Eläkeuudistuksessa palattiin vanhaan
Työmarkkinajärjestöjen neuvottelijat sopivat torstaina vanhuuseläkeratkaisusta. Ratkaisun keskeinen sisältö on, että työeläkkeelle pääsyn alaikäraja nousee asteittain 63 vuodesta 65 vuoteen. Vuonna 1962 ja sen jälkeen syntyneiden eläkeikä on siten 65 vuotta.
Ratkaisu ei ilmeisestikään syntynyt helpolla, sillä neuvottelut kestivät yhdeksän kuukautta.
Vaikka perusasetelma neuvotteluissa olikin työnantajien edustajat vastaan työntekijäjärjestöt, kovaa vääntöä käytiin erityisesti työntekijäjärjestöjen kesken. Korkeasti koulutettuja aloja edustava Akava ei hyväksynyt ratkaisua.
Akavaa hiersi erityisesti nykyisessä järjestelmässä ikävuosien 63 ja 68 välillä olevan superkarttuman muuttuminen ikävuosina 65–70 kertyväksi lykkäyskorotukseksi.
Akavan puheenjohtajan Sture Fjäderin
mielestä sovittua työuraeläkettäkään ei tarvita. Se on tarkoitettu fyysisesti ja henkisesti
raskaan työn tekijöille, kun työura on kestänyt vähintään 38 vuotta.
Eläkeuudistus on tämän hallituskauden yksi merkittävimmistä ellei merkittävin sosiaalipoliittinen ratkaisu. Se vaikuttaa kaikkiin suomalaisiin ja ulottuu vuosikymmenten päähän. Kysymys ei ole pelkästään eläkkeistä, vaan tavoitteena on lisätä työvoiman tarjontaa ja keventää merkittävästi julkisen talouden kestävyysvajetta.
Työmarkkinajärjestöjen sopima eläkeiän nostaminen ei ole kuitenkaan ennennäkemätön uudistus, vaan se on paluuta kymmenen vuoden takaiseen aikaan.
Vuonna 2005 eläkeikää alennettiin 63
vuoteen. Siihen saakka vanhuuseläkkeen ikäraja oli 65 vuotta. Sama ikäraja oli vuonna 1939 voimaan tulleessa kansaneläkelaissa ja vuonna 1961 voimaan tulleessa työeläkelaissa.
Periaatteessa näin merkittävän, kaikkia suomalaisia koskevan asian valmistelun luulisi kuuluvan maan hallitukselle ja lopullinen päätäntävalta eduskunnalle.
Nyt eläkejärjestelmän uudistaminen
valmisteltiin työmarkkinajärjestöjen kesken. Valtiovallan edustajat tyytyivät muistuttamaan asian tärkeydestä ja vetoamaan ratkaisun syntymisen puolesta.
Hallitus saa toki esitellä sopimuksen sellaisenaan eduskunnalle ja eduskunta saa sen hyväksyä.
Valtiovallan vaisuuteen on ehkä vaikuttanut, että edellisten eduskuntavaalien yhteydessä SDP:n puheenjohtaja Jutta
Urpilainen lupasi, ettei SDP istu eläkeikää nostavassa hallituksessa. Nykyisen puheenjohtajan Antti Rinteen SDP sellaisessa joutunee nyt istumaan.
Urpilainen otti silloisen pääministerin Matti Vanhasen (kesk.) vuonna 2009 esittämän pohdinnan eläkeiän nostamisesta vaaliaseekseen.
Vanhasen esitys todellisen eläkeiän nostamisesta kahdella vuodella sai työntekijäjärjestöt puhumaan yleislakosta. Nyt samat järjestöt ovat sopineet tuplasti suuremmasta eläkeiän nostosta.
Eläkeiän nostamisesta ei ole tulossa pikaista apua kansantalouden ongelmiin. Vaikka
muutos teoriassa pidentää työuria loppupäästä, pitäisi työuria pidentää myös alusta ja keskeltä. Eläkeiän nostaminen vaikuttaakin lähinnä työeläkekassojen varoihin ja työeläkemaksuihin.
Kansantalouden kannalta työllisyysasteen jatkuva aleneminen on paljon suurempi ongelma kuin virallinen eläkeikä. Tilastokeskuksen mukaan työttömien määrä kasvoi syyskuussa vuoden takaisesta puoli prosenttia. Työllisyysaste eli töissä olevien 15–64-vuotiaiden osuus laski lähes prosenttiyksikön 67,3 prosenttiin. Työttömyysajan pidentäminen loppupäästä kahdella vuodella ei kansantaloutta pelasta.
Eläkeiän nostaminen edellyttää myös sitä, että pitäisi olla työpaikkoja kaiken ikäisille ihmisille. Tässä riittää tekemistä työmarkkinajärjestöjen lisäksi myös hallituksella ja eduskunnalla.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
