Metsien käsittelyn muutokset vauhdittavat 733 lajin uhanalaistumista: "Talousmetsien luonnonhoitoon ja siihen liittyvään osaamiseen pitää pistää paukkuja"

Uhanalaisten lajien osuus oli suhteellisesti suurin lintujen ja sammalten lajiryhmissä, molemmissa yli kolmannes. Äärimmäisen uhanalaisiksi arvioitiin 23 selkärankaista, kuten naali. Kuva: Jukka Pasonen

Joka yhdeksäs Suomen eliölaji on uhanalainen, ilmenee Suomen ympäristökeskuksen ja ympäristöministeriön uhanalaisuusarvioinnista.

Arviointi kattoi yli 22 000 lajia, joista lähes 12 prosenttia eli yli 2 600 arvioitiin uhanalaisiksi.

"Olemme menossa huonompaan suuntaan. Uhanalaistumista ei ole saatu pysäytettyä, se on päinvastoin kiihtynyt", vanhempi tutkija Ulla-Maija Liukko Suomen ympäristökeskuksesta kuvaili arvion julkistamistilaisuudessa perjantaina.

Tavoitteena oli pysäyttää lajiston köyhtyminen vuoteen 2020 mennessä, mutta se ei toteudu. Lajeista oli uhanalaisia noin kahdeksan prosenttia vuonna 2000 ja 11 prosenttia vuonna 2010. Luvut eivät ole täysin vertailukelpoisia.

Uhanalaisten lajien osuus oli suhteellisesti suurin lintujen ja sammalten lajiryhmissä, molemmissa yli kolmannes. Äärimmäisen uhanalaisiksi arvioitiin 23 selkärankaista, kuten naali, järvilohi ja peltosirkku.

"Suomen eteläisissä osissa on eniten uhanalaisia ja silmällä pidettäviä lajeja. Tämä johtuu osaltaan siitä, että lajeja on ylipäänsä paljon ja niiden elinympäristöihin kohdistuu paljon maankäyttöpaineita", Liukko tarkentaa alueellisia eroja.

"Ilmastonmuutoksen vaikutus on jo nähtävissä erityisesti Tunturi-Lapin lajien uhanalaistumisessa."

Kaksi merkittävintä uhanalaisuuden aiheuttajaa ovat metsänkäsittelyn muutokset ja avoimien alueiden sulkeutuminen esimerkiksi soilla, rannoilla, kallioilla ja metsissä.

Metsänkäsittelyn muutokset ovat myötävaikuttaneet 733 lajin uhanalaisuuteen.

"Metsissä lahopuun lisääminen ja Metso-ohjelman laajentaminen ovat tärkeitä keinoja vähentää uhanalaisuutta. Kun muutoksia tehdään, lajit voivat reagoida niihin varsin nopeasti", yksikönjohtaja Aino Juslén, Luonnontieteellisestä keskusmuseosta painottaa.

"Haluan uskoa, että kehityksen kääntäminen on meidän käsissämme."

Myönteisiäkin esimerkkejä on. Esimerkiksi merikotkan, valkoselkätikan, ilveksen ja meritaimenen kannat ovat vahvistuneet.

Metsänomistajat ovat jo tehneet oikeita asioita mutta toimia on kehitettävä ja tehostettava, MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen huomauttaa.

"Talousmetsien luonnonhoitoon ja siihen liittyvään osaamiseen pitää pistää paukkuja. Keinot ovat tiedossa. Olennaisimpia ovat säästö- ja lahopuiden määrä, suojakaistat, kulotus ja lehtipuiden lisääminen havupuumetsissä."

"Näillä ei välttämättä ole isoja taloudellisia kustannuksia, kulotus ulos lukien, vaan kysymys on siitä, miten asiat tehdään fiksummin."

Arviolta 4 000–5 000 lajia eli noin neljännes kaikista metsälajeistamme tarvitsee lahopuuta elääkseen. Pitkään lahonneen puun määrä ei ole Suomessa viime vuosina lisääntynyt (MT 19.2.).

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessorin Raisa Mäkipään mukaan tilanne paranisi, jos metsissä oleva lahopuu ja kuolevat säästöpuut jätettäisiin suositusten mukaisesti metsään lisäämään monimuotoisuutta.

"Valitettavasti osa metsänomistajista kerää niitä polttopuuksi, kun ne kuolevat ja kaatuvat."

Mäkipää muistuttaa, ettei kirjanpainajasta ole vaaraa, jos esimerkiksi myrskyssä kaatuneen puun juuriyhteys on sahattu poikki ja runko ehtii kuivua talven ajan.

Systemaattista säästöpuiden keräämistä Hakkarainen ei ole kohdannut.

"Oletan, että kysymyksessä ovat perinteiset, ehkä iäkkäät metsänomistajat, jotka ajattelevat, ettei puuta saa haaskata. Toisaalta toiminta on aika ymmärrettävää, kun haaskaamisen välttämistä on tolkutettu alle 150 vuotta, aina tuohon 2000-vaihteeseen saakka."

"MTK:n viesti on, jättäkää säästöpuut luontoon. Ovat arvokkaampi siellä kuin uuninpesässä!"

Ongelmana on myös hirvikanta, joka estää lehtipuiden uudistumisen. Esimerkiksi järeistä raidoista on metsissä kova pula.

Erittäin uhanalainen hömötiainen ja vaarantunut töyhtötiainen olivat aikaisemmin metsien runsaimpia lajeja, mutta niiden määrät ovat vähentyneet huolestuttavasti.

Suomen pesivistä 246 lintulajista 86 luokiteltiin uudessa arvioinnissa uhanalaisiksi. Äärimmäisen uhanalaisia eli korkeimman häviämisuhkan lajeja on 18.

Ensisijaisesti viljelymaita pesimäympäristönään käyttävistä lajeista 40 prosenttia on uhanalaisia. Merkittävin uhanalaisuuden syy on karjatilojen määrän väheneminen, jonka on ennustettu jatkuvan.

Karjatalouden väheneminen on johtanut etenkin kahlaajille haitalliseen rantaniittyjen umpeenkasvuun, maatalousympäristön yksipuolistumiseen sekä hyönteisravinnon vähenemiseen. Hyönteislajisto taantuu samasta syystä.