Äidinrakkautta Revon Ranchilla. Kuva: Katja Vanhatalon albumi
”Voin sanoa, että kouluttaessa minä enemmän rakastan kuin ratsastan” ‒ Katja Vanhatalo navigoi sydämellään
Quarter-kasvattaja Katja Vanhatalon nuoret hevoset seuraavat aidan takaa, kun kaveria koulutetaan ja jonottavat ratsutusvuoroaan.
Katja Vanhatalo kasvattaa ja kouluttaa quarter-hevosia. Kuvassa on hänen kasvattinsa, 3-vuotias ori Pan Cue for your Imagination sekä kaikkialla vierellä kulkeva työkoira, australian karjakoira Suri. Kuva: Katja Vanhatalon albumi”Meillä syntyneiden, nyt 3‒5-vuotiaden populaation olen kouluttanut itse, rauhassa ja kiireettä”, kertoo Siikajoen Revonlahdella quarter-hevosia kasvattava ja kouluttava Katja Vanhatalo, MT Hevosten tämän viikon Hevosalan Helmi.
Quarterit ovat Vanhatalon mukaan erittäin hyvin ”ittensä alle rakentuneita, tasapainoisia hevosia”, joten niiden ratsukoulutus aloitetaan jo 2-vuotiaana.
”Väsyksiin ei nuorta liikuteta, sillä haluan saada aktiivisen hevosen. Voin sanoa, että kouluttaessa minä enemmän rakastan kuin ratsastan. Kun koulutan yhtä nuorta, seuraavat toiset aidan takana. Ne suorastaan jonottavat ratsastukseen, mistä tulee hyvä mieli.”
Vanhatalo toteaa, että hevoset täytyy navigoida sydämellä. Hän toteaa, että heti ranchin pitämisen alussa unelmana oli nähdä hyvää hevosmiestaitoa kaikkialla.
”Minulle tärkeä sana on ’companion’, vahva yhteys ja side ihmisen ja hevosen välillä. Jos sen kerran löydät, et koskaan sitä kadota.”
Lännenratsastuksen uranuurtaja Pirjo Marjanen nimesi Katja Vanhatalon Hevosalan Helmeksi seuraavin perusteluin:
”Katja on lajissamme pitkänlinjan tekijä, quarter-kasvattaja. Katja on tehnyt hevoshommaa ikänsä ja on ihmisenä itse positiivisuus.”
1. Katja Vanhatalo, kerro toiminnastasi hevosalalla, millaisen tien olet kulkenut tähän pisteeseen?
”80-luvulla sain isän ja äidin kanssa asua Amerikassa ja tutustua siellä quartereihin ja hevoskulttuuriin. Vaikka aikaa kului välissä, en koskaan unohtanut sitä kokemusta, millaisia nämä hevoset olivat ja miten lännenratsastuskulttuuriin sisältyi vahvasti se, että ollaan tässä hetkessä hevosen kanssa. Tänäkin päivänä minulle tärkeintä on rakentaa luottamus niin ihmisen kuin eläimenkin kanssa.”
”Kun jäin töihin omalle tilalle, kävi nopeasti selväksi, että haluan olla hevosten kanssa ja kasvattaa niitä. Quarter-kasvatus alkoi 20 vuotta sitten ja juuri sain American Quarter Horse Associationin kunniakirjan tästä työstä. Hevosten kasvattaminen on mahtavaa, koska siinä on paljon merkitystä sillä mitä itse tekee.”
”Meillä on ollut tässä tilalla kansainvälistä, laajaa toimintaa, mutta sitten mietin jaksamistani ja tällä hetkellä elän ’chillisti ja zenisti’. Nyt mietin, mihin jaksamiseni riittää tulevaisuudessa. Olotilani on nyt niin hyvä, etten uskalla laittaa edes kurssia pystyyn, koska pelkään olotilan rikkoutumista. Koronavuonna vietin kolme kuukautta Teksasissa ja se aika toi mukanaan selkeyden. Totuus on, että jos me ihmiset väsytetään itsemme, energia hajoaa. Siksi clarity eli selkeys on olotila, jota pitää hoitaa ja josta täytyy huolehtia.”
2. Mistä opista tai vinkistä on ollut sinulle eniten hyötyä jokapäiväisessä työssäsi hevosten kanssa? Mistä oppisi olet saanut?
”Ruotsalainen valmentajani Megan aikoinaan opetti, että ’mind your own business’. Mummuni taas opetti minulle, että tyytyväisyys on elämän suuri onni. Tämä asia on seurannut minua läpi elämän. Voin aina tehdä parhaani kulloisessakin tilanteessa. Hevosta kouluttaessa yhteyden rakentaminen on tärkeintä ja se, ettei tarvitse yltää enempään, tuo levollisuutta.”
3. Mikä tuottaa sinulle eniten iloa ja tyydytystä työssäsi?
”Ihmisten ja eläinten onnellisuus. Kun näen muiden löytävän onnellisuuden, se tuo minulle suurimman onnen tunteen. Tuottaa sellaisen olon, että et tarvitse mitään, kaikki on paikallaan.”
4. Millaisista hevosista sytyt?
”Kaikista. En ole elämässäni tavannut hevosta, josta en pitäisi.”
5. Millaisia haasteita työssäsi on?
”Omien voimavarojen rajoittaminen niin, että säilyttää mielensä ja kehonsa toimintakunnossa. Se on vaikeaa, koska tykkään kaikesta tekemisestä, mikä on voimavara, mutta haastetta tuo voimavarojen organisointi muuttuvissa tilanteissa. Silloin joutuu kohtaamaan oman ’minä en halua myydä yhtään hevosta’ -ajatusmaailmansa.”
6. Miten haluaisit vielä kehittää itseäsi hevosten kanssa?
”Tuntuu, että kaikella tavalla. Minua viehättää kaikki osaaminen, ja jokaisella meistä on joku osaaminen. Alati olen avoin oppimiselle ja ajattelen, että opettajat ovat ympärilläni. Näen opettavaista viisautta esimerkiksi ihan pienimmässä lapsessa tai aloittelijassa.”
7. Milloin viimeksi ajattelit, että tämä on sinun juttusi?
”Jollakin tavalla joka aamu, joka päivä. Havahdun alati siihen. Myös tuntuu, että olisi polte tehdä enemmän, mutta kuitenkin haluan tuoda elämääni laatua vähemmällä ponnistelulla. Tässä rauhan ajassa olen palannut lapsuuden aikaan. Läsnä on ihmetys ja ilo tehdä, kuten lapsena, eikä enää ole huolta kenenkään tarpeiden täyttämisestä ollakseen riittävä.”
8. Kenet haluat nimetä seuraavaksi Hevosalan Helmeksi ja mistä syystä?
”Pyhätunturilla suurenmoista Lucky Ranchia pitävän Anu Lampisen. Hän on sitoutunut hevosihminen ja kantaa vastuuta – ominaisuus, jonka koen vähän harvinaiseksi tänä päivänä.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
