Valkohäntäpeura on ongelmallisin riistaeläin
Valkohäntäpeuran siirtoistutus oli vertaansa vailla koko maailmassa. Siitä tuli maamme toiseksi merkittävin riistaeläin, joka syrjäytti joillakin alueilla hirven ja metsäjäniksenkin, ja houkutteli läheisyytensä ilveksiä ja susia, jotka nyt pyörivät pihoissa.
Miksi suurta vahinkoa aiheuttava eläin saa laiduntaa tällaisina määrinä pelloilla ja metsissä?
Peurat tuhoavat taimikot, likaavat ja tallovat viljaa, syövät puutarhoista ja pomppivat tielle aiheuttaen runsaasti liikennevahinkoja, jotka miltei kaksinkertaistuivat 2000-luvulla.
Uutena potentiaalisena epäilynä on peuran toimiminen borrelioosia levittävän punkin isäntäeläimenä, mikä levittää vakavia sairauksia ihmisiin.
Olen eri mieltä tämän Pirkanmaan maakuntaeläimen sopeutumisesta luontoomme. Tiheään asetetuilla ruokintapisteillä ylläpidetään ylitiheää kantaa.
Maani sijaitsevat siirtoistutusalueella, jossa kanta kasvoi katastrofaaliseksi. Kuusentaimikkoni ovat täynnä peuranpolkuja ja makuujälkiä. Taimia syödään, nostetaan ja sotketaan. Viljelijän jyvien seassa haittaava peuranpaska on sentään taimikossa lannoitetta.
Olen kokenut suuttumusta riistapiireissä ja kuullut useamman kerran, että peura ei syö kuusta. Tällä perättömällä kannalla oli myös metsäkeskuksen vahinkoarvioihin osallistunut riistanhoitoyhdistyksen edustaja.
Niin sanotut riista-asiantuntijat ovat saaneet merkittävän aseman maanomistajan tuhojen arvioinnissa. Heidän sanansa painaa yhtä paljon kuin maanomistajankin, eli se on sana sanaa vastaan.
Yllättävää on ollut metsäammattilaistenkin tiedonpuute ja metsästyssuhteiden vaaliminen. Talven edetessä peura siirtyy mäntyihin ja kuusiin, sopeuttaa ruokavaliotaan olojen mukaan.
Koiviston ja Anderssonin 1960-luvun puolivälin tutkimusajoista peurakanta on moninkertaistunut, mutta myös metsänhoito on täysin muuttunut. Koneellisen aukkohakkuun jälkeen metsä uudistetaan jalostetuin taimin. Tämä on lisännyt ongelmaa. Metsitetyn pellon tilanne on erityisen hankala.
Metsästäjät ovat paljon – en sano kaalimaan – vartijoina, kun heille on uskottu monenlaisia tehtäviä, myös riistalaskennat. Riistakeskuksen tehtävänä lain mukaan on riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen ehkäisemisen edistäminen. Se on täysin epäonnistunut kannan arvioinnissa ja vahinkojen ehkäisemisessä.
Metsästäjillä ei ole vastuuta, mutta riistakeskuksella on juridinen vastuu peurakannan säätelijänä ja julkishallinnon viranomaisena.
Kansalaisia kannustetaan yrittämään ja tekemään enemmän. Minäkään en juuri vapaapäiviä vietä. Kaikilla aloilla pyritään maksimaaliseen tulokseen. Ylimääräisiin haittoihin ei ole varaa alkutuotannossakaan.
Maitteni metsästysvuokrasopimuksia on irtisanottu siksi, että niissä on tehty metsänhoitotöitä ja rakennettu tieverkosto.
Riistakeskus ei myöntänyt poikkeuslupaa vahinkoeläinten poistamiseksi, koska peurojen reviiri on heidän mukaansa satoja hehtaareita. Kaikki metsästäjät tietävät, että samat peuralaumat kulkevat samoilla pelloilla. Tämä aiheuttaakin sitten jollakin taimikkokuviolla huomattavan vahingon.
Valkohäntäpeura on vapautettava luvanvaraisuudesta, ainakin pudotettava kyttäysmetsästyksessä 500 hehtaarin yhtenäisen alueen vaatimus 50 hehtaariin.
Kanta on vähennettävä kerralla ja lopetettava sen aiheuttamien vahinkojen kieltäminen ja vähätteleminen.
Anne-Mari Packalén-Reinikainen
Jalasjärvi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
