Ympäristö

Kasvualustabisnes joutui syyniin sammalen korjuussa tehtyjen virheiden myötä – tutkija tyrmää kasvualustan ekologisuuden

Elävän rahkasammalen korjuuta ei säännellä lainkaan. Lähivuosina korjuu lisääntyy, sillä kasvualustojen kysyntä kasvaa.
Tero Pajukallio
Sarvinevalla sammalta oli kuovittu paikoin 50–60 sentin syvyydestä, kun suositusten mukaan tulisi pitäytyä korkeintaan 30 sentin syvyydessä, elävässä rahkasammalkerroksessa. Kuvassa korjuujälkeä mittaa suojeluasiantuntija Paloma Hannonen Suomen luonnonsuojeluliitosta.

Rahkasammalen korjuun lisääntyminen herättää huolta luontojärjestöissä ja tutkijoissa. Moni taho vaatii ympäristöministeriötä tekemään elävän sammalen korjuusta luvanvaraista.

Kihniön Sarvineva on noussut esimerkiksi siitä, miten korjuu tuhoaa suon pintakasvillisuuden vuosikymmeniksi.

Johtava asiantuntija Tapio Lindholm Suomen ympäristökeskuksesta (Syke) on luontojärjestöjen kanssa samaa mieltä siitä, ettei Sarvineva maakunnallisesti arvokkaana luontokohteena ollut soveltuva rahkasammalen korjuulle. Vastoin ohjeita sammalta oli korjattu myös suon luonnontilaisesta osasta ja paikoin suosituksia syvemmältä.

Rahkasammalta alueelta kerännyt, Biolan Groupiin kuuluva Ecomoss myöntää virheet ja pahoittelee asiaa. Yhtiö ei jatka enää korjuuta Sarvinevalla ja aikoo keväällä siistiä jälkiään, jotta kasvillisuus elpyy mahdollisimman nopeasti.

Lisäksi Biolan on sopinut Luonnonvarakeskuksen (Luke) kanssa, että tutkijat selvittävät rahkasammalen korjuun jälkiä ja vaikutuksia kaikilla soilla, joilla Ecomoss on asioinut tänä vuonna.

Rahkasammalen korjuuseen voitaisiin Luken tutkijan Niko Silvanin mielestä soveltaa samanlaista sääntelyä kuin metsänkäyttöön. Ilmoitus keruusta pitäisi tehdä metsä- tai ely-keskukseen, jolloin kohteita ja niiden luontoarvoja valvottaisiin.

Tapio Lindholmin mielestä rahkasammalen korjuulle tarvitaan lupamenettely ja korjuukohteiden luonnontilaisuudelle sopivampi luokittelu.

"Nykyinen soiden luokittelu on tehty turpeennoston säätelyyn, ja siinä on kyse koko suoaltaan tilasta."

Lindholmin mukaan kasvuturve, johon on sekoitettu rahkasammalta, ei ole ekologinen tuote, vaikka sitä saatetaan sellaisena mainostaa.

Turpeen maine on maailmalla heikentynyt ja joissakin maissa turpeettomia kasvualustoja mainostetaan vihreänä valintana.

Silvanin mielestä rahkasammalen korjuu luonnontilaltaan kolmosluokan soilta on pääsääntöisesti hyväksyttävää, kunhan soiden arvokkaimmat keskustat jätetään rauhaan.

"Ehkä korjuussa voitaisiin soveltaa jotain metrimäärää, kuten 200 metrin etäisyydeltä lähimmästä ojasta."

Sammalbisnes on toistaiseksi hyvin pientä, noin 20 000 kuutiota vuodessa. Silvanin mukaan määrä pystytään keräämään noin 20 hehtaarilta.

Hän laskeskelee liiketoiminnan kasvumahdollisuuksia: "Mikäli oletetaan, että kaikki Suomen kasvihuonetuotanto perustuisi rahkasammalkasvualustoihin, tarve olisi noin 200 000 kuutiota vuodessa. 30 vuoden kiertoajalla korjuun piiriin joutuisi 6 000 hehtaaria."

Jos kaikki Suomessa nykyisin tuotettu kasvuturve, noin kaksi miljoonaa kuutiota vuodessa, korvattaisiin rahkasammaleella, tarvittaisiin korjuuseen 60 000 hehtaaria. Määrä vastaa nykyisen turvetuotannon pinta-alaa. Niin suurten korjuumäärien toteutumiseen Silvan ei usko.

Tutkija huomauttaa, että perinteisen kasvuturpeen tuotanto saattaa tulla tiensä päähän jo lähivuosina: "Rahkasammalbiomassalla voidaan turvata suomalainen kasvihuonetuotanto tulevaisuudessa."

Vaikka rahkasammalen korjuu ei edellytä lupaa tai ilmoitusta, toimintaa säätelevät muun muassa luonnonsuojelu-, vesi- ja ympäristönsuojelulaki. Ympäristöministeriöstä (YM) kerrotaan, että viranomaiset voivat puuttua korjuuseen jälkikäteen käskyin, kielloin ja velvoittein.

Sääntelyn tarpeen arvioimiseksi ministeriö on tilannut selvityksen rahkasammalen korjuun ympäristövaikutuksista. Suomen ympäristökeskus pureutuu suon kasvillisuuden ja eliöstön palautumiseen sekä vesistö- ja ilmastovaikutuksiin.

