Vällyssä taljoista tulee taideteos
Välly on työläs tehtävä, mutta lopputulos on kaunis ja lämmin. Sari Witka viimeistelee vällyään morsiusreunuksilla. Taustalla Kevät Aalto-Heinonen esittelee valmista vällyä. Terhi Torikka Kuva: Viestilehtien arkistoLOIMAA (MT)
Välly-sana sana tuo monelle mieleen vanhan ajan rekiretken paksun villapeitteen. Kaikille se ei enää kerro mitään.
Juuri siksi lampuri ja vällyntekijä Anu Pentti haluaa opettaa rakkaan harrastuksensa saloja myös muille. ”Haluan, että perinnetaito säilyy.”
Vällykursseja ei ole manner-Suomessa pidetty paljoa.
Anu itse on hakenut oppinsa alan oppikirjankin tehneen norjalaisen Britt Solheimin kurssilta Ahvenanmaalta vajaa kymmenen vuotta sitten ja kutsunut sittemmin tämän opettamaan myös mantereelle.
Vuosien varrella vällyjä on valmistunut Anu Pentin käsissä paljon.
Vällytaitaja on neuvonut tekniikkaa myös muille, ja tänä keväänä hän piti ensimmäisen kurssinsa Loimaalla.
Harvinainen kurssi keräsi osallistujia aina Etelä-Pohjanmaalta ja Hangosta asti. Kahteen viikonloppuun kuukauden välein sovitettu opetus mahdollisti myös pitkänmatkalaisten osallistumisen.
”Kiinnostuneita oli paljon, ja myös jatkokurssia on jo kyselty ja suunniteltukin”, kurssin ideoinut suunnittelijaopettaja Marja Junnikkala Loimaan työväenopistosta kertoo.
Suomalaisissa vällyissä on perinteisesti toinen puoli yhteen ommeltuja lampaantaljoja ja toinen puoli kudottua villakangasta.
Anu Pentti tekee ja opettaa vällyntekoa norjalaisen perinteen mukaan. Siinäkin taljat ommellaan yhteen, mutta nahkapuoli koristellaan näyttävästi painamalla.
Perinteisen vällyn kuvioinnissa on käytetty viittä eri symboliryhmää: aurinko, vesi, kasvit, eläimet ja niin sanottu viides kuva, joka on usein sydän.
Kuviot painetaan nahkaan käsinveistetyillä puisilla muoteilla ja tekstiiliväreillä. Perinteisemmän painovärin voi keittää harmaalepän kuoresta.
Painamista edeltää työläin osuus. Kaikki saumat ommellaan käsin, painetaan litteäksi ja peitetään vielä nahkakaistaleella jotta lopputulos on mahdollisimman huomaamaton. Kaikkiaan jokainen sauma ommellaan siis kolmesti. Onneksi pistot ovat yksinkertaisia ja neulat vahvoja.
Taljat käytetään perinteisesti hyödyksi mahdollisimman tarkkaan, joten esimerkiksi niissä olevat lampaan kainalokohdat paikataan sopivan kokoisilla kappaleilla. Näin vällyyn saadaan suorat reunat.
Lopuksi painetun puolen reunuksiin voidaan ommella vielä taljakaistaleet ”morsiusreunaksi” tai arkisempi nahkainen kanttaus.
Myös painamisen suunnittelu vie aikaa. Tuntikausia ompelua vaatineeseen valkeaan nahkapintaan ei tee mieli lätkäistä kuvioita hetken mielenjohteesta eikä sotkea pintaa. Etenkin ensimmäisten kuvioiden painaminen vaatii kylmiä hermoja, mutta lopputulos palkitsee.
”En olisi ensin uskonut, että tämä voi onnistua”, marttilalainen Virve Kettunen tuumii kahdesta taljasta koottua vällyä viimeistellessään.
”Työ etenee, kun vaan tekee. Näyttävää ja valmista syntyy lopulta nopeasti.”
Hän yllättyi siitä, miten lampaantalja muuntuu työstämällä erilaiseksi ja erilaisiin käyttötarkoituksiin. Kurssilla tehtiin vällyjä muun muassa peitoksi, keinutuoliin ja vauvoille.
Vällyt ja niiden teko kiinnostavat jatkuvasti laajemmin, Anu Pentti kertoo.
Kursseja ja oppia kysellään paljon, ja ainakin Nokialle on sovittu jo kurssi ensi syksyksi.
Kiinnostuneiden joukossa on paitsi käsityöstä ja perinnetaidoista kiinnostuneita myös paljon lampureita, jotka haluavat monipuolistaa tuottamiensa taljojen käyttöä.
”En ollut ennen ommellut nahkaa ja halusin oppia yhdistämään palasia”, sanoo Loimaan kurssille osallistunut lampuri Marika Eerikäinen Saarenmäen tilalta Kauhavalta.
Suunnitteilla on myös kuvioida tilan tuottamia taljoja ja saada näin lisäarvoa taljamyynnille. ”Kurssi on ollut tosi hyödyllinen ja tekeminen varmasti jatkuu.”
TERHI TORIKKA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
