Vanha läppäri saa kierrättämällä uuden elämän – mutta moni hilloaa arvokkaita materiaaleja kotona

Käytöstä poistettuja pieniä laitteita voi viedä SER-keräyspisteisiin ja moniin laitteita myyviin myymälöihin. LEHTIKUVA / Markku Ulander.  

Vuonna 2006 hankittu kannettava tietokone on ehtinyt elinkaarensa aikana nähdä monenmoisia vaiheita: esseitä, opintopisteitä, paljon pasianssia, Youtuben yleistymisen ja Facebook-profiilin luomisen. Yli vuosikymmenen se on kuitenkin tuijotellut vain varastolaatikon seiniä, ja vuosien saatossa se on saanut seurakseen pari muutakin käytöstä poistunutta läppäriä.

Nyt se on pöydällä kierrätyspalveluyritys Kuusakosken toimipisteessä Lahdessa. Myyntipäällikkö Sami Dahlgren näkee heti, että käyttöarvo on nolla.

”Sen tietää jo siitä, että tässä lukee Fujitsu Siemens”, hän sanoo osoittaen sormella läppärin merkkiä.

Kieltämättä elektroniikkamaailmassa kyse on käytännössä ruumiista. Fujitsu osti Siemensin ulos yrityksestä noin 15 vuotta sitten.

”Eli saa repiä?” Dahlgren vielä kysyy hymyillen.

Niin opiskeluaikaisesta läppäristä lähtee ensin irti näyttö ja sitten akku. Näyttöpaneeli voidaan joissakin tapauksissa käyttää uusiksi, ja akku kierrätetään kuin mikä tahansa akku tai paristo. Lopputavarasta saadaan muovin irrotuksen jälkeen vielä arvokkaita metalleja irti.

Ja jos kovalevyllä oli yhä tallella ensimmäisiä digikameralla ottamiani valokuvia, kukaan ei pääse niihin käsiksi. Kovalevy tuhotaan niin pieneksi silpuksi yhdessä muiden kovalevyjen kanssa, että tietoja ei saisi esiin vimmaisellakaan yrityksellä.

Muutaman läppärin pino, vanha pelikonsoli tai periksi antanut puhelin ei ole harvinainen näky kodin hyllyssä – siitäkään huolimatta, että monien laitteiden akut voivat aiheuttaa palovaaran. Tilastokeskus kertoi vuonna 2020, että vanhaksi jääneet ja kierrätyskelpoiset laitteet jäävät lojumaan laatikoihin yli neljässä viidestä kotitaloudesta.

Vaikka yksi läppäri tai puhelin ei tunnu paljolta, kokonaisuus on valtava. EU:ssa sähkö- ja elektroniikkaromu eli SER on nopeimmin kasvava jätevirta. YK:n elektroniikkajätettä tarkastelevan raportin mukaan elektroniikkajätteen määrä kasvaa maailmanlaajuisesti viisi kertaa vauhdikkaammin kuin varsinaiseen kierrätykseen päätyvän elektroniikkajätteen määrä.

Ongelma on niin suuri, että joka vuosi lokakuun 14. päivänä vietetään kansainväistä elektroniikkajätteen teemapäivää.

YK:n raportissa ennustetaan, että vuosittaisen elektroniikkajätteen määrä kasvaa maailmanlaajuisesti 82 miljoonaan tonniin vuoteen 2030 mennessä, kun raportin tarkasteluvuonna 2022 sitä kertyi 62 miljoonaa tonnia. Tiedotteen mukaan paino vastaa 107  000:ta kappaletta maailman suurinta ja painavinta matkustajalentokonetta.

Sähkö- ja elektroniikkaromun kierrätykselle ei monissa maissa ole toimivaa infraa, mutta Suomessa ja EU:ssa sellainen on. Käytöstä poistettuja pieniä laitteita voi viedä SER-keräyspisteisiin ja moniin laitteita myyviin myymälöihin.

Kuusakoskelle kuluttajien tuhottavat kannettavat tietokoneet, tabletit ja puhelimet tulevat Seiffi-palvelun kautta. Sitä tarjoavat yhteistyössä SER-kierrätys, Kuusakoski, kiertotalousyhtiö Inrego ja Posti.

Toimittajan kuluttajaläppärit eivät ole Kuusakoskelle edes nappikauppaa. Suurin osa sen käsittelemistä laitteista tulee yrityksiltä ja valtionhallinnolta, ja laitteita sekä kunnostetaan uudelleen käytettäviksi että murskataan materiaalikierrätystä varten. Elektroniikkajätteestä Kuusakoski kierrättää vuositasolla Suomessa 30  000 tonnia materiaalia, ja uusiokäyttöön meneviä kovalevyjä, komponentteja ja kokonaisia laitteita on satojatuhansia.