Lisäksi Etelä-Pohjanmaan ely-keskuksessa valmistellaan rahkasammalen korjuulle ohjeita ja seurantaa.

YM ei katso tarpeelliseksi päivittää soiden luonnontilaisuusluokitusta, joka palvelee myös rahkasammalen korjuuta. Soiden soveltuminen sammalenkorjuuseen pitäisi arvioida tapauskohtaisesti valtioneuvoston periaatepäätöksen kriteereitä käyttäen. Pääsääntöisesti kolmosluokan soiden tilaa ei tulisi muuttaa, ellei sitten alueella ole runsaasti luontoarvoiltaan tärkeämpiä soita.

Ministeriön mukaan kolmosluokkaan kuuluvalla, seutukunnallisesti arvokkaalla Sarvinevalla esiintyi uhanalaisia lajeja ja luontotyyppejä.

YM:stä kysymyksiin vastasivat erityisasiantuntija Hanne Lohilahti, ympäristöneuvos Aulikki Alanen ja ympäristöneuvos Mikko Kuusinen.

Kasvualustoja valmistavan Biolan Oy:n toimitusjohtaja Teppo Rantanen painottaa, ettei yhtiö halua vaarantaa luonnontilaisiksi luokiteltuja soita. Biolaniin kuuluva Ecomoss on toiminut korkeintaan kolmosluokan soilla.

"Rajaamme toimintamme soihin, joilla on jo nähtävissä ihmisen jälkiä."

Rantasen mukaan yhtiö on korjannut sammalta tähän mennessä 13 suolta. Ensi vuonna keruuta kokeillaan ennallistettavilla soilla osana ennallistamisprosessia.

"Tavoitteenamme on korvata turvetta uusiutuvalla rahkasammalella. Sen osuus kasvualustamarkkinoilla on noin kaksi prosenttia. Tavoite on, että vuoteen 2025 mennessä voisimme kasvattaa rahkasammalen osuutta noin kymmeneen prosenttiin", Rantanen kertoo.

Hän puhuu rahkasammalesta uusiutuvana ja kierrätettävänä raaka-aineena, jolla korvataan myös fossiilista, kierrätykseen kelpaamatonta kivivillaa. Käytännössä sammalta sekoitetaan kasvuturpeeseen pienentämään kasteluveden tarvetta ja ehkäisemään homeita ja kasvitauteja.

Kasvuturvetta viedään Biolanin mukaan Suomesta liki puoli miljoonaa kuutiota vuodessa.

Hollantilainen Wageningen yliopisto ennustaa kasvualustojen tarpeen kasvavan maailmassa nykyisestä 60 miljoonasta kuutiosta 240 miljoonaan kuutioon. Lisäksi tarve kuivikkeille lisääntyy siipikarjatuotannossa.

Rahkasammalesta on kehitetty myös lämpö- ja äänieristeitä, erilaisia kuitutuotteita sekä eristetty terveydenhoitoon soveltuvia ainesosia.

Lue myös:

Kerättiinkö rahkasammalta luonnontilaiselta suoalueelta? Kritiikin kohteeksi joutunut Biolan aloittaa selvitykset Sarvinevan suolla

Rahkasammalta keräävä yritys vastaa Luonnonsuojeluliiton syytöksiin: Keruuta ei tehdä luonnontilaisilla soilla ja pintakasvillisuus elpyy nopeasti

Luonnonsuojeluliitto kuvasi osin luonnontilaisilla soilla tehtyjä tuhoja – vaatii rahkasammalen lisääntyvää kuorintaa luvanvaraiseksi

Rahkasammalen korjuu

  • Erotuksena turpeennostosta, rahkasammalta korjataan vain suon elävästä kerroksesta, korkeintaan 30 senttimetrin syvyydestä, jolloin sammalet lähtevät uudelleen kasvuun.
  • Rahkasammalta on korjattu noin 14 suolla, yhteensä alle sadan hehtaarin alalla pääosin Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla.
  • Korjuun voi toistaa noin 30 vuoden välein.
  • Soiden luonnontilaisuutta luokitellaan asteikolla 0–5, jossa luonnontilaisia ovat luokkien 4–5 suot.
  • Rahkasammalta korjataan korkeintaan luokan 3 soilla, joissa valtaosa suosta on ojittamatonta ja ihmisen vaikutus näkyy vain paikoin.
  • Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan 3. luokan soilla luonnontilaa muuttava käyttö ei ole suositeltavaa.
  • Rahkasammalen korjuun jälkeen suon hiilensidonta loppuu useaksi vuodeksi.
  • Kun elävä kerros kuoritaan, alkaa metaania vapautua. Myös jokusen vuoden päästä alueelle kasvavan tupasvillan juuret vapauttavat metaania.
  • Lähde: YM, Luke
Lue lisää

Ely-keskus laatii rahkasammalen korjuuseen säännöt – hankkeessa selvitetään, vaaditaanko muutoksia lakiin

Neuvottelut rahkasammalen korjuun runnoman Sarvinevan suojelemiseksi alkavat

Kotipuutarhurien ei kannattaisi ostaa turvetta säkkikaupalla joka kevät – maan kasvukunnosta voi huolehtia monella muullakin tapaa

MTK vaatii energiaturpeen holtittoman alasajon ja metsähakkeen tuonnin pysäyttämistä