Metsähallituksen pääjohtaja: Avohakkuiden kieltäminen kasvattaisi metsänkäsittelyn pinta-aloja
Metsänhallituksen pääjohtajan Juha S. Niemelän mukaan saman mottimäärän saamiseksi puuta pitäisi hakea laajemmalta alueelta, jos avohakkuut kieltävä kansalaisaloite hyväksyttäisiin.
Kun hallinnoidaan yhteistä omaisuutta, pitää herkällä korvalla kuunnella omistajan toiveita, sanoo Metsähallituksen pääjohtaja Juha S. Niemelä. Kuva: Jaana KankaanpääViime syksynä yli 60 000 suomalaista allekirjoitti kansalaisaloitteen, jossa vaaditaan avohakkuiden lopettamista valtion metsissä. Aloite menee valiokuntien käsittelyyn keväällä.
Metsähallitus on valmistautunut aloitteen mahdollisiin lopputulemiin tekemällä laskelmia sen vaikutuksista, erityisesti Metsähallituksen kykyyn toimittaa puuta asiakkailleen.
”Metsähallitus myy puuta 300 miljoonalla eurolla vuodessa, ja isohko osa siitä kertyy uudistushakkuista. Totta kai sillä on merkittävä vaikutus, jos avohakkuut kielletään: liikevaihtoon, tulokseen ja tuloutukseen.”
Niemelän mukaan avohakkuiden kieltäminen laajentaisi todennäköisesti metsänkäsittelyn pinta-aloja, kun samoja mottimääriä pitäisi tavoitella laajemmilta alueilta. Kun valtion metsät sijaitsevat pääosin maan pohjois- ja itäosissa, vaikutukset kohdistuisivat erityisesti niille alueille.
”Niin toimitaan, kuin omistaja päättää, mutta parempi olisi lähestyä metsänkäsittelyä kasvupaikkojen vaatimusten mukaan”, pääjohtaja muotoilee kantansa.
Metsähallitus noudattaa jatkuvapeitteisen metsänhoidon menetelmiä esimerkiksi matkailu- ja retkeilyalueiden läheisyydessä ja karuilla männiköillä, mutta kaikkialle menetelmä ei Niemelän mielestä sovellu. Menneiden vuosien suuria avohakkuita Metsähallitus ei enää tee, aukon keskikoko on noin kolme hehtaaria.
Valtion metsissä käytetään Niemelän mukaan yhteensä 15 erilaista metsänkäsittelymenetelmää.
Niemelä huomauttaa myös jalostetun taimiaineksen hyödyistä, jotka menetettäisiin, jos jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta alettaisiin suosia laajamittaisesti.
”Pitää muistaa, että nyt menetelmä voi sopia hyvin, mutta mitä tapahtuu tulevina vuosikymmeninä?”
Juha S. Niemelä nimitettiin Metsähallituksen pääjohtajan tehtävään joulukuussa nimekkään hakijakaartin joukosta.
Pestiä voi pitää suomalaisen metsäalan näköalapaikkana. Laitoksen vastuulla on 12,5 miljoonan hehtaarin maa- ja vesialueet – siis kolmannes Suomen pinta-alasta.
”Työssä pääsee tekemään isojen asioiden kanssa töitä ja vaikuttamaankin. Melkein jokaiselle metsäalaa opiskelleelle tämä on unelmapaikka, näitä on vain yksi Suomessa”, Niemelä sanoo.
Samaan aikaan haastetta tuo se, että melkein kaikilla on sanottavansa yhteisen kansallisomaisuuden käytöstä. Ilmastonmuutoskeskustelun myötä metsäasiat ovat nyt pinnalla.
”Meihin kohdistuu yhteiskunnan tasolta hyvin erilaisia odotuksia – suoraan sanoen vastakkaisiakin. Kun hallinnoidaan yhteisiä metsiä, ollaan luupin alla koko ajan ja esimerkkiä pitää näyttää.”
Metsähallitus tulouttaa joka vuosi valtion kirstuun yli sata miljoonaa euroa, jotka se kerää pääosin metsätaloudesta.
Metsähallitusta on ajoittain syytetty keskenkasvuisten metsien avohakkuista, joiden syyksi on epäilty muun muassa valtion asettamia kovia tuloutustavoitteita.
Niemelä kieltää väitteiden todenperäisyyden. ”Uudistaminen perustuu meillä siihen, milloin on liiketaloudellisesti järkevä uudistaa. Pyrimme valitsemaan jokaiselle kohteelle parhaan metsänkäsittelyn, joka vaihtelee kasvupaikan mukaan ja maantieteellisesti riippuen siitä, olemmeko Ylä-Lapissa vai Kainuun eteläosissa. Kiertoajat ovat yleensä 70–90 vuotta.”
Valtion tuloutusvaatimukset pysynevät jatkossakin sadan miljoonan luokassa, vaikka hallitus ei ole niitä vielä ilmoittanutkaan. Kysymysmerkki on yhä myös Marinin hallituksen linjaus vahvistaa hiilinieluja, joka voi tuoda omistajalta uusia vaatimuksia valtion metsien käsittelyyn.
”Uskon, että saavutamme tulostavoitteet puunmyynti- ja tuulivoimatuloilla sekä tiukalla kustannustietoisuudella.”
Talousmetsien lisäksi Metsähallituksen vastuulla ovat kansallispuistot, retkeily- ja suojelualueet. Niiden kävijämäärät ovat olleet viime vuosina voimakkaassa nousussa ja retkeilyrakenteiden ylläpitoon on kasautunut runsaasti korjausvelkaa.
Varsin konkreettinen esimerkki tästä nähtiin heinäkuussa 2018 Repoveden kansallispuistossa, jossa riippusillan romahtaminen aiheutti vakavan vaaratilanteen. 1990-luvulla työllistämistuella rakennettiin runsaasti pitkospuita, jotka vaativat ylläpitoa. Pitkospuita on valtion alueilla kaikkiaan 410 kilometriä.
”Meidän kohteiden pitää olla turvallisia. Iso haaste on myös, miten kasvavia matkailijamääriä hallitaan niin, ettei luonto kärsi.”
Kansallispuistoissa ja retkeilyalueilla kävi Metsähallituksen arvion mukaan yli kahdeksan miljoonaa ihmistä viime vuonna.
Marinin hallituksen kansallispuistojen ylläpitoon myönnettyyn 19 miljoonan lisärahaan pääjohtaja on tyytyväinen. ”Tällä päästään alkuun.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
