiset kallistivat päänsä tyynyille, joita täytettiin villien lintujen untuvilla.
Viikinkiaikaisista tyynyistä on löydetty esimerkiksi merimetson untuvia.
Suomessa ammutaan vuosittain satoja tuhansia vesilintuja. Miksei untuvaa voisi saada riistasta?
Niin, hyvä kysymys, Kotkasaari aprikoi. Sen kerääminen olisi luonnonoloissa kuitenkin haastavaa, hän jatkaa. ”Untuva maatuu kosteana hetkessä.”
Entä miksi eri tahoilla on niin eri käsitykset elävältä nypittyjen lintujen osuudesta? Kotkasaaren tietojen mukaan elävältä nypittyjen lintujen osuus on globaalisti muutaman prosentin tietämissä.
Valeuutisia tulee aika paljon, hän uskoo.
”Ranskassa teurastetaan 250 000 ankkaa päivässä. Elävältä nyppimiseen tarvittaisiin koko Ranskan kansa”, Kotkasaari sanoo.
Joutsenen takeissa käytetään vielä aitoja turkissomisteita. Niistä pyritään luopumaan, kunhan tarpeeksi laadukas tekoturkis löytyy. Voisiko Joutsen luopua myös untuvasta?
”Meidän on parempi pysyä siinä mitä parhaiten osataan. Ja näyttää kuluttajalle, että tätä touhua tehdään eettisesti.”
Joutsen ei ole ainoastaan suurin untuva-alan toimija Suomessa, vaan käytännössä ainut. Miksei tekijöitä ole enempää?
Kenties alan arvaamattomuuden takia, Kotkasaari sanoo. Raakaaineen hinta heittelee rajusti. Viimeksi untuvan hintaa nosti tuntuvasti lintuinfluenssa. Viime vuonna Lounais-Ranskassa lopetettiin taudin takia noin miljoona siivekästä.
”Hinta kaksinkertaistui muutamassa vuodessa.”
Joutsenella on meneillään brändiuudistus. Kasvu oli taittunut ja firma päässyt pölyyntymään, Kotkasaari kertoo.
Logo on uudistettu ja uusi verkkokauppa avattu. Virossa aukesi hiljattain uusi tehdas. Vastuullisuuden kehittäminen on kuitenkin tärkeä hanke, jonka avulla yritys uskoo pärjäävänsä tulevaisuudessa.
Tavoitteena on, että kuluttaja voisi jäljittää takkinsa tilatasolle saakka.
”Tuotannosta yritetään saada mahdollisimman läpinäkyvää.”
Lue myös:
