Upeaa musiikkia ja pieni tarina suurmiehestä
ILMAJOKI (MT)
”Minä olen johtaja uuden Suomen
idästä nousee parempi huomen
lännessä näemme vain päivän laskun.
Joka ei ole puolesta, on mua vastaan.”
Suur-Suomi-ajatusten hylkääminen ja Neuvostoliiton luottomieheksi ryhtyminen oli Urho Kekkoselle takinkääntö, jolla oli ”huikea merkitys Suomen historialle”, toteaa kirjailija Lasse Lehtinen.
Tämä takinkääntö on myös lähtökohtana Ilmajoella tänään perjantaina kantaesitettävässä Kekkos-oopperassa.
Lehtinen on kirjoittanut oopperan libreton. Sen on säveltänyt Uljas Pulkkis ja ohjannut Vilppu Kiljunen.
Ilmajoen musiikkijuhlat toteutetaan valtaosaltaan kökkätyönä eli talkoina. Tänä vuonna pelkkien lavasteiden teko vei näyttämömestari Ari Hakoniemen luotsaamalta kökkäporukalta noin 90 päivää.
Oman lisänsä kökkään toivat kevään tulvat, jotka peittivät joenrantaan rakennetun näyttämön lisäksi suuren osan katsomosta.
Kökkäporukan työn tuloksena on näyttämölle valmistunut kymmeniä metrejä pitkä Suomi-laiva, jonka kannelta Kekkonen kansaansa johtaa. Horisontissa kohoaa suuri ja mahtava betonikolossi, jota koristavat valtaisat sirppi ja vasara.
Myös osa oopperan esiintyjistä on paikallisia. Oopperan kuoroina esiintyvät Ilmajoen oopperakuoro ja Ilmajoen oopperan lapsi- ja nuorisokuoro.
Näyttämöllä nähdään myös suomalaisen oopperan kärkikaartia. Kekkosen roolissa esiintyy tenori Jyrki Anttila, Tannerina on baritoni Raimo Laukka ja Hrushtshevina bassobaritoni Heikki Aalto.
Näyttävän, ehkä jopa esityksen vaikuttavimman roolisuorituksen tekee mezzosopraano Tiina Penttinen Hertta Kuusisena.
Maaseudun Tulevaisuus oli paikalla seuraamassa oopperan läpimenoharjoitusta keskiviikkoiltana.
Luonto osallistui ulkonäyttämöllä esitetyn teoksen lavastukseen kehystämällä ensimmäisen näytöksen päättävän noottikriisin kirkkailla salamoilla ja kumealla jyrinällä.
Vaikka sade piiskasi näyttämöä koko toisen näytöksen ajan, esiintyjät tekivät roolityönsä siitä häiriintymättä. Päivän helteessä hionnut yleisö hytisi koleassa illassa mutta palkitsi esiintyjät näiden ansaitsemilla runsailla aplodeilla.
Pulkkiksen säveltämä musiikki on kokonaisuudessaan nautittavaa ja ymmärrettävää myös kokemattomille oopperakävijöille. Nykymusiikille tyypillisiä vaikeita sävelkulkukikkailuja ei ole.
Sen sijaan Lehtisen libretto jätti hämmentyneen olon. Libretto vaikutti köykäisesti kirjoitetulta ja se vilisi latteuksia ja kuluneita fraaseja.
Lehtisen tekstissä Hrushtshev vakuuttaa, että ”emme me koskaan Suomea painosta, se kun olisi meille huonoa mainosta”. Toisella tavalla rytmitettynä sanoitus istuisi suomalaisen 1990-luvun rap-artistin suuhun.
Huorat puolestaan ”takovat markkinarakoa” ja lapset lallattelevat ”hei mamboa”. Sanasto on tutumpaa viihteelliselle musiikkiteatterille kuin vakavasti otettavalle oopperalle.
Lehtinen tuntee Kekkosta selvästi enemmän kuin keskivertokansalainen, puhumattakaan meistä Kekkosen kauden jälkeen valtaosan elämästämme eläneistä. Tätä tuntemustaan hän on kirjoittanut rivien väliin. Siitä huolimatta päällimmäiseksi kokemukseksi jää, että Lehtinen on hukannut vahvan tarinan.
Surullista on myös Sylvi Kekkosen jääminen täysin paitsioon. Mezzosopraano Ulla Raiskiolle Lehtinen on suonut vain pari pientä piipahdusta näyttämöllä.
”Miksei kukaan neuvo miestä, estä tuota onnetonta, hulluudesta humaltumasta”, Sylvi pääsee kysymään, kun hänen miehensä ura on jo lähdössä huipulta alamäkeen.
JUHANI REKU
Kekkonen – ooppera suurmiehestä. Kantaesitys Ilmajoen musiikki-
juhlilla 7.6. kello 19.30.
Muut esitykset: 8.–9.6. ja 15.–16.6. kello 14, 14.6. kello 19.
www.kekkonenooppera.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
