LUKENUT MIES Itsetietoinen tiedenobelisti
Akateemikko Artturi Ilmari Virtasen elämäkerta kruunaa komeasti dosentti Touko Perkon teossarjan Valiosta ja laajemmin Suomen meijeriteollisuudesta. Tässä yhteydessä vain pari kirjan herättämää ajatusta.
A. I. V. sai 1945 Suomen toistaiseksi ainoan tiedenobelin nimeään kantavasta tuorerehumenetelmästä ja kauan salaisena pysyneestä voisuolasta. Teollinen kehitys ajoi hänen pitkään tutkimansa biologisen typensidonnan ohi ennen tutkimusten valmistumista.
Suomen korkeakoululaitokselle, erityisesti korskealle Helsingin yliopistolle on kiusallista, että ainoan Nobelin on saanut yksityinen tutkimuslaitos. Hämmentävää, että sitä piti yllä pääosin Valio. Rikas metsäteollisuus ei vastaavaan ole pystynyt.
Säätiön laitoksessa Virtanen pystyi käyttämään ulkomailta hankkimansa runsaat apurahat tutkimukseen. Suomen yliopistoissa se on viime vuosiin asti ollut mahdotonta.
Muistetaan, miten pari lääketieteen professoria tuhottiin vankeustuomiolla, kun he yrittivät kätkeä projektiensa apurahoja yliopistojen keskushallinnon moolokinkidalta. Suomen Pankki puolestaan yritti turhaan määrätä Virtasen Nobel-rahojen käytöstä.
Politiikka ei ole Perkon vahvimpia alueita, mikä näkyy sinänsä merkityksettöminä mutta kirjoittajan asennetta osoittavina pikkuvirheinä. Joka tapauksessa Virtanen oli pari vuosikymmentä kuuluvin suomalainen toisinajattelija, joka ei koskaan hyväksynyt talvisodan rauhan rajaa.
Virtasen paukkupuheet tuskin edustivat yleistä mielipidettä, koska Suomen kansa kaihtaa ääriajattelijoita. Paasikivelle ja Kekkoselle hän oli kuitenkin hyödyllinen vastustaja. Yllättäen Perko todistaa, että tiedepolitiikassa Virtanen ja Kekkonen olivat hyvin lähellä toisiaan.
Pekka Alarotu
Touko Perko: Mies, liekki ja unelma. Nobelisti A. I. Virtasen elämäntyö. 702 sivua. Otava.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
