Satulayritys syntyi omista ja tuttavien tarpeista – Marja Isotalon elämän suola ovat omat hevoset ja niiden kanssa oppiminen

Marja Isotalo ja 16-vuotias Gerinimo kilpailevat kouluratsastuksessa Intermediaire-tasolla. Gerinimo on ollut Isotalon omistuksessa varsasta lähtien. Kuva: Annika Mäki

Paimiolainen Marja Isotalo, tämän viikon Hevosalan Helmi, perusti Satula.com -yrityksensä vuonna 2008.

”Yritys alkoi pienimuotoisesti omista ja tuttavapiirin tarpeista. Täällä Varsinais-Suomen alueella ei ollut tarjontaa juurikaan ja sopivaa satulaa oli vaikea löytää. Yritystoiminta alkoi muun työn ohessa vähän kuin vahingossa”, Isotalo kertoo.

Hänellä oli jo tuossa vaiheessa sekä ratsastuksenopettajan että agronomin koulutus ja työ ProAgrialla talousneuvojana. Neuvontajärjestöstä hän jäi pois ja ryhtyi tilitoimistoyrittäjäksi.

”Samaan aikaan satulahomma lähti kuin vahingossa käyntiin ja sitten piti valita. Halusin tehdä työtä hevosten kanssa.”

Isotalo on kehittänyt yritystoimintaansa sekä Suomessa että Ruotsissa. Tämän viikon Hevosalan Helmi kasvattaa pienimuotoisesti ratsuhevosia kotitilallaan. Hän kertoo nauttivansa monipuolisesta työstään niin satula-asiakkaiden kuin omien hevostensa kanssa.

”Hevosalalla kehittyminen on pitkäjänteistä hommaa. Minulla tähän on taustalla oma intohimo ja ammattitaito.

1. Marja Isotalo, kerro toiminnastasi hevosalalla, millaisen tien olet kulkenut tähän pisteeseen?

”Tieni on ollut mutkitteleva, on pitänyt käydä kokeilemassa useita eri hommia. Hevosharrastus ei ole elämässäni missään kohtaa katkennut. Olen laittanut kaiken ajan ja intohimon siihen, että opin koko ajan lisää hevosista, ratsastuksesta ja varusteista. Talouspuolen osaaminen on hyödyttänyt valtavasti. Siitä kumpuaa suhtautuminen, että jos joku asia ei onnistu, se pitää opetella tekemään paremmin.

Ruotsiin lähdettiin 2018 kokeilemaan ja ostettiin siellä toiminut Sadelmagasinet-yritys, jonka toimintaa lähdettiin kehittämään. Ulkomailla yrittäjänä toimiminen vaati yllättävän paljon, en osannut sitä etukäteen arvata. Markkinoiden tuntemisen ja yrittämisen haasteet ovat kuitenkin pidemmän päälle olleet rikkaus. On ollut hienoa tutustua Ruotsin hevoskulttuuriin: siellä ollaan meitä paljon edellä.”

2. Mistä opista tai vinkistä on ollut sinulle eniten hyötyä jokapäiväisessä työssäsi hevosten kanssa? Mistä oppisi olet saanut?

”Joka päivä hevosista oppii uutta. Se tekee tästä harrastuksesta mielenkiintoisen. Aina kun kohtaan jonkun ongelman hevosen kanssa, mietin, onko vika siellä selässä istujassa. Harvoin ajattelen, että hevonen olisi lähtökohtaisesti hankala.”

3. Mikä tuottaa sinulle eniten iloa ja tyydytystä työssäsi?

”Kun asiakas ja hänen hevosensa ovat tyytyväisiä. Heitä voi ehkä seurata myöhemmin kisakentillä. Ja aina on iloinen asia, kun asiakas ottaa uudelleen yhteyttä, eli luottaa meidän ammattitaitoomme satulansovituksessa ja haluaa tulla uudestaan.”

4. Millaisista hevosista sytyt?

”Työroolissa ei ole merkitystä, onko asiakkaan hevonen maastoratsu vai kansainvälisen tason kilpahevonen. Kaikki hevoset kiinnostavat ja haastavat ammattitaitoa eri lailla. Terve, hyvin koulutettu ja toimiva hevonen on aina hyvä lähtökohta töissä. Sykähdyttää, kun näkee, että hevosen ja omistajan välillä on syvä suhde ja omistaja haluaa pitää huolta hevosestaan.”

5. Millaisia haasteita työssäsi on?

”Monesti näkee tilanteita, että satula-asiakkaalla on haasteita hevosensa kanssa ja hän tarvitsisi apua. Ne ovat herkkiä tilanteita, joissa pitää muistaa pysyä omassa roolissaan. Meille tullaan satulaa varten. Hienovaraisesti voin ohjata asiakasta löytämään paremman asennon satulassa, mutta valmentamaan siinä ei voi ruveta. Henkilökuntaani olen ohjeistanut, että vaaratilanteisiin ja hevosen hyvinvointiin pitää toki aina puuttua.”

6. Miten haluaisit vielä kehittää itseäsi hevosten kanssa?

”Olen totinen kouluratsastuksen harrastaja, haluan oppia hyväksi ratsastajaksi ja kilpailla jatkossakin.”

7. Milloin viimeksi ajattelit, että tämä on sinun juttusi?

”Viimeksi eilen illalla, kun ratsastin illalla myöhään omaa nuorta hevostani. En ollut ehtinyt aiemmin, kun olin ollut toisella hevosella kilpailuissa, jotka eivät menneet kovin hyvin. Sitten tuli joku pienenpieni onnistuminen ja hevonen tuntui hetken aikaa tosi hyvältä, harmoniselta ja pehmeältä. Silloin ajattelin, että treenaaminen on kivaa. Se piristi huonon päivän päälle. Edistyminen hevosten kanssa ei ole koskaan suoraviivaista, eli pitää osata iloita pienistä onnistumisista.”

8. Kenet haluat nimetä Hevosalan Helmeksi ja mistä syystä?

”Sirkku Korkiamäen, joka on monessa mukana oleva ja näkyvä hevosalan puuhanainen. Haluaisin oppia olemaan yhtä positiivinen, kuin Sirkku!”