Häntä kaulahuiviksi, untuvat pörhölle ja lähes metrinen talviturkki jalkojen suojaksi – Eläimillä on monenlaisia keinoja kylmää vastaan

Lumileopardi voi kietoa pitkän ja tuuhean häntänsä lämmittämään itseään. Kuva: Annika Sorjonen / Korkeasaari

Pohjoisen eläimet ovat monin tavoin sopeutuneet talveen. Osa kasvattaa pörheän talviturkin ja osa vaihtaa väriä, jotta ei erottuisi lumesta ja jäisi pedon saaliiksi.

Muhkeimpien talvikarvan kasvattajien joukkoon kuuluu muun muassa naali, jonka ulkomuoto on talvella lähes puolet paksumpi kuin kesällä. Lisäksi naali vaihtaa turkkinsa värin kesäksi ruskeaan ja talvella valkoiseen.

Jos talvikarvan pituuksista käytäisiin kisaa, sen saattaisi voittaa tundra-alueilta kotoisin oleva myskihärkä, jonka talviturkilla voi olla pituutta lähes metri.

"Se näyttää melkein hameelta, ja lämmittää myös jalkoja", ympäristökasvattaja Tero Kirjosalo Korkeasaaren eläintarhasta kertoo.

Muita paksun turkin kasvattajia ovat esimerkiksi kaksikyttyräiset kamelit sekä mongolianvillihevoset eli przewalskinhevoset, jotka ovat aasialaisia villihevosia. Korkeasaaren villihevoset viihtyvät hyvin asuinpaikallaan, vaikka se on saaren korkein ja tuulisin.

Lumileopardi osaa hyödyntää pitkää ja tuuheaa häntäänsä hieman kaulahuivin tapaan. "Se voi kietoa hännän esimerkiksi kuonon ympärille lämmittämään hengitysilmaa."

Myskihärän talviturkki yltää lähes maahan, se voi olla jopa metrin pitkä. Kuva: Annika Sorjonen / Korkeasaari

Lähes kaikille eläimille on yhteistä se, että ne talven lähestyessä syövät aiempaa enemmän joko selvitäkseen talvesta tai pitkästä muuttomatkasta, Kirjosalo kertoo.

Moni tietää, että oravat keräävät syksyllä ruokaa varastoon talven varalle. Myös pikkulinnut, kuten kuusi- ja töyhtötiaiset varastoivat talveksi hyönteisiä kaarnankoloihin. Ruokajemmoja saattavat tehdä myös varislinnut ja ahmat.

"Ahma on saanut siitä nimensäkin, että voi saalistaa esimerkiksi ison poron. Aiemmin luultiin, että se ahmii ruhon kokonaan ja siksi sitä pidettiin ahmattina. Se saattaa kuitenkin säilyttää ruhoa pakkasessa ja vahvoilla leuoillaan syödä sitä jäisenä pitkäänkin."

Keväällä linnunpönttöjä puhdistaessa saattaa tulla vastaan pönttö täynnä kuolleita pikkulintuja. "Silloin olet löytänyt varpuspöllön talvivaraston", Kirjosalo kertoo. Varpuspöllö saattaa säilöä saaliitaan myös puunkoloihin.

Tunturipöllöllä on lämmittäviä höyheniä myös jaloissa toisin kuin muilla linnuilla. Kuva: Annika Sorjonen / Korkeasaari

Osa linnuista saa talveksi valkoisen värillistä paksumman höyhenpeitteen. Tällaisia ovat esimerkiksi riekko ja kiiruna.

Suurin osa linnuista ei saa talvihöyheniä, vaan ne pörhistävät sulkiaan ja untuviaan niin, että niiden väliin mahtuu ilmaa, joka eristää lämpöä.

Erikoisuus talveen sopeutuneiden lintujen joukossa on Harry Potter -elokuvissakin esiintyvä tunturipöllö. Sen höyhenissä on pieniä ilmakuplia, jotka lisäävät eristävän ilman määrää. Lisäksi tunturipöllön jaloissa on höyheniä aivan varpaisiin asti.

"Melkein kuin sillä olisi villasukat. Nämä ovat selkeitä sopeutumia arktisiin olosuhteisiin", Kirjosalo toteaa.

Linnuista erityisen hyvin kylmää sietävät myös etelänavan pingviinit, joilla on erityisen tiheä höyhenpeite. Niillä on lisäksi tapana lämmitellä tiiviissä joukossa, jonka keski- ja reunapaikkoja pingviinit välillä vaihtelevat.

Korkeasaaren mongolianvillihevoset talvikarvassaan. Ne asuvat saaren korkeimmalla paikalla, mutta kylmä tuuli ei tunnu niitä haittaavan. Kuva: Annika Sorjonen / Korkeasaari Zo

Osa eläimistä vaipuu talveksi uneen tai horrokseen, jota ennen ne tarvitsevat paljon ravintoa varastoon.

Talvinukkujista tunnetuin on karhu, mutta unille menevät myös mäyrät ja supikoirat. Karhu myös synnyttää talviunen aikana, juuri näihin aikoihin keväästä.

Horrokseen, eli unta syvempään tilaan, vaipuvat muun muassa siilit, lepakot, monet matelijat ja osa hyönteisistä. Horrokseen liittyvä ruumiinlämmön lasku ja elintoimintojen hidastuminen on niin voimakasta, että ihminen ei selviäisi vastaavasta hengissä, Kirjosalo kertoo.

Poikkeuksen hyönteisten joukossa tekevät muun muassa lumikorennot, jotka ovat hereillä talvella.

Lumipeite antaa esimerkiksi sen alla asusteleville hiirille ja muille pienille jyrsijöille hyvän suojan, jonka alla tehdä käytäviään. Saukot nauttivat lumesta laskemalla mäkeä.

Lumeen poikaspesänsä tekevät norppien lisäksi myös ahmat. Hallit, eli harmaahylkeet taas synnyttävät jäälle tai kalliolle.

Luminen talvi on oivaa aikaa seurata, millaisia eläimiä omalla lähiseudulla liikkuu, ja mitä ne mahdollisesti puuhaavat, Kirjosalo vinkkaa.

"Eläimiä pääsee harvoin näkemään, mutta jäljet kertovat paljon."

Eläinten jälkien tuntemusta voi testata, ja samalla oppia eläinten jäljistä Korkeasaaren jälkivisassa.

Lue myös:

Miten tuotantoeläimet sietävät talvea? Sika odottaa lauhaa kevätsäätä viihtyäkseen ulkona, lammas ja nauta eivät juuri pakkasesta piittaa

Vesisade tai metsäkone voi häiritä karhun talviunta – pesänvaihto kesken unien onnistuu mutta kuluttaa energiaa