UUTISTAUSTA Somalian pitkä tie yhtenäisyyteen

Somalia on elänyt neljännesvuosisadan poikkeusoloissa. Sisällissota alkoi vuonna 1991. Siitä seurasi hajaannus, jolloin valtaa pitivät lähinnä voimakkaimmat klaanit ja niitä johtaneet sotaherrat.

Tilannetta ovat pahentaneet kaksi kuivuutta: vuosina 1992 ja 2011–2012.

Hajaannusta käytti hyväkseen terroristijärjestö Al Shabaab. Se on saanut viime vuosina väistyä kylä kylältä Afrikan unionin Amisom-joukkojen tieltä.

Pisimpään rauhasta on saanut nauttia Punaisen meren puolella sijaitseva Somalimaa, joka julistautui itsenäiseksi jo sisällissodan aikaan. Sitä ei kuitenkaan ole tunnustanut kuin muutama Afrikan valtio.

Afrikan sarven kärjessä sijaitseva Puntmaa on myös julistautunut itsenäiseksi.

Virallinen suunnitelma on muodostaa Somalian liittovaltio, johon kuuluisi niiden lisäksi viisi osavaltiota, joista yksi on pääkaupunki Mogadishu ympäristöineen. Aluehallinnon kokoaminen on perusedellytys, että julkisia palveluita voidaan lähteä rakentamaan (MT 2.10.).

Kokonaisuutena Somalia on noin 2,5 kertaa Suomea suurempi maa ja sillä on Afrikan pisin rannikko.

Somalian väkiluvuksi arvioidaan 12 miljoonaa. Tarkkaa lukua ei tiedä kukaan, sillä väestörekisterejä ei ole. Maasta paenneita somaleja on pitkälti toista miljoonaa.

Mogadishu on pääosin turvallinen. Käynnissä on siellä ja muuallakin jälleenrakennus, jonka tarmoa on vaikea uskoa, kun sitä ei länsimaalaisissa tiedotusvälineissä juuri näytetä.

Terroristit toimivat Somaliassa yksittäin tai pienryhminä. Iskun suorittaa lähes aina itsemurhapommittaja. Viimeksi pamahti 21. syyskuuta Mogadishussa.

Suurin osa iskuista tappaa - surullista kyllä - paikallisia. Kohteeksi aiotut ulkomaalaiset tai somalihallinto ovat säästyneet usein sen vuoksi, että pommi on laukaistu liian aikaisin.

Somalian poliittiseksi ja taloudelliseksi kehittämiseksi on tehty YK:n johdolla suunnitelma.

Liittovaltio saa jälleenrakentamiseen tukea kolmen suuren rahaston kautta: Niitä hallinnoivat Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto ja Afrikan kehityspankki. Kaikki nykyisellään erilliset kansainväliset ohjelmat on tarkoitus sitoa näihin rahastoihin, kunhan koko aluehallinto on saatu voimaan.

Etenkin Turkki ja Arabiemiraatit rahoittavat suoraan aktiivisesti monia sektoreita. Somalia kiinnostaa myös öljy-yhtiöitä, sillä sen varat on arvioitu yhtä suuriksi kuin Saudi-Arabian jäljellä olevat.

Somalian eri osien rakentamista tukevat myös kriisin kuluessa maailmalle levinneet somalit, heidän jälkeläisensä sekä kansainväliset kansalaisjärjestöt, joista muutama on suomalaisia. Järjestöissä palvelee paikallisia sekä ulkomaisia työntekijöitä.

Kansainvälisten järjestöjen leiri Mogadishun kyljessä on erikoinen paikka. Sieltä operoidaan kansainvälisiä ohjelmia.

Leiri kattaa useita neliökilometrejä maan päälentokentän ympärillä Intian valtameren rannassa. Se jakautuu useaan kylään.

Ulkomaalaiset saapuvat leiriin ilmasiltaa pitkin, osa työskentelee leirissä kuukausia. He voivat poistua alueelta vain panssaroidussa saattueessa.

Aamuisin porteilla on jopa tuntien jono turvatarkastukseen, kun somalivirkamiehet ja järjestöjen palveluksessa olevat tulevat sisäpuolelle kokouksiin.

Paikallisten on vaikea ymmärtää, miksi tarvitaan sotilaita, aseellisia saattueita ja paksuja hiekka-aitoja sekä piikkilankaa. Heidän silmiinsä elämä on entiseen verrattuna lähes normaalia; monista hyödykkeistä on vain pulaa.

Massiiviset turvajärjestelyt ovat omiaan jakamaan ihmisiä paikallisiin ja "erityisiin ulkomaalaisiin". Normaali luottamus ei voi rakentua. Turvajärjestelyihin tärvääntyy miljoonia, joille olisi parempaa käyttöä.

Vaara on kuitenkin edelleen olemassa. Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän ääriliikkeiden väliset yhteydet ovat useiden asiantuntijoiden mukaan tiivistyneet.

Avaa artikkelin PDF