Seiffissä työnjako menee teoriassa niin, että Kuusakoski tekee materiaalikierrätyksen ja Inrego huolehtii kiertoon sellaiset laitteet, joilla on vielä käyttöarvoa. Käytännössä kuitenkin kumpikin tekee sen, mikä on kullekin laitteelle järkevintä.

Kuusakosken Dahlgren kertoo, että läppäreille tehdään ensin alkuarvio. Jos silmämääräisesti ei ole nähtävissä selviä merkkejä – kuten Fujitsu Siemens -tarroja –, laite tutkitaan ja testataan.

”Sellaista tilannetta ei ole, että läppäri otettaisiin paketista ja nakattaisiin suoraan murskaimeen. Vähintään akku irrotetaan ja katsotaan, mitä arvokkaita osia voisi vielä kompontentteina hyödyntää”, Dahlgren sanoo.

Ja kun koneita on paljon, hyödynnettävää riittää. YK:n raportin mukaan elektroniikkajätteessä olevan kierrätettävän materiaalin arvo lasketaan globaalisti kymmenissä miljardeissa dollareissa.

”Kultaa, jalometalleja, kuparia, palladiumia... Monia tosi arvokkaita materiaaleja”, Dahlgren kertoo.

Kun aineet saadaan kiertoon, tarve kaivaa uusia metalleja ja mineraaleja vähenee. Kuusakosken asiakaskokemuspäällikkö Tatu Karlström kertoo, että elektroniikkaromussa on monin verroin kultaa verrattuna kultakaivosmalmiin. Metallien kysynnän kasvun vuoksi malmipitoisuus, jolla kultakaivos kannattaa avata, on laskenut huomattavasti vuosien saatossa. Kaivostoiminta muun muassa muokkaa maa-alueita merkittävästi sekä vie paljon vettä ja energiaa.

Moni jättää läppärit ja puhelimet lojumaan kotiin siksi, että pelkää niiden sisältämän datan päätyvän vääriin käsiin. Seiffi-palvelun asiakaspalveluvastaava Tessa Tammilehto Elker Oy:stä kertoo, että valtaosa kuluttajien kysymyksistä liittyy juuri tietoturvaan.

Koska Kuusakoski ja Inrego palvelevat yrityksiä ja viranomaisia ja prosessien on täytettävä niiden tietosuojavaatimukset, kuluttajienkin laitteet päätyvät erittäin korkean tietosuojan piiriin. Lisäksi laitteesta saa Seiffin kautta tuhoustodistuksen.

Inregon toimipisteessä Vantaalla tuotannon vetäjä Petri Kurronen kertoo, että datan ylikirjoitus tehdään Blanccolla, joka on kansainvälisesti ja myös esimerkiksi Britannian hallinnossa käytetty ohjelmisto. Kun tiedot on tuhottu, laite testataan ja sille määritellään kuntoluokitus. Vialliset laitteet pyritään korjaamaan tai käyttämään varaosina, käyttökelpoiset menevät myyntiin.

Inregon markkinointipäällikkö Heini Kettunen korostaa, että laitteita ei myydä minne tahansa. Kohdemaista tehdään maariskianalyysit.

”Analyysissä arvioidaan muun muassa maan sosiaaliset ja hallinnolliset tekijät, ihmisoikeudet, korruptioaste, kansallinen e-jätesäädös ja kierrätysmäärät. 90 prosenttia laitteista menee EU-alueelle”, Kettunen kertoo.

Seiffin kautta Inregolle pitäisi tulla nimenomaan vielä käyttöön kelpaavia laitteita. Arvion kuitenkin tekevät kuluttajat itse, eikä se ole aina helppoa.

Kettunen kertoo, että tähän mennessä tulleista kuluttajalaitteista vain noin kolmannes on saatu uudelleen käyttöön ja loput ovat menneet materiaalikierrätykseen. Yrityspuolella uusiokäyttöön meneviä on 92 prosenttia, suurelta osin siksi, että yritysten laitteet ovat usein laadukkaampia ja niitä vaihdetaan nopeammalla syklillä.

Yksi erittäin yleinen ongelma erityisesti puhelimissa on lukitus. Kurronen kertoo, että koska lukitusta ei saada purettua, käyttökelpoinenkin laite voi päätyä varaosiksi ja materiaalikierrätykseen. Niin käy aina, jos datan pyyhkiminen ei syystä tai toisesta onnistu.

Kettunen muistuttaa, että pelkkä tehdasasetusten palauttaminen ei riitä, sillä iPhone jää silti käyttäjän iCloud-tilille. Puhelin täytyy erikseen poistaa käyttäjätililtä, jotta laitetta voidaan edelleen hyödyntää.