Ympäristö

Suomalaisten kierrätystaidot ruosteessa – jätevoimalaan kulkeutuu paljon biojätettä, metallia, lasia ja paristoja

Ympäristö 07.03.2018 Leppävirta

Riikinvoiman jätteenpolttolaitokselle Leppävirralle saapuvasta jätteestä 20 prosenttia on sinne kuulumatonta biojätettä.


Lari Lievonen
Riikinvoiman jätteenpolttolaitos tuottaa vuodessa sähköä 90 gigawattituntia noin 4 300 omakotitalon tarpeisiin ja kaukolämpöä 180 gigawattituntia noin 10 000 omakotitalon lämmittämiseen. Laitos polttaa 145 000 tonnia yhdyskuntajätettä vuodessa. Juha Räsäsen mukaan poltto täydentää kierrätystä.

Hyllyn päällä lepää pätkä ratakiskoa, käsikranaatin kuori sekä muutama kahvakuula ja levypaino. Ne kaikki ovat kulkeutuneet jätevoimalalle sekajätteen mukana.

”Kerran kuormassa oli 4,5 metriä pitkä metallitanko”, hämmästelee jätteenpolttolaitos Riikinvoima Oy:n toimitusjohtaja Juha Räsänen.

Tilanne paitsi huvittaa, myös turhauttaa häntä. Kuluttajien kierrätystaidot tuntuvat olevan ruosteessa.

Jätevoimalaan tuodaan arkisin 20–30 rekallista sekajätettä pääasiassa kotitalouksista ja osin kouluista, sairaaloista sekä muista kunnallisista laitoksista.

Koko lastin seassa on peräti neljä rekallista vetistä, lämpöarvoltaan tyhjänpäiväistä biojätettä. Pahvia ja paperia on mukana 2,5 rekallista, vaikka niiden kierrätyksestä suomalaisia usein kiitellään. Palamatonta lasiakin kulkeutuu voimalalle puoli rekallista päivittäin

Liki öljyn lailla palavan, muovipitoisen energiajätteen osuus ylittää juuri ja juuri 40 prosenttia. Kymmenisen prosenttia sekajätteestä on heikonlaisesti palavia tekstiilejä ja vaippoja.

Sekalaisine sisältöineen kahden kilon roskapussi vastaa lämpöarvoltaan keskimäärin puolta litraa öljyä.

Riikinvoiman jätteenpolttolaitos nielee kotitalouksien roskaa 57 ympäröivästä kunnasta. Noin 650 000 asiakkaasta kauimmaiset asuvat 400 kilometrin päässä Suomussalmella.

Moderni laitos on toiminut vuoden verran. Muista suomalaisista jätevoimaloista poiketen sekajäte murskataan ennen polttoa alle kymmensenttisiksi palasiksi.

Polttokattilassa pöllyää tulikuuma, hienojakoinen hiekka, mikä tehostaa palamista. Niin kutsutun kiertopetitekniikan ansiosta jäte palaa tavallista puhtaammin ja päästöjä syntyy keskivertoa vähemmän. Maailmalle levinnyt polttotekniikka on kehitetty Varkaudessa 1970-luvulla.

”Haluamme olla Suomen ympäristöystävällisin jätteenpolttolaitos”, Räsänen vakuuttaa.

Metalleista alumiinia, kuparia ja rautaa erotellaan liukuhihnalla jätteestä ennen polttoa. Räsäsen mukaan murskaimeen livahtava kahvakuula saattaisi aiheuttaa ongelmia.

Jätteenpoltosta syntyy paljon tuhkaa, kaikkiaan noin 16 prosenttia poltettavan jätteen massasta.

Pohjatuhkasta eritellään vielä kertaalleen metallit, joista tehdään uusiometallia.

”Paristoja on joukossa järkyttävä määrä, vaikka niiden kierrätys on tehty helpoksi”, Räsänen ihmettelee.

Pohjatuhkasta eritellään myös jäännöstä, joka koostuu pääasiassa kivestä, lasista ja keramiikasta. Sitä käytetään maanrakennuksessa. Kun kaikki käyttökelpoinen on eritelty, loppu kuona säilötään kaatopaikalle. Tuhkien käsittelystä vastaa Fortum.

Muovijätteen kierrätys alkoi Suomessa vuoden 2016 alusta. Räsänen ei kuitenkaan ole huolissaan energiajätteen riittävyydestä. Riikinvoiman toimialueella on vain 35 muovinkeräyspistettä eli ei edes joka kunnassa.

Muovinkeräys vähentää laitokselle saapuvan energiajätteen määrää joitakin prosentteja. Räsänen laskeskelee, että vaikka muovinkeräysastiat tyhjennettäisiin nykyistä huomattavasti tiuhemmin eli päivittäin, vähenisi energiajätteen määrä korkeintaan kymmeneksen.

Hän huomauttaa, että erilliskerätystä muovista päätyy lopulta polttoon kymmeniä prosentteja. Seassa kun on kierrätykseen kelpaamatonta muovia. Poltto täydentää kierrätystä, joten niiden vastakkainasettelu on Räsäsen mielestä turhaa.

Riikinvoiman laitos käy täydellä teholla. ”Jätettä on enempi kuin voidaan käyttää”, Räsänen vakuuttaa ja toivoo, että myös muovin kierrätys tehostuu Suomessa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit