Kaurispukeille katettiin pitopöytä – makean ja suolaisen yhdistelmä on vastustamaton

Leo Grönlund teki toukokuussa valmisteluja kyttäyspaikallaan Ikaalisissa kevään kaurispukkijahtia varten. Eläimiä hän yrittää houkutella paikalle levittämällä maahan houkutusaineseosta, jossa on maissisiirappia ja suolaa. Kuva: Rami Marjamäki

Leo Grönlund innostui houkuttelutuotteista niin paljon, että ryhtyi tuomaan slovenialaisen yrityksen tuotteita maahan. Toiveissa olisi ampua houkuttelun tuloksena saalista omasta kyttäyskopista. 

Moni metsästäjä lopettaa jahtikauden helmikuun viimeisenä päivänä, kun ajavat koirat pitää lain mukaan kytkeä. Keväällekin riittäisi metsästettävää, sillä metsäkaurispukkeja pääsee kyttäämään toukokuun puolesta välistä alkaen kuukauden ajan.

Kevätmetsästys on sallittua, sillä hirvieläimistä kauriiden sarvet valmistuvat ensimmäisenä. Sarvista erottaa uroksen naarasta, jota keväällä ei metsästetä. Tyypillisesti sarvet keloutuvat huhti–toukokuussa, jolloin ne lopettavat kasvunsa ja nahka sarvien päällä alkaa kutistua ja ratkeilla.

Ylöjärveläinen Leo Grönlund valmistautui metsä­kaurispukkijahtiin Ikaalisissa toukokuussa. Hän ei tyytynyt vain odottamaan, josko joku pukki liikkuisi kyttäyspaikalla, vaan hankki tietoa eläinten liikkeistä etukäteen.

Houkuttelumetsästyksessä eläimiä houkutellaan kyttäyspaikalle tai riistakameralle jo ennen varsinaista jahtia. Houkuttimina toimivat maissisiirappi, mineraali­suola ja pyökkiterva – makean ja suolaisen vastustamaton yhdistelmä.

Grönlund sekoittaa tuoksuvan seoksen kauran sekaan ja laittaa sen tarjolle ruokintakatokseen ja sen ympärille. Koivun runkoon hän valelee tervaa, jonka voimakas haju houkuttelee tunnetusti villisikoja mutta myös uteliaita hirvieläimiä. Pieni määrä riittää, sillä eläimillä on hyvä hajuaisti ja voimakkaat hajut säilyvät maastossa pitkään.

Monet epäilevät, että hirvieläinten kantojen kasvu on seurausta riistanruokinnasta. Pienten hirvieläinten ruokinta aloitetaan talven tullen, ja sitä jatketaan huhtikuuhun. Suomen riistakeskuksen hirvieläinten kannanhoidon erikoissuunnittelija Mikael Wikström sanoo, että nykyisellä riistanruokinnalla ei ole vaikutusta eläinkantojen kasvuun, vaikka paikallisesti ruokinnalla voi eläinmäärään vaikutusta ollakin.

”Sekä metsäkauriiden että valkohäntäpeurojen metsästettävässä nettokasvussa on ollut hyvin suurta vuosittaista vaihtelua. Jos ruokinnalla olisi suuri merkitys, se olisi tasoittanut nettokasvun vaihtelua, mutta näin ei ole tapahtunut.”

Kannan metsästettävä nettokasvu kuvaa sitä, kuinka suuri osuus kannasta voidaan poistaa metsästämällä niin, ettei kannan koko muutu. Jos esimerkiksi talvehtivan kannan koko on sata metsäkaurista ja kannan metsästettävä nettokasvu 20 prosenttia, voidaan kaataa 20 metsäkaurista, jotta seuraavan talven kannan koko olisi sama sata metsäkaurista.

Wikströmin mukaan lumimäärällä on merkittävin vaikutus metsäkauriiden määrään. Mitä suurempi on talven keskimääräinen lumensyvyys, sitä pienempi on metsästettävä kanta. Esimerkiksi Uudellamaalla metsäkauriiden kanta on kasvanut 2000-luvulla keskimäärin lähes 25 ja Varsinais-Suomessa lähes 30 prosenttia.

Ruokinnan lopettaminen ei Wikströmin mukaan vaikuttaisi eläinten määrään. ”Eläinkannan kokoa säädellään metsästyksellä, ei säätelemällä ravinnon saatavuutta.”

Talviruokinnasta on etuja, kun se toteutetaan oikein. Pitkäkestoinen talviruokinta helpottaa kannanhoitoa ja vähentää eläinten vaellustarvetta, mikä taas vähentää teiden ylityksiä ja onnettomuusriskiä.

Wikströmin mielestä ruokintapaikat pitäisi sijoitella niin, että ne ovat laajalla alueella eivätkä houkuttele eläimiä ylittämään tarpeettomasti teitä.

Olipa kyse sitten houkuttelu- tai talviruokinnasta, ne mahdollistavat valikoivan metsästyksen, kun eläimiä pääsee tarkkailemaan rauhassa ruokintapaikalla. Ammuttava eläin pystytään näin valitsemaan helpommin sukupuolen, iän tai sarvien koon perusteella.

Keväällä ja alkukesällä metsästetään metsäkauriita, ei valkohäntäpeuroja. Lajit sekoittuvat helposti keskenään, jos eläinten ulkonäön eroihin ei ole perehtynyt.

Metsäkauris on selvästi valkohäntäpeuraa pienempi, ja sen pää on lyhyempi ja kolmiomaisempi. Valkohäntäpeuran yksi parhaista tuntomerkeistä on puolestaan sen selvästi erottuva valkoinen häntä.

Suomen hirvieläimistä metsäkauris on ainoa, jota on saanut vuodesta 2005 metsästää ilman pyyntilupaa. Pyyntiluvanvaraisuudesta luopumisen jälkeen sen aiheut­tamia viljelys- ja metsävahinkoja ei enää ole korvattu. Kannan koosta ei myöskään ole tarkkaa tietoa, mutta sen arvioidaan olevan kymmenientuhansien yksilöiden suuruinen. Lajia tavataan läpi Suomen kaikilla 15 riistakeskusalueella. Kuluvan metsästysvuoden aikana niitä on ammuttu lähes 16 000.

Myös valkohäntäpeuran metsästystä on esitetty vapautettavaksi, jotta kantaa saisi pienennettyä.

Valkohäntäpeuroja elää Suomessa Luonnonvarakeskuksen viimeisimmän arvion mukaan noin 109 000. Niitä ammuttiin viime metsästyskaudella yli 60 000.

Suunnitelmallisen kannanhoidon tarve kasvaa, kun eläinkannan koko kasvaa. Tämä on riistahallinnon vastaus niille, jotka esittävät valkohäntäpeurojen metsästyksen vapauttamista.

Leo Grönlundin harrastaman houkuttelumetsästyksen suosio on ollut kasvussa viime vuosina Suomessa. Kurssit, joilla opetetaan käyttämään houkuttelupillejä, täyttyvät innokkaista metsästäjistä nopeasti ja erilaisia houkuttelutuotteita löytyy runsaasti eräliikkeiden valikoimasta.

Grönlundkin löysi metsästysmuodon vuosikymmenten harrastamisen jälkeen. ”Kolmenkymmenen vuoden aikana harrastaminen on kehittynyt ja muuttunut. Houkuttelupyynnissä käytetään enemmän aikaa luonnon ja eläinten tarkkailuun kuin varsinaiseen metsästystapahtumaan.”

Houkuttelumetsästyksessä perehdytään riistan käyttäytymiseen ja hyödynnetään tietoa metsästyksessä. Apuvälineinä käytetään esimerkiksi pillejä, joilla tuotetaan eläinten ääntelyä muistuttavia ääniä, houkutteluhajusteita ja houkutuskuvia.

Grönlund innostui metsästysmuodosta niin paljon, että hän aloitti houkuttelutuotteiden maahantuonnin. Tuotteiden valmistajia löytyy maailmalta paljon, varsinkin Yhdysvalloista, missä houkuttelumetsästyksellä on pitkät perinteet.

”Yhdysvalloissa eräliikkeiden valikoimat ovat valtavat. Suomalainen metsästäjä on harkitsevaisempi ja ostaa enemmän tarpeeseen”, Grönlund kertoo.

Hänen maahantuomiaan tuotteita valmistaa slovenia­lainen perheyritys, eikä tuotteissa käytetä lainkaan synteettisiä tai eläinperäisiä aineita.

Toki houkuttelutuotteiden ja -hajusteiden käyttöä on menetelmänä ehditty myös vähätellä ja kyseenalaistaa. Myönteisen kiinnostuksen puolesta puhuvat kuitenkin Grönlundin ja hänen asiakkaittensa tuloksekkaat kokemukset. ”Sosiaalinen media on lahjomaton hyvässä ja pahassa.”