Lamasta lähtien on lakkautettu 80 peruskoulua joka vuosi ja tahti jatkuu, sanoo alan asiantuntija – luovia ratkaisuja opetukseen tarvitaan nopeasti

Arvioiden mukaan jo vuonna 2032 ensimmäisen luokan aloittaisi neljännes vähemmän oppilaita kuin nykyisin. Kuvituskuva. LEHTIKUVA / Kalle Parkkinen.  

Suomessa on lakkautettu noin 80 peruskoulua joka vuosi 1990-luvun lamavuosista alkaen. On ilmeistä, että tahti jatkuu tulevinakin vuosina. Näin arvioi koulutussosiologian professori Janne Varjo Helsingin yliopistosta STT:lle. Monessa kunnassa on jo kiire pohtia, miten ne tulevaisuudessa järjestävät perusopetuksen. Samaan aikaan esimerkiksi etäopetusta varten on laadittava yhteiset pelisäännöt ja perusopetuslakia on päivitettävä.

”Huomattava määrä pienistä, alle 50 oppilaan kouluista on suljettu 2000-luvun aikana. Tällä hetkellä kato käy 50–150 oppilaan kouluissa”, Varjo sanoo STT:lle.

Kouluverkon karsiminen on poliitikoille hankala aihe, sillä se voi vaikuttaa voimakkaasti äänestäjien arkeen. Useimpien puolueiden ehdolla olevat puheenjohtajat sanovat esimerkiksi Ylen kuntavaalikoneessa olevansa jokseenkin tai täysin eri mieltä siitä, että pienten koulujen lakkauttaminen on perusteltua säästösyistä. Silti näin jatkuvasti tehdään.

Muun muassa kokoomuksen Petteri Orpo ja kristillisdemokraattien Sari Essayah ovat asiasta jokseenkin samaa mieltä. Orpo viittaa vastauksessaan kotikuntaansa Turkuun, jossa eri-ikäisten lasten palveluita kootaan uusiin ja monikäyttöisiin rakennuksiin. Lapinlahdella ehdolla oleva Essayah perustelee vastaustaan kommentoimalla, että joskus pula opettajista ja taloudelliset realiteetit ajavat ohi.

Perusopetus on oikeus, josta säädetään lailla ja jonka täytyy toteutua kaikille yhdenvertaisesti. Varjo on yhdessä muiden Helsingin yliopiston tutkijoiden kanssa selvittänyt erilaisia tulevaisuuden perusopetuksen tapoja julkisen keskustelun aloittamiseksi. Raportti julkaistaan ensi viikolla.

Kunnanvaltuustot päättävät opetuksen järjestämisestä ja koulujensa lakkauttamisesta itsenäisesti, ja kuntien tilanteet ovat hyvin erilaiset eri puolilla maata. Lähes kaikkialla lasten määrä kuitenkin vähenee. Arvioiden mukaan jo vuonna 2032 ensimmäisen luokan aloittaisi neljännes vähemmän oppilaita kuin nykyisin. Viime syksynä peruskoulun aloitti noin 54 000 oppilasta.

Suomessa on yhä enemmän alueita, joihin opettajia on vaikea saada ja joissa välimatkat ovat pitkät harvenevan kouluverkon takia.

Tilastokeskuksen mukaan viime vuoden lopussa oli toiminnassa 1 975 peruskoulua. Viime vuodenkin aikana kaikkiaan 78 peruskoulua lakkautettiin tai yhdistettiin toiseen oppilaitokseen. Vuonna 2000 Suomessa oli vielä yli 4 000 peruskoulua.

Poliitikot nostavat mielellään esiin ajatusta etäopetuksesta ratkaisuna esimerkiksi pitkiin välimatkoihin ja opettajapulaan. Tutkijoiden mielestä perusopetuslakiin on kirjattava selkeät reunaehdot erilaisille etäopetuksen tavoille, kuten milloin ja missä olosuhteissa sitä voidaan järjestää. Myös lapsivaikutukset tulee arvioida ja seurata niitä jatkuvasti.

Joissakin kouluissa hyödynnetään jo esimerkiksi etäyhteyksiä valinnaisten vieraiden kielten opiskelussa. Silloin on oltava opettaja sekä antamassa opetusta verkon kautta että tukemassa etäopetusta saavia oppilaita samassa tilassa.

Laki sallii sen, mutta ongelmiakin on.

”Erityisesti syrjäseuduilla yhteysongelmat voivat olla esteenä etäopetukselle, valokuitukaapeleita ei ole vedetty kaikkialle Suomeen”, Varjo sanoo.

Korona-aikana tutuksi tullut etäopetus kotona on puolestaan perusopetuslain mukaan mahdollista vain hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa, kuten oppilaan sairastuessa vakavasti. Kaikilla ei ole tasavertaiset olosuhteet opiskella kotona.

Myös kuntien välinen yhteistyö toistuu poliitikkojen puheissa. Johtaja Jarkko Niiranen Opetushallituksesta pitää hyvänä esimerkiksi yhteisten opettajien rekrytointia naapurikuntien kesken. Kunnat voivat tehdä sopimuksen palvelun ostamisesta ja suunnitella lukujärjestykset yhdessä.

”Silloin tietyn aineen opettaja voisi olla yhteinen kahden tai kolmenkin kunnan kanssa”, Niiranen sanoo STT:lle.

Tätä jo jonkin verran tehdäänkin, mutta Niirasen mielestä toimintaa voisi laajentaa.

Kuntien asia olisi päättää, liikkuuko yhteinen opettaja koulujen välillä vai hyödynnetäänkö opetuksessa osittain tai kokoaikaisesti etäyhteyksiä.

Professori Varjon mukaan ongelma on, että kunnat eivät ole järin halukkaita yhteistyöhön keskenään. Tutkimusryhmä kysyi asiasta kaikilta kunnilta osana pari vuotta sitten tehtyä tutkimusta väestömuutoksen vaikutuksista opetukseen.

”Noin puolet kunnista vastasi, että ei pidä sitä todennäköisenä tai ollenkaan todennäköisenä. Se ei anna lohdullista kuvaa.”

Varjo painottaa, että perusopetus on kunnallisen itsehallinnon kovinta ydintä, eikä valtiovalta pysty puuttumaan päätöksiin.

”Paitsi esimerkiksi tukemalla yhteisten opettajien palkkaamista taloudellisesti. Lisäksi kriisimenettelyyn joutuvien kuntien, joita saattaa tulevaisuudessa tulla lisää, viimeinen etappi on kunnan liittäminen naapurikuntaan väkipakolla. Pitkät välimatkat eivät sillä kuitenkaan minnekään katoa.”

Kuntien välisen yhteistyön lisäksi oppilaiden ja opettajien kuljettaminen paikasta toiseen, eri-ikäisten kokoaminen yhdysluokille ja viime kädessä oppilaiden majoittaminen ovat keinoja toteuttaa perusopetusta perinteisenä lähiopetuksena.