huidunperä Tasavallan naiset
Kesä on kypsimmillään, sadonkorjuu alkamassa.
Päivät ovat olleet hyvät ja helteiset, ja suven peltomaisemat ovat muuttuneet upeasta vehreydestä kypsän keltaisiksi.
Näinä päivinä on maaseudulla vietetty myös suvisia ja onnistuneita juhlatapahtumia. On kokoonnuttu naistenviikonkin merkeissä tapaamisiin ja tilaisuuksiin ja käsitelty samalla naistemme osaa ja tehtäviä nyky-yhteiskunnassamme.
Muutamilla paikkakunnilla on tullut muun muassa todetuksi, miten naisemme ovat tässä maassa yhdessä miesten rinnalla kehittäneet pohjoismaista demokratiaamme, taloutta ja kulttuuria ja ylläpitäneet niitä töin ja toimin rakentavissa yhteisöissä ja järjestöissä.
Mielialat ovat näin suvella kokoonnuttaessa olleet mitä myönteisimpiä. Innostus on ollut aiheellista ja tasa-arvo menestyksekäs, kun maamme päättäjät vuonna 1907 yksikamarista eduskuntaa toteuttaessaan antoivat naisillekin ensimmäisinä maailmassa mahdollisuudet äänioikeuden käyttämiseen ja myös valituiksi tulemiseen.
Tie aukeni vähitellen myös maan hallitukseen.
Mieliin onkin palautettu tiedot siitä, että ensimmäiseen, vuonna 1907 työnsä aloittaneeseen, eduskuntaan naisia tuli valituksi kymmenys eli 19 naista. Naisten osuus ja heidän vaikutuksensa on sittemmin kasvanut.
Seuranneissa vaaleissa osuutensa tapasi muutamin poikkeuksin eduskunnassa kasvaa. Siten 1950-lukua lähestyttäessä naisten määrä nousi yksikamarisessa yli kahdenkymmenen ja 60-luvulle tultaessa kolmeenkymmeneen prosenttiin.
Kun tultiin 80-luvulle, naisten osuus nousi yli kuudenkymmenen edustajan. 1990-luvulla naisia valittiin eduskuntaan jo 77, ja nykyparlamentissa heitä on 86.
Kiintoisaa on ollut nähdä, miten naisista vähitellen tuli maan hallituksen jäseniä. Historia kertoo, että ensimmäiseksi naisministeriksi tuli 1927 sosialidemokraattien Miina Sillanpää.
Hän oli jo vuodesta 1907 toiminut eduskunnassa yhtä kautta lukuunottamatta, joten kaksi vuosikymmentä oli alustavaa työtä tehtynä ja kokemusta siten saatu tehtävää varten. Eduskuntaura päättyi vuonna 1947 peräti 38 edustajavuoden jälkeen.
Miina Sillanpään jälkeen ministerinovi avautui varsinkin monille vasemmiston naisille. Heitä olivat muiden muassa kansanedustajat Tyyne Leivo-Larsson ja äärivasemmiston Hertta Kuusinen.
Kokoomuspuolue puolestaan valitsi ensimmäisen naisministerinsä Kyllikki Pohjalan sosiaaliministeriksi vasta vuonna 1962 naisemme oltua lähes 30 vuotta sitä ennen kansanedustajana. Nimitys oli tavallaan puolueen kiitos pitkästä edustajanurasta.
Maalaisliitto-keskustapuolueellakin oli tässä suhteessa omat vaiheensa. Puolueen 1940-luvulla perustettu naisjärjestö toimi innokkaasti saadakseen puheenjohtajansa, kansanedustaja Kerttu Saalastin, Kyösti Kallion tyttären, vuonna 1950 ministeriksi.
Asia näytti jo hoidetun eli Saalastista oli tullut opetusministeri. Yllättäen selvisi, että hallituksen muodostaja Urho Kekkonen oli naisministeriyttä vastaan ja olikin valinnut tehtävään miesedustajan, Lennart Heljaksen. Ensimmäinen keskustanaisen, emännän ja kansanedustajan Vieno Simosen Kekkonen hyväksyi sittemmin useaan kertaan hallitukseen.
Saalasti sai opetusministeriyden hoitaakseen vasta 1954 Kekkosen neljännessä hallituksessa.
Tavallista oli, että hallituksia muodostettaessa mukaan otettiin yksi nainen, korkeintaan kaksi. Näin oli vielä koko 70-luvun.
Sittemmin naisten määrä 1980-luvulla kasvoi kolmeksi, jopa neljäksi. Kun tultiin 2000-luvulle, naisministereiden luku nousi edelleen. Vanhasen vuonna 2003 muodostamassa hallituksessa naisten määrä nousi kahdeksaan ja vuonna 2007 muodostetussa neljän puolueen hallituksessa jopa kahteentoista miesten määrän jäädessä kahdeksaan.
Nyt Kataisen hallituksen 19 ministeristä naisia on miltei puolet eli yhdeksän. Tasa-arvo on toteutunut hallituksessa sukupuolten välillä.
Keskustapuolue on toiminut naisten aseman uranuurtajana, kun se on ensimmäisenä puolueena valinnut kahdesti naisen puolueen puheenjohtajaksi ja kahdesti ensimmäisenä puolueena naisen pääministeriksi. Tehtävissä ovat toimineet Anneli Jäätteenmäki ja Mari Kiviniemi, jälkimmäinen myös valtionvarainvaliokunnan puheenjohtajana.
Valtakunnallisena uranuurtajan tehtäväänsä on jatkanut SDP, kun sen riveistä lähti maan ensimmäinen naispuolinen tasavallan presidentti Tarja Halonen.
Näin naistenviikon jälkimaininkina sopiikin todeta, että tasa-arvon periaatetta on tässä maassa laatuisasti hoidettu ja toteutettu!
HEIKINTYTÄR
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
