Maatalous jäi jalkoihin monimuotoisuusstrategiassa
Suomessa on viime kesästä lähtien työstetty kansallista luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategiaa.
Ympäristöministeriön johdolla valmisteltu luonnos ottaa valitettavan heikosti huomioon maaseudun peruselinkeinot, maa- ja metsätalouden, MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola sanoo.
Luonnokseen ei hänen mukaansa ole kirjattu maaseudun asuttuna pysymisen tärkeyttä. Kuitenkin vain asuttu maaseutu ja kannattavat maaseudun elinkeinot turvaavat luonnon monimuotoisuuden, hän korostaa.
Pietolan mukaan on selvää, että tarvitsemme ympärillemme myös koskematonta luontoa.
”Emme kuitenkaan elä suojelulla.”
Metsien kasvu vaatii hoitajansa, ja maatalouden tehtävä on tuottaa ruokaa.
Maailma on muuttunut, joten sadan vuoden takaiseen maatalouteen on turha haikailla takaisin, Pietola korostaa.
Tehokas maatalous voi sekin olla monimuotoinen ja kestävä. Maa- ja metsätaloustuottajat elävät luonnosta, joten heidän etunsa mukaista on vaalia sitä.
Esimerkiksi Pietola nostaa viljelymaan hoidon.
Maan hyvän rakenteen edellytyksenä on, että siinä on riittävästi orgaanista ainetta ja runsas biologinen aktiivisuus: sieniä, bakteereita, lieroja ja muita maaeläimiä. Tällainen maa sietää myös huonoja vuosia. Se tuottaa satoa niin kuivana kuin märkänäkin kesänä. Hyvä sato, maan tuottavuus, ravitsee puolestaan maata runsailla kasvinjätteillä ja juuristoilla.
Vähän eloperäistä ainesta sisältävässä maassa ei ole ruokaa pieneliöille. Biologinen aktiivisuus on heikko ja maa tiivistä. Sekä kuivat että märät vuoden heikentävät satoa.
Tässä tilanteessa monimuotoisuus ja viljelijän etu ovat samansuuntaiset.
Strategialuonnoksessa listataan suuri osa maatalouden perinnebiotoopeista, kuten niityt, kedot ja nummet, uhanalaisiksi.
Nämä elinympäristöt eivät säily ilman maataloutta, Pietola korostaa.
Ruoka ja puu ovat vain osa luonnon tuottamia palveluita. Muita ovat muun muassa kasvien pölyttyminen, puhdas vesi, maisema ja virkistysmahdollisuudet.
Näiden palvelujen välittäjäksi tarvitaan maaseudulla elävää ja toimivaa ihmistä, Pietola muistuttaa.
”Ilman viljelijöitä ja metsän hoitajia kansalaisemme eivät saa ruokaa tai uusiutuvia raaka-aineita lämmitykseen ja rakentamiseen. Elinkeinonharjoittajamme ovat linkki tässä luonnon helminauhassa, ekosysteemipalvelujen välittäjiä.”
SATU LEHTONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
