Maataloustuet – kunnes kuolema meidät erottaa
Tuet ohjaavat peltoja pois tuotannosta, Janne Haatainen kirjoittaa. Kuvassa pelto 15 vuoden ”näennäisviljelyn” jälkeen. Janne Haatainen Kuva: Viestilehtien arkistoNäennäis-
viljely ei ole näennäisviljelijän syy vaan
järjestelmän, joka sitä ruokkii.
Tuottajahintojen alhaisuus, lisääntyvä byrokratia, sääntely, sanktiot, kauppojen halpuuttaminen sekä tukiuudistus kirvoittavat jatkamaan Tuomas Huotarin (MT 23.3.) aloittamaa keskustelua ruuantuotannon tulevaisuuden puolesta.
Tuki on vastine jostain. Sen ehdoilla ja valvonnalla estetään keinottelu ja väärinkäyttö, jotta tuki kohdentuu oikein elinkeinolle.
Näin minäkin asian oletin, kun aloitin maidontuottajana vuonna 2003. Sain unohtaa suunnitelmat uudesta pihatosta, koska tarvittavan kohtuuhintaisen lisäpellon saatavuus oli huono. Sitä ei helpottanut tuleva tilatukiuudistus vuonna 2005, joka oli alku näennäisviljelyn kulta-aikaan.
Vuoden 2015 tukiuudistuksen myötä elinkeinolle tarkoitettu tuki tulee näivettämään tuottavaa maataloutta ja samalla elintarvikeomavaraisuutta vieden mennessään työpaikkoja koko elintarvikeketjusta.
Näennäisviljelystä on tullut hiljalleen hyväksytty tukimuoto.
En voi sanoa sitä tuotantosuunnaksi, koska siinä ei ole tarkoituskaan tuottaa mitään vastinetta tukieurolle. Pellot vesakoituvat ilman 400–500 euron tukeakin. Niittelyyn riittää korvaukseksi 200 euroa hehtaarilta.
Näennäisviljely on peltotukien saamista ja tukiehtojen täyttämistä mahdollisimman pienillä kustannuksilla ja työpanoksilla. Sopimusviljelyllä kaikki kustannukset saadaan aktiivitilan niskaan.
Tämä onnistuu, koska kotieläintila joutuu kiristyvien säädösten pakottamana hankkimaan lisäpeltoa – jos ei muuten, niin sopimusviljelyn avulla. Näennäisviljelijän veroilmoituksessa on vain valtiolta saadut tuet – ei menoja eikä tuloja tuotteen myynnistä. Tukea saa, vaikka ei olisi todellista tietoa, taitoa tai osaamista itse viljelyyn.
Aktiivitilat ovat pellon puutteessa raivanneet metsää tukikelvottomaksi pelloksi. Samalla näennäisviljelijän tukikelpoista peltoa on metsitetty valtionkin tuella.
Koen loukkaavana meitä todellisia tuottajia kohtaan tuotantosuunnasta tai sen koosta riippumatta, että aktiiviviljelijän määritelmä käy nyt kaikille, jotka saavat tukea.
Tuet maksetaan vain aktiiviviljelijälle, ja samaan aikaan on yläikärajat sekä sadonkorjuunvelvoite poistettu tuen saannin ehdoista. Nykyinen peltotukipolitiikka on jäähdyttelijöiden eläkejärjestelmä, jossa tuetaan pellonomistamista kuolemaan saakka.
Aktiiviviljelijän määritelmään riittäisi veroilmoitus. Sieltä löytyisi vastine saaduille tukieuroille myytyjen tuotteiden arvona.
Olisi tilastoitava, kuinka eri tuotantosuunnat tuottavat vastine-euroa yhtä tukieuroa kohden. Silloin selviää, ketkä tuensaajista ovat elintarviketuotannon selkäranka tuotannon arvolla mitattuna. Osa tuottamattomista tukieuroista tulisi kohdentaa valkuaisrehutuotantoon.
Onko MTK:sta tulossa jäähdyttelijöiden ja eläkeläisten etujärjestö? Ja missä on keskustan julkinen kanta kauan tiedettyyn epäkohtaan?
Näennäisviljely ei ole näennäisviljelijän syy vaan järjestelmän, joka sitä ruokkii. Onko yhteiskunnalla vara kyykyttää investoineita tuottajia?
Maatalouspolitiikassa poliittinen johtajuus ja vastuunkanto asioiden valmistelussa ovat olleet tuuliajolla jo kauan. Vai eikö se kiinnosta, kun ei ole nälkä?
Janne Haatainen
maidontuottaja
Leppävirta
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
