kirja Huippujohtajien huippumokat syntyvät kovassa vauhdissa
Suomen pahimmat bisnesmokat -kirja kertoo huippujohtajien huippumokista, joiden perusteet ja tausta vaikuttavat hämmästyttävän samanlaisilta. Johtajilla on paljon rahaa taskussa ja kova into ostaa. Vauhtisokeus vaivaa, analyysit tulkitaan omaksi eduksi ja ostopäätös tehdään, meni syteen tai saveen.
Kirjan tehneet taloushistorian professori Markku Kuisma ja Talouselämän aiempi päätoimittaja Pekka Seppänen arvelevat, että on mahdollista, että virheistä oppii. ”Tähänastinen maailmanhistoria ei tosin siltä näytä. Samat virheet toistuvat aina uudelleen myös suomalaisten yritysten toiminnassa.”
Kirjassa ei haluta kuitenkaan tuomita oikein pahasti johtajia, ”koska hekin ovat vain ihmisiä”. Kirjoittajat huomauttavat myös, että menestystarinoista olisi joutunut kirjoittamaan paljon paksumman teoksen.
Bisnesmokista kerrotaan tarinoita tapauksittain Sonerasta alkaen yhdeksään lukuun jaettuna. Yhden firman nimen mukaan nimetyn luvun otsikon alle mahtuu monen muunkin yhtiön mokia, mikä hieman häiritsee lukemista.
Kirjoittajat ilkkuvat vahvasti osakeyhtiö- ja markkinatalousoppien puhtaimmille kannattajille. Suomen suurimpien investointien listan kärkeä hallitsevat isot osuustoiminnalliset yritykset, ”jollaisia ei oikean opin mukaan pitäisi olla enää olemassakaan”. Ja kuitenkin Metsäliitto, osuuspankkiryhmä, S-ryhmä ja Valio porskuttavat läpi lamakausien ja finanssikriisien.
Suurimmat mokat näyttävät sattuneen yritysostojen yhtey-
dessä ja samaan aikaan vuosituhannen vaihtuessa. Silloin Soneran lisäksi olivat ostopuuhissa kaikki kolme isoa metsäyhtiötä.
Vaikka Soneran Saksan umts-lupien eli ilmatilan ostoon hukkaama 4,3 miljardia euroa oli suuri erehdys, Stora Ensolle johtajanaan Jukka Härmälä sattui vielä suurempi. Yhtiö epäonnistui sekä ostossa että myynnissä.
Stora Enso osti Amerikasta Consolidated Papersin epäonnistuttuaan ensin Donohuen ostossa. Hinta oli 3,9 miljardia dollaria ynnä 0,9 miljardin velat.
Paperien hinnat romahtivat vuoden kuluttua ja kulutus alkoi vähentyä. Tilanne oli sama muidenkin metsäfirmojen kohdalla.
Kirjassa moititaan Stora Ensoa liiasta optimismista. ”Yritysostoa perustelevat kalvot näyttävät jälkikäteen pikemminkin toiveajattelulta kuin analyysiltä. Mutta Stora Ensolle ne kelpasivat.”
Myöhemmin Stora Enso myi Consolidatedin pääomasijoittajille 1,8 miljardilla dollarilla. Kauppa aiheutti Stora Ensolle 2,0–2,7 miljardin euron tappiot.
Yhtiön myyntimoka tapahtui, kun Stora Enso myi Fortumille 1 500 megawattia sähköntuotantoa. Viitisenkymmentä vesivoimalaa ja osuudet kahdesta ruotsalaisesta ydinvoimalasta toivat kassaan 1,85 miljardia euroa. Kirjoittajat toteavat, että jälkikäteen arvioituna hinta oli naurettavan pieni.
”Voimaloiden myynti oli samankokoinen möhläys kuin Consolidatedin osto.”
Suomen valtio kuitenkin voitti, sillä se omisti Stora Ensosta vain viidenneksen, mutta Fortumista puolet.
Metsäliitto halusi laajentua muiden perässä. Pörssiyhtiö Metsä-Serlan terhakka toimitusjohtaja Jorma Vaajoki halusi mullistaa kaiken vuoden 1996 jälkeen. ”Vaajoki ja hänen aisaparinsa, talous- ja kehitysjohtaja Ari Martonen panivat tuulemaan vauhdilla ja vimmalla. Metsäliiton hallitus ja pääjohtaja Antti Oksanen eivät ehtineet hillitsemään tähtipelaajiaan.”
Metsä-Serla osti ruotsalaisen MoDon 2,3 miljardilla kesäkuussa 2000. Hinta oli yhtiön kokoon nähden valtava. Marraskuussa meni vielä 250 miljoonaa euroa hienopaperiyhtiö Zandersiin.
Sitten alkoivat vaikeudet, joiden vuoksi Metsä-Serla, M-real ja Metsä Board ovat sulkeneet ja myyneet tehtaita. Yhtiön liikevaihto supistui yli 70 prosenttia vuodesta 2001.
Kirja luokittelee yhdeksi onnekkaimmista selviytymistarinoista UPM-Kymmenen ”ihmeellisen pelastumisen”. Yhtiö halusi yhdistyä amerikkalaisen Champion Internationalin kanssa vuonna 2000 Juha Niemelän johdolla. International Paper kuitenkin nappasi firman suomalaisten nenän edestä ja pelasti samalla UPM:n katastrofilta.
UPM onnistui jo aiemmin saamaan Aasian-seikkailuillaan Kiinasta paperikoneen puoli-ilmaiseksi.
Säästyneillä Champion-rahoillaan UPM osti kuitenkin kanadalaisen Miramichin. Ostos epäonnistui täysin. Ilmeisesti kirjassa luokitellaan UPM:n ostokset liian pieniksi, koska ne jätetään mainitsematta.
Yrityskirjoissa mennään usein hyvin syvälle yksityiskohtiin. Bisnesmokissa niin ei tapahdu, tapahtumista tulee tarinaa pienellä huumorilla. Lopussa johtajuutta pohditaan pitkään ja ehkä turhan monisäikeisesti.
JOUKO KYYTSÖNEN
Markku Kuisma ja Pekka Seppänen: Suomen pahimmat bisnesmokat. 235 sivua. Siltala.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
