Tutkimus: Metsissä ympäri vuoden elävien lintulajien kannat pienenivät hakkuiden lisäännyttyä – suojelualueiden määrällä ja niiden lähimetsien hakkuilla ratkaiseva merkitys

Käpytikka on yksi metsien hakkuista kärsivistä lajeista. Kuva: Markku Vuorikari

Tutkimuksen mukaan kuukkelin kannat ovat taantuneet. Kuva: Markku Vuorikari

Uusi tutkimus osoitti, että metsissä ympäri vuoden elävien lintulajien kannat pienenivät hakkuiden lisäännyttyä.

Lajien kannat vähenivät sekä suojelualueiden ulkopuolella että suojelualueilla. Näin tapahtui erityisesti Etelä-Suomessa, missä suojelualueiden osuus metsistä on hyvin pieni. Monet lajit säilyivät suojelualueilla Pohjois-Suomessa, missä suojeltuja metsiä on huomattavasti enemmän.

Tutkimuksen tuloksista tiedottivat Suomen ympäristökeskus ja Luonnontieteellinen keskusmuseo.

Lintulajeista vähenivät tutkimusjakson aikana etenkin hömö- ja töyhtötiainen, kuukkeli, pyy ja käpytikka.

Neljä viidestä vähentyneestä lajista on levinneisyydeltään ja runsaudeltaan eteläisiä. Oletettavasti niiden tulisi hyötyä ilmaston lämpenemisestä. Vähentyneiden lajien on todettu kärsivän voimaperäisestä metsätaloudesta avohakkuineen.

Harmaapäätikka runsastui, mutta sen kannan kasvu johtui todennäköisesti ilmaston lämpenemisestä. Muurahaisten syöjänä harmaapäätikka hyötyy lumettomista ja vähälumisista talvista.

Tutkimuksessa verrattiin 15 metsien paikallaan pysyvän lintulajin kannanmuutosta vuosittain. Lajit olivat metsäkanalintuja, tikkoja ja metsien varpuslintuja, kuten tiaisia.

Ensin lintukantoja seurattiin vuosina 2006–2011, jolloin hakkuut pysyivät tasaisina. Seurantaa jatkettiin vuosina 2012–2018, jolloin hakkuut lisääntyivät.

Lintulaskentoja tehtiin sekä suojelualueilla että suojelualueiden ulkopuolella. Metsätalouden vaikutukset heijastuvat erityisesti Etelä-Suomen suojelualueiden lintukantoihin.

Esimerkiksi voimakkaasti taantunut hömötiainen väheni Etelä-Suomessa sekä suojelualueilla että suojelualueiden ulkopuolella. Sen sijaan Pohjois-Suomessa sen kanta säilyi suojelualueilla vakaana, vaikka se sielläkin väheni suojelualueiden ulkopuolella.

Pohjois-Lapissa vanhoja metsiä suosivan lapintiaisen kannassa ei havaittu muutoksia. Lajin ydinlevinneisyysalueella lähes puolet metsistä on suojeltu.

Tutkimus osoittaa, että suojelualueverkoston laajuus ja suojelualueiden lähimetsien hakkuiden voimakkuus vaikuttavat ratkaisevasti lintujen kantoihin.

Tutkimuksessa käytettiin sekä Metsähallituksen Luontopalvelujen keräämää suojelualueiden linjalaskenta-aineistoa että Luonnontieteellisen keskusmuseon koko maan kattavaa vakiolinja-aineistoa.

Mukana olleiden linjojen yhteispituus ylitti 20 000 kilometriä. Lintuharrastajat auttavat lintulaskennoissa.

Tutkimus on osa ympäristöministeriön rahoittamaa Suojelualueverkosto muuttuvassa ilmastossa -hanketta sekä Strategisen Tutkimuksen Neuvoston rahoittamaa IBC-Carbon -hanketta